Kesä ei tullut yhtään liian aikaisin - eikä toisaalta yhtään liian myöhään. Sellaista matalalentoa on tässä viime aikoina eletty, että kiitollisuudella otan vastaan nämä opettajan kutsumuskuukaudet, kesä- ja heinäkuun. Toivoisin voivani ja ehtiväni ommella kaikkea ihanaa (ainakin kankaita on vino pino kaikkeen ihanaan), samoin neulomisrintamalla on ollut hyvin hiljaista, joten sinne haluaisin vähän lisää vipinää. Mutta kun mietin viime kesää ja silloin ollutta omakotitalon ulkomaalausurakkaa, alan olla sitä mieltä, että jos ei tänä kesänä tarvitsisi mitään urakoida. Paitsi yläkerran remontti ja sisustaminen loppuun. Ja ehkä se ikkunaremonttikin. Ja kellarin tyhjennys...
Mutta en mieti niitä nyt, vaan keskityn nauttimaan miljoonasta eri vihreän sävystä luonnossa; lähimetsän huumaavasta kielontuoksusta; auringon lämmöstä; lasten äänistä trampoliinilla (kun jotain kuuluu, tietää, että eivät pahanteossa ole ainakaan ;) ); ihan vain olemisesta. Koska olen sen arvoinen.
Ja vielä loppuun pieni mainos.
Lämpimästi voin suositella Villa Mandalaa kaikenlaiseen rentoutumiseen ja hyvän olon hankkimiseen. Vietimme siellä työporukan kanssa virkistäytymispäivää, ja olimme kaikki sen päivän jälkeen kuin nirvanassa. Näihin tunnelmiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti