Riti rati ralla, tuli talvihalla

Ihana talvi sen kun vain jatkuu. Valkoinen hurmos herättää muistoja lapsuuden talvista, jolloin oli aina paljon lunta (paitsi silloin yhtenä jouluna, kun oli ihan mustaa ja tosi liukasta joka paikassa) ja pakkasta juuri sopivasti (paitsi silloin yhtenä talvena, kun joululoman jälkeen mentiin kouluun 30 asteen pakkasessa reilun viikon verran ainakin).

Lapsetkin ovat lumesta ihan innoissaan, ja mäenlaskua ja kinoksiin kaivautumista ovat saaneet harrastaa ihan urakalla.

Luistelemassakin ollaan käyty, tosin pureva pakkanen hieman hillitsee talviurheilua lasten osalta. Kolmevuotias kuopus on kovasti innoissaan luistimilla, mutta kun hän ei vielä hirveän hyvin pääse liikkumaan itse, varpaat jäätyvät yllättävän nopeasti. Samoin kuin äidillä, joka yrittää parhaansa mukaan auttaa pientä liukkaalla jäällä :)

Itse olen alkanut - jälleen kerran - hinkua suksille. Ostin murtsikkasukset muutama vuosi sitten, ja kuten silloin lupasin, olen käyttänyt niitä vähintään kerran talvessa ;) Nyt alkaisi olla suksien esiinkaivamisen aika.

Ja jos kaikki menee niin kuin saduissa, niin kun pakkaset tästä hellittävät, onkin jo kevät. Jää sellainen ärsyttävä loskakausi kokonaan välistä. Se jos mikä miellyttäisi varmaan muitakin kuin minua...

* *

P.S. Pirun pakkaset, kompostorin kanssa kävi hullusti. Lähes samassa tilanteessa oltiin jo vajaa vuosi sitten, mutta nyt tehtiin tässäkin kyseenalainen ennätys. Biolanin lämpömittari on näyttänyt nollaa noin kuukauden, vaikka mitä tekisin. (No joo, vielä en ole lähtenyt kompostoria lämmittämään kuumavesipulloilla, vaikka mielessä sekin on käynyt.) Tyhjennysluukku on jäätynyt kiinni (kai, tai sitten edessä on liikaa lunta, eikä sitä siksi saa mitenkään auki), joten kompostoria ei voi tyhjentääkään (ellen sitten ota kottikärryjä ja talikkoa avuksi, eikä se ole suunnitelmissa todellakaan). Ja vaikka voisi, mihin sen raakakompostin kippaisin, kun jälkikompostorikin on ihan täynnä... Vastoin periaatteitani joudumme nyt laittamaan biojätteenkin sekajätteeseen (joka onneksi viedään Riihimäen polttolaitokseen eikä kaatopaikalle), kun paljon mainostettu lämpökompostori on ihan täynnä. Piru vie. Ja niin kuin kesällä olin ylpeä ja innoissani, kun lämpömittarin neula huiteli 60 ja 70 asteen tienoilla ja pömpelissä perunankuoret ja muut maatuivat niin kovaa vauhtia, että tuli kiire tuottaa biojätettä eliöiden ruuaksi. Voi miksi, miksi en alkusyksystä tehnyt sitä, mitä olin miettinyt koko kesän?? Tiedän ainakin, että heti keväällä marssin lähimpään rautakauppaan ja ostan meille toisen lämpökompostorin. En Biolania, sillä se on liian ailahtelevainen tasaisuutta rakastavalle luonteelleni, vaan jonkin sellaisen mukavan pyöreän systeemin, joka toivottavasti ei jäädy umpeen heti, kun elohopea laskee nollan alapuolelle. Himputti sentään, en paremmin sano.

Kymmenen vuotta

Kymmenen vuotta menevät yllättävän nopeasti. Kaiken lisäksi 10 vuotta sitten olin 10 vuotta nuorempi, parisuhteessa kylläkin, mutta vielä lapseton. Muistellaanpa vähän näitä menneitä vuosia:

2000

Olimme menneet miehen kanssa kihloihin syksyllä 1999 ja vuotta aikaisemmin muuttaneet siihen asuntoon, jossa myöhemmin kaikki kolme lastamme viettivät vuorollaan elämänsä ensimmäiset vuodet. Minulla oli kolme työpaikkaa ja sen ikäiseksi taiteilijaksi siis oikein hyvät tulotkin. Helmikuussa kävimme miehen kanssa lomamatkalla Fuerteventuralla. Mies purjelautaili, minä hoidin auringonoton. Vuokrasimme maasturin, jolla huristelimme ympäri saarta ja löysimme hienoja uimarantoja. Keväällä olin Kansallisteatterin leivissä teatterivierailulla Pietarissa ja syksyllä aloitin opinnot Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella. Samalla karsin työt minimiin, koska koulussa oli 100-prosenttinen läsnäolopakko ja itselläni kamala polte saada tämä pakollinen kandin tutkinto alta pois ja päästä opiskelemaan maisteriksi.

2001

Heti vuoden vaihduttua lomailimme miehen kanssa Egyptin Hurghadassa. Samalla reissulla kävimme myös Luxorissa Kuolleiden kaupunkia ihmettelemässä. Koimme myös elämämme pahimman turistiripulin, joka vei 8 päivän lomastamme peräti 3 päivää. Raskauduin maaliskuussa ja loppukevät meni raskausoireita ihmetellen. Opiskelupuolella piti vähentää nostohommia, mutta treeneissä kävin muuten ihan normaalisti, esiinnyinkin jopa. Kesällä vietin ansaittua kesälomaa pitkän kaavan mukaan. Syksyllä jatkoin opiskeluja kasvavan mahani kanssa, pääasiassa lukkarissa oli luentoja ja muita teoria-aineita. Ja astanga-joogaa :) Tanssinopettajan töistä jäin äitiyslomalle lokakuun lopussa ja joulukuun alussa - äitini vanhempien 50-vuotishääpäivänä ja kymmenen päivää lasketun ajan jälkeen - esikoinen syntyi Jorvin sairaalassa. Joulu ja sitä seurannut vuodenvaihde meni uutta perheenjäsentä ihmetellessä.

2002

Vuosi vierähti kotiäitiyden merkeissä, mitä nyt sain kandin paperit ja hain maisterilinjalle Pedagogiikan laitokselle :)  Innostuin imetyksestä ja kantoliinoista ja kestovaipoista. Vauva-arki tuntui välillä tosi raskaalta keskimääräistä vaativamman esikoisen kanssa. Sain kuitenkin uusia ystäviä etenkin Imetyksen tuki ry:n (silloinen Vauvamyönteisyys ry) parista,  joista yhden kanssa perustin imetystukiryhmänkin.

2003

Kävimme keväällä vähän isommalla porukalla Viipurissa iso-vaarin lapsuudenmaisemissa. Olin hurmioitunut siitä historian määrästä, mitä reissulla sain mahdollisuuden imeä itseeni. Se oli esikoisen ensimmäinen ulkomaanmatka. Innostuin enenevässä määrin imetystukiyhdistyksen toiminnasta. Kesällä raskaustesti näytti positiivista. Syksyllä esikoinen aloitti ensimmäisen pätkänsä päiväkodissa, ja sydäntäni riipaisi jättää hänet sinne joka aamu, kun itse jatkoin matkaani Helsinkiin opiskelemaan. Töitä en tehnyt satunnaisia sijaisuuksia lukuunottamatta. Syksyllä myös juhlimme anopin mummon 100-vuotispäiviä...

2004

... ja tammikuussa hautasimme hänet. Helmikuussa tulin äidiksi toisen kerran. Synnytys oli helppo, mutta arki kahden lapsen kanssa rankka, kun mieskään ei voinut minkäänlaista isyyslomaa pitää. Esikoinen kävi päiväkodissa toukokuulle asti 2 kertaa viikossa 5 tunnin ajan kerrallaan. Hyvä ratkaisu koko perheelle. Keskimmäisen kanssa imetys, kantoliinat ja kestovaipat olivat ihan vanha juttu ja sujuivat omalla painollaan, uutena innostuksen kohteena aloitin vessahätäviestinnän harrastamisen vauvan kanssa. Elokuu vierähti USA:ssa miehen työmatkalla. Ensin 3 viikkoa New Yorkissa, jossa tutustuin lasten kanssa leikkipuistotarjontaan hotellista käsin miehen tehdessä 14 tunnin työpäiviä, ja vikaksi vielä 1 viikko Chicagossa miehen vanhojen ystävien kanssa lomaillen. Kotiäitiys jatkui koko vuoden.

2005

Kesällä tavallista rankempi flunssa kävi meillä kylässä, ja seurauksena esikoinen sai keuhkokuumeen ja oli tiputuksessa viikon. Keuhkokuume uusitui syksyllä samoihin aikoihin kun palasin opiskelemaan, ja molemmat lapset menivät päiväkotiin. Tällä kertaa ei tuntunut yhtä pahalta kuin aikaisemmin, ja keskimmäinenkin sopeutui tilanteeseen tosi hyvin. Esikoinen vieroittui rinnasta samoihin aikoihin. Opiskelu Pedalla sujui suunnitelmien mukaan. Loppusyksystä hautasimme anopin isotädin, jota olimme usein käyneet vanhainkodissa näiden vuosien aikana katsomassa. Lasten kasvamisen myötä leikkipuistot sekä taloyhtiön oma piha tulivat tutuiksi, ja uusia äitikavereita löytyi ihan naapurista.  Täytin pyöreitä vuosia ilman mitään sen kummempia kriisejä.

2006

Kalenteri kädessä mietimme miehen kanssa kolmatta lasta, ja aika pian tärppäsikin. Otin opinnoissa loppukirin ja keväällä (makasiinien palamisen aikoihin) olin vanhassa työpaikassani suorittamassa opetusharjoittelua, josta myös kirjoitin opinnäytettäni. Heinäkuu oli lomakuukausi, ja teimme perheen kanssa viikon reissun Ahvenanmaalle juuri silloin, kun helteet alkoivat. Ihan mahtava viikko! Koska raskaus ei pahemmin vaivannut, rutistin opinnot päätökseen viikkoa ennen kuin kuopus kirjaimellisesti ryntäsi ulos kohdustani, siskoni 30-vuotispäivänä lokakuun alussa. Loppuvuosi meni ihmetellessä maailman rauhallisinta vauvaa :) Imetys, kantoliinat, kestovaipat, vessahätäviestintä - kaikki tuttua ja turvallista ja toimivaa. Vuoden lopussa keskimmäinen vieroittui rinnalta.

2007

Paluu kotiäidiksi, tanssitaiteen maisterina tosin :) Huhtikuussa anopin isä - iso-vaari - saatettiin haudan lepoon. Kesä ja syksy menivät pihalla istuen, lasten touhuja seuraten ja naapurin naisten kanssa juoruten. Ah, niitä aikoja! Syksyllä esikoinen aloitti eskarin. Ja saimme toisen suru-uutisen: anopin aviomies menehtyi rajuun sydänkohtaukseen elokuun alussa. Samalla meillä miehen kanssa kypsyi päätös naimisiinmenosta, ja aie toteutettiin lokakuussa kihlapäivänä hyvin pienimuotoisin menoin, yhdentoista yhteisen vuoden jälkeen.

2008

Keväällä teimme suuren päätöksen muutosta ja lapsuudenkotini ostamisesta. Oma asuntomme saatiin myydyksi vasta joulukuussa, mutta jo elokuussa muutimme Pikkukaupunkiin, koska halusimme esikoisen saavan aloittaa koulunsa täällä. Kotiäitiys jatkui, koska en halunnut liian montaa muutosta lapsille samanaikaisesti. Omakotitaloasujan yksinäisyys yllätti: lapsille ei löytynyt seuraa puistoista minusta puhumattakaan. Elokuusta alkaen asuimme vanhempieni kanssa samaa taloutta, jossa siinäkin oli totuttelemista.

2009

Tammikuun alussa vanhempani saivat rakennusluvan, ja hommat käynnistyivät maansiirtotöillä maaliskuun alussa. Kesä meni rakennuksilla auttaessa - tai mies auttoi, ja minä neuloin, vahdin lapsia ja hoidin ruokapuolen. Elokuussa esikoisesta tuli tokaluokkalainen ja keskimmäinen ja kuopus menivät päiväkotiin. Ja minä palasin työelämään pitkästä aikaa. Voi sitä onnen määrää! Syksy oli melkoisen rankka, kun keskimmäisellä oli päiväkotiinsopeutumisvaikeuksia ja itselläni kamala kiire tanssikoulun 30-vuotisnäytösten valmistelussa ja muutenkin työelämään tottumisessa. Pahimmiltä sairasteluilta onneksi vältyttiin. Ja niin päästiin vuodenvaihteeseen...

2010

Tietää lisää työtä ja siitä nauttimista. Oman talon remontointia. Keskimmäisen eskaria. Rakkautta ja onnea. Yhteisiä hetkiä. (Ja todennäköisesti myös hermojen menetystä ja väsymystä, mutta kyllä ne kestää.)