Ensin kivaa , sitten vähän ikävämpää

Sain mieluisan synttärilahjan: aikaa. Mies lähti lasten kanssa maalle pariksi päiväksi ja jätti minut (pyynnöstäni) yksin kotiin. Melkoista luksusta oli vain huolehtia itsestään ja tehdä asioita ilman muille sopivia aikatauluja. Ompelin, neuloin, siivosin, järjestelin, kuuntelin musiikkia, kävin ostoksilla, söin jätskiä, nukuin pitkään ja valvoin myöhään.

Nautin joka minuutista - ja ei varmaan ole mikään yllätys, että muun perheen kotiuduttua eilen illalla jäin kaipaamaan tuota luksusaikaa lisää.

No, minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Niin kävi tälläkin kertaa. Lapset olivat tänään koko ajan kimpussani ja kitisivät. Ja minulla pinna oli erittäin kireällä. Ei puhettakaan mistään pehmeästä laskusta, vaan suoraan "tulta munille" - tai jotain.

Sain hieman sordiinoa vinkumiselle, kun nappasin lapset mukaani ja teimme pyörälenkin jäätelökioskille ja sen jälkeen leikkipuistoon. Kun tulimme kotiin, vedin henkeä hetken ja lähdin sitten reippaana lasten kanssa läheiselle plotille onkimaan ja syöttämään sorsia.

Saalistakin tuli, mato-ongella siis. Esikoinen käytti syöttinä leipäpaloja, ja yksi ahneista lokeista sattui ilman halki lentävän leipäpalan huomaamaan. Harmi vain, että lokki tuli siiman väärältä puolelta, ja kävi niin ikävästi, että leivänhimossaan saikin suuhunsa ongenkoukun. Siinä se vedessä räpisteli, koukku suussaan, ja minä jo melkein hädissäni pidin siimasta kiinni ja mietin, miten tässä nyt edetään. Pusikon takana polun varren penkillä istui onneksi kaksi hilpeää setää, jotka pyysin lapset hakemaan. Selvempi heistä tottunein ottein kaapaisi lokin vedestä syliinsä, taltutti sen polviensa väliin ja alkoi vääntää hellästi lokin nokkaa auki. Naureskeli vain, kun lokki pyrki vähän "puremaan". Yhteistoimin saimme kuin saimmekin koukun pois lokin suusta, eikä näkyviä vammoja siitä tainnut lokille tullakaan. Ihan iloisesti se lensi pois, kun siihen tarjoutui tilaisuus. Ei tosin tullut enää lähelle, kun myöhemmin sorsia ruokimme ;)

Kalansaaliin keskimmäinen hoiti rannalle perhoshaavilla. Syötiksi haavin pohjalle vähän vettynyttä leipää, ja sitten haavi veteen ja odottamaan. Ensimmäisellä kerralla nousi rannalle kaksi ruutanaa (kymmensenttisiä), jotka päästettiin luonnollisesti menemään. Toisella kerralla haavissa komeili yksi 15 sentin mittainen yksilö, joka myöskin päästettiin menemään. Ongella ei kaloja sitten tullutkaan :)

Kitinä vaimeni huomattavasti iltaa kohti. Ehkä tämä tästä vielä hyväksi muuttuu. Ja kohtahan ne työtkin jo alkaa :)

 

Kädet syyhyää ja mieli kuhisee ideoita

On tämä kamalaa tämä lomailu, kun alkaa tehdä mieli tehdä kaikenlaisia asioita. Toistaiseksi olen saanut katsoa, kun mies ja isäni rakentavat autokatosta. Omiin hommiini on kuulunut lasten kaitseminen ja ruokahuolto. Molemmat sellaisia, joita on tullut tehtyä viimeinen vuosi ihan urakalla. Vaihtelua kaipaisin, jos ihan totta puhutaan.

Nyt, kun uusi talo tuntuu valmistuvan vauhdilla, olen antanut itselleni luvan suunnitella remonttia tähän vanhaan, joka toivottavasti syksyn aikana siirtyy meidän omistukseen. Uusiksi menevät kaikki pinnat. Alakerran olkkarin parketti hiotaan, seinistä revitään vanhat kangastapetit pois ja ne maalataan. Valkoisella :) Keittiö uusitaan kokonaan. Vanhat kaapistot (ok, ovat ihan ehjät ja siistit, mutta minusta epäkäytännölliset nyt, kun olen saanut niitä noin vuoden aktiivisesti käyttää) pois ja uutta tilalle. Myös tilankäyttö muuttuu. Ja yhtä seinää vähän puretaan ja toista rakennetaan vähän lisää :) Portaat yläkertaan pitää kääntää, että saadaan sinne joskus rakennettua kolmas makkari. Näin yläkerta jää lasten käyttöön, kunhan nuorinkin tuosta vähän vielä varttuu. Yläkerrassa sama juttu kuin alakerrassakin: lattia, seinät ja katto saavat uudet pinnat. Yläkerran kylppäri, alakerran pikkuvessa ja kellarin saunan pesuhuone laitetaan uusiksi ja samalla tyylillä. Ei mitään sillisalaattia tai tilkkutäkkiä enää! Kellarissa maalataan, tehdään uusi lattia ja järjestellään paikkoja. Sitten joskus :)

Pihakaan ei jää rauhaan. Haluan köynnösruusun ja nurmikkoa. Perennapenkeistä luovun, sillä niiden kanssa kävi tänä vuonna hieman ohraisesti. Hiekkalaatikon lisäksi lapsille (tai lähinnä kuopukselle) hankitaan pihaan leikkimökki. Ja haluaisin myös keinun ja pienen kiipeilytelineen - sellaisen 70-lukulaisen "puun" -  mutta tilaa on rajallisesti joten jostain joutuu karsimaan. Ajotie asvaltoidaan, että siinä voivat lapset sitten skeitata ja rullaluistella, eikä tarvitse jalkakäytävällä hurjastella. Ja sitten pihaan tulee terassi. Ihana terassi, jolla kelpaa istua ja nauttia elämästä :)

Paljon on tehtävää, kunhan vain pääsisi aloittamaan. Ensitöikseni kuitenkin taidan ostaa valkoista maalia, raspata vanhat maalit pois ulkoportaiden kaiteista ja maalata ne uudelleen. Jotain muutakin kuin perinteistä kotiäidin hommaa (ja neulomista pihalla aurinkovarjon katveessa ;) ) toivottavasti siis luvassa.

 

Kappale idylliä

Vietimme eilen mukavan ja aurinkoisen päivän appiukon vanhempien mökillä Karjalohjalla. Paikka on aivan ihana: punainen hirsistä tehty rantasauna nurmikatolla melkein veden päällä, tukeva laituri, jolta voi hypätä kirkkaaseen kalliojärven veteen, saunan takana rinne, jolla kasvaa mustikoita sinisenään. Rinteen päällä päätalo, jonka aurinkoiselle terassille ei kova tuulikaan yltä ja maisemat ovat henkeä salpaavat.

Paikan omistajat, ikimummi ja ikiukki, ovat rakkaudella paikan alunperin rakentaneet ja ylläpitäneet. Ensin ostettiin kallioinen niemenkärki, jonne sauna rakennettiin. Siellä kului useampi kesä tavallisista viikonlopuista puhumattakaan neljän pienen lapsen kanssa. Maakellarissa ruuat pysyivät viileinä ja kaasukeittimellä perheenäiti valmisti ateriat kuudelle nälkäiselle. Kun lapset kasvoivat ja tilaa tarvittiin lisää, rakennettiin saunan taakse pikkumökki. Ja kun perheen isän 50-vuotispäivä lähestyi, ostettiin tonttia lisää ja rakennettiin päätalo mäen päälle. Lapset kasvoivat ja muuttivat pois kotoa, mutta etenkin kesäisin kokoonnuttiin Mukulamäkeen. Saunottiin, uitiin, syötiin hyvin. Lapset perustivat perheitä taholleen, ja pian Mukulamäen rinteellä tömistivät pikkujalat ja mustikat hävisivät lasten suihin suoraan varvuista. 

Ja nyt lapsenlapsenlapset, eli nämä meidän kolme pyörremyrskyä, pääsivät kunnolla nauttimaan Mukulamäen saunasta, mustikoista ja tunnelmasta. Päätaloon tulee vesi kaivosta, ja lämmintäkin vettä saadaan. Sähköhellalla ja -uunissa valmistuvat ruuat. Tiskikone pesee mökkiporukan astiat. Ulkohuusseja on kaksi, toinen rannassa pikkumökin tuntumassa, toinen päätalon vieressä ylhäällä. Sauna lämpiää puilla vaikka koko päiväksi, vesi pumpataan järvestä pataan ja vateihin.  Televisiota ei mökillä ole, sillä sitä ei siellä tarvita. Maisemat riittävät ajanvietteeksi, jos uiminen ja lepäily alkavat kyllästyttää.

Ikimummille ja ikiukille tämä kesä on viimeinen Mukulamäessä. Paikan ylläpito alkaa olla liian raskasta, eikä mäkisessä maastossa ole kovin helppo liikkua paikasta toiseen. Nyt mietinnässä on, mitä Mukulamäelle tapahtuu. Yhteisomistusta ei kannateta, eikä paikkaa haluttaisi ulkopuolisille myydä. Isoisovanhemmat ovat asiasta luonnollisesti suruissaan. Omin käsin tehty on kuin se viides lapsi, josta on tullut kovin rakas ja osa omaa historiaa.

Riippuvuus huipussaan

Kamala tilanne: nettiyhteys pätkii eikä telkkarikaan toimi.

En kiellä olevani täysin riippumaton netistä tai telkkarista. Voisin jopa tunnustaa tykkääväni molemmista niin paljon, että silloin, kun on mahdollisuus, luen sähköpostini useampaankin kertaan päivässä. Tai päivitän facebook-statustani :) Telkkarin edessä vietän iltoja neuloen samalla. Ihanaa aivojen nollausta.

Osaan kyllä olla ilmankin. Hyvä kirja tai radio-ohjelma, ja aika kuluu siinä. Eikä nettitaukokaan tee tiukkaa - jos siitä tietää etukäteen.

Ongelma on siinä, että kun tulee paikkaan, jossa oletuksena on toimiva laajakaista ja ainakin viisi näkyvää tv-kanavaa (Ylet ja maksuttomat kaupalliset), niin angsti iskee, kun netti pysyy pimeänä ja tv samoin. Ja se jos mikä on todella ärsyttävää.

Siksi kirjoitan tätä postausta tähän aikaan vuorokaudesta: katsoin tuossa Ylen esittämän elokuvan (Valiojoukko. Ihan kelpo elokuva se oli, ja samalla nautin pari lasillista valkkaria ja neuloin kesäistä toppia valmiimmaksi), kun mikään muu kanava ei näkynyt ja netti on ollut katkolla syystä tai toisesta peräti parin vuorokauden ajan. Olin itse asiassa menossa nukkumaan n. tunti sitten, kun satuin vilkaisemaan Wlan-boksia. Hyvä, etten ääneen hurrannut, kun ADSL-valo parin päivän tauon jälkeen jälleen paloi. Ei muuta kuin kone auki ja silleen :)

Nyt onkin hyvä mennä nukkumaan, kun on saanut vieroitusoireet katkaistua ;)

 

Lomalomalomaloma!

Lomallahan lomaillaan, niih. Ainakin ilmat ovat suosineet, niin kuin lähes aina täällä Inkoon suunnalla.

Viikonpäivät ovat vain hurahtaneet ohi kaiken uimisen, syömisen, löhöilyn, neulomisen, lukemisen, ruohonleikkuun ja halonhakkuun lomassa. Ja huomaatteko, asiat tulivat tärkeysjärjestyksessä ;) Kun ilma on +25 ja enemmänkin ja merivesikin Fagervikenissä +22, niin eipä sitä oikein muuta huvita tehdä kuin pulikoida. Välillä käydään syömässä, että jaksetaan pulikoida lisää. Ja lapset ovat onnessaan. Nuorimmainenkin menee isojen perässä hyppäämällä laiturilta veteen :) Kellu-uikkarit on hyvä olla olemassa...

Hyötyliikunnan lisäksi olen kuin olenkin käynyt lenkkeilemässä. Varta vasten raahasin juoksukamat mökille, ja onhan se juokseminen ollut ihan mukavaa. Tänään sain lainata anopin sykemittaria (ja kun pääsin koneen ääreen, tilasin itselleni samanlaisen - hyvästi ylimääräiset kilot), ja totesin, että sellainen hyväntahtinen juoksu, jossa vielä jaksaa puhella, nostaa sykkeen 135-150 välille. Mainiota.

Lomaa olisi tarkoitus jaksaa koko heinäkuu. Ei tosin täällä meren rannalla, vaan myös kaupungissa. Mies on luvannut olla isäni apuna rakennushommissa, joten täytyy keksiä lapsille kehittävää tekemistä sitten, kun on sen aika. Se kehittävä tekeminen voi olla vaikka jotain tällaista:

Uuteen taloon tuotiin takkakivet mukavissa harjakattoisissa pahvilaatikoissa. Niistä omat ja naapurin lapset innostuivat tekemään "leikkimökkejä". Intoa riitti siihen asti, kunnes kaikki ovet, ikkunat ja tuuletusaukot oli sahattu pahviin. Eli n. kaksi päivää :)

"Vielä on kesää jäljellä, tulee aurinkoisia päiviä..." Näihin tunnelmiin :)