Kuuluuko vihellystä?

Joulu tulla jolkottaa, ja tuntuu, että vähän niin kuin varkain. Apua, viisi yötä jouluun!! Tässä arjen pyörityksessä aika kuluu niin nopeasti (ja päivät ovat kaikki samanlaisia), ettei päivistä oikein osaa pitää lukua. Lumeton maa ei myöskään muistuta joulusta. Onneksi on jouluvaloja siellä täällä. Ne sentään yrittävät tuoda joulumieltä ainakin minulle.

Keskimmäisen leikkikoulu jäi joululomalle eilen. Esikoisella on koulussa vielä huomenna aamulla kynttilähetki, ja sen jälkeen todistusten jako. Siitä alkaa joululoma, joka kestää kaikilla miestä lukuunottamatta Loppiaiseen saakka. Jollei jouluna ole lunta, pelkään, että oma pääni hajoaa päivien samankaltaisuuteen tai vaihtoehtoisesti jokapäiväiseen kaaokseen. Eivät lapset tuolla kurassa ja sateessa viihdy, enkä minäkään, ei sen puoleen. Nyt jo saa iltapäivisin kuunnella kitinää siitä, ettei ole mitään tekemistä (ja saisiko pelata tietokoneella, ihan vähän aikaa vain...). Pimeys ei ole minua varten. Kynttilätkään eivät juuri nyt lohduta, sillä täällä niitä ei polteta. Vanhempieni talo (vielä toistaiseksi), ja heidän sääntönsä. Kynttilöistä tulee nokea, siksi niitä ei sisällä polteta. Niin.

Jotain hyvääkin sentään. Lahjat - ne muutama hassu - on hankittuina. Paketointia vailla, mutta se on se pienempi paha. Joulukortit ehdin lähettää edullisemmilla merkeillä varustettuna. Tänään leivoin keskimmäisen kanssa pipareita, joista tosin suurin osa on jo syöty. Siivonnut olen vähän sieltä ja vähän täältä. Sen verran, mitä olen ehtinyt. Nyt kun vielä se joulumieli löytäisi perille asti, ja asettuisi taloksi. Mahtaako jättää viime tinkaan? Miksi joulut tuntuvat väljähtyvän ja hupenevan nopeammin joka vuosi?

Seitsemän

Kuka viisas sitä sanoikaan, että ajan kulumisen huomaa parhaiten siitä, miten (omat) lapset kasvavat. Itse en tunne itseäni juurikaan vanhemmaksi kuin mitä olin esikoisen syntymän aikaan, mutta todellisuudessa olen seitsemän vuotta vanhempi. Niin, ja esikoinen on seitsemänvuotias. Ekaluokkalainen. (Esiteini, ja sen kyllä välillä huomaa...)

Oikea syntymäpäivä oli joulukuun alussa, mutta juhlimaan päästiin vasta viime lauantaina. Kutsuvieraslistalla oli nimiä peräti 19 kappaletta (joista kaksi kuuluivat pikkusisaruksille). Esikoinen halusi kutsua synttäreitään juhlimaan kaikki luokkansa pojat (yhteensä 14 kpl - tähän suostuttiin, sillä miehen kanssa olimme molemmat sitä mieltä, että sosiaalisten suhteiden vahvistaminen näin muuton jälkeen on ihan perusteltua) sekä kolme "vanhaa" kaveria. Selvää oli, ettei tänne meille tuollaista määrää lapsia olisi mahtunut millään, joten marraskuun puolivälissä tartuin puhelimeen. Viime vuonna eskarilaisen synttäreitä juhlittiin HopLopissa kahdeksan vieraan voimin (kaksi vieraista oli oman perheen lapsia), ja tällekin kerralle oli tarkoitus saada jotain, jossa lapset saisivat ihan rauhassa purkaa ylimääräistä energiaa. Täältä pikkukaupungista löytyikin siihen juuri sopiva paikka: Spurtti liikuntakeskus, joka järjestää toiminnallisia synttäreitä. Sinne siis.

Lienee turha kertoa, että menoa ja meininkiä riitti. Temppurata oli suosikki, eivätkä lapset olleet vastaan alku- ja loppuleikkejäkään. Punaposkisina kaikki vieraat ja synttärisankari itse tulivat toiminnallisen osuuden jälkeen napostelemaan herkkuja. Kymmenestä litrasta mehua jäi kotiin kuljetettavaksi pari litraa. Suolatikut ja piparit tekivät kaikki kauppansa sen puolituntisen aikana, mitä syömiseen oli aikaa varattu. Ja useampikin vieras kuului vanhemmilleen juhlien jälkeen sanovan, että oli tosi kivat synttärit.

Ensi vuonna, kun talo on vain meidän käytössä, kahdeksanvuotissynttäreitä juhlitaan pienimuotoisemmissa merkeissä. Ja juhlijoiden määrääkin pyritään rajoittamaan sellaiseksi, että se vastaa päivänsankarin ikää vuosissa. Harmi, että sää joulukuun alussa voi olla mitä vain. Olisi kiva juhlia synttäreitä pulkkamäessä lämmintä mehua hörppien. Se ei vain onnistu, jos vettä tulee kuin aisaa ja maa on lumeton.

Seuraavaksi juhlitaan joulua ja vuoden vaihtumista. Keskimmäisen synttäreihin aletaan valmistua heti vuoden vaihtumisen jälkeen. Siihen hiljeneekin meidän juhlakausi ja reilut puoli vuotta meneekin sitten voimien keräämiseen ;)

Hyvä idea

Mies oli saanut kutsun erään nimeltämainitsemattoman suuryrityksen pikkujouluihin. Menimme sinne koko perhe lauantaina, sillä kuulemma jo 30 vuotta on pikkujouluja vietetty koko perheen voimin. Kaikki toiminta oli suunnattu lapsille: parkkihallissa oli useampi Suomen Tivolin pikkulapsille tarkoitettu laite, popkorn- ja karkkitarjoilua, pelimasiinoita (moottoripyöräpeli, flippereitä yms.) ja autorata. Toimistokerroksia oli käytössä kaksi, joissa ensimmäisessä oli erilaisia puuhahuoneita teemoittain (Nalle Puh, Muumit, Lego...) sekä pallomeri, pieni karuselli ja ongintaa. Toisessa kerroksessa oli leffateatteri (Rottatuille), onnenpyörä-peli (karkkipalkinnot), kasvomaalausta ja portaisiin tehty mieletön liukumäki, jota laskemalla pääsi takaisin ensimmäiseen kerrokseen.

Tarjoilupuolikin oli lasten mieleen: limpparia, karkkia, pipareita ja jätskiä :) Ruokasali oli ihan varmasti lasten taivas. Pöydillä tasavälein karkkikulhoja kukkuroillaan irtokarkkeja, katto täynnä ilmapalloja (joista sai viedä kotiin yhden per lapsi). Esiintymisalueella esiintyi StepupDancers kolme kertaa lapsia viihdyttävällä biisillä, jossa eri satuhahmot tulivat vierailemaan. Esitys kesti n. 20min. Esitysten väleillä samalla alueella kaksi pellepukuista miestä teki pitkulaisista ilmapalloista miekkoja, sydämiä, puudeleita ja vaikka mitä.

Aikaa pikkujouluille oli varattu yhteensä viisi tuntia. Meidän perhe viihtyi tuolla peräti kolme ja puoli - ja kuulemma lapset olisivat halunneet olla vieläkin pidempään.

Idea on mielestäni aivan loistava! Kun isä tai äiti on muutenkin paljon pois perheensä luota, niin tällä tavalla firma hyvittää edes osan niistä poissaoloista. "Tulkaa lapset isin/äidin työpaikalle huvittelemaan!" Ja isi/äiti saa vakuuttaa, ettei sellaista ole siellä aina, vaan vain kerran vuodessa... ;)

Koko homma pyörii talkoovoimin. Työntekijät hoitavat kaikki hankinnat ja järjestelyt, ja kaiken huipuksi ovat siellä myös tarjoilemassa limpparia ja popkornia, huolehtimassa onginnasta ja liukumäestä ja autoradasta (tivolin laitteilla oli omat huolehtijansa), ja valvomassa teemahuoneissa, että järjestys pysyy. Poislähtiessä sai hakea lahjan. Niinpä meillä on nyt kolme Tikru-pehmoa :)

Uskoisin, että tästä puhutaan vielä pitkään. Ainakin autossa esikoinen sanoi keskimmäiselle "Sit kun me tullaan tänne ens vuonna, niin..."

P.S. Imetyksen tuki ry on samoilla jäljillä, ja järjestää koko perheen pikkujoulut sunnuntaina 7.12. Malmilla. Kannattaa tulla mukaan, vaikkei olisi (vielä) jäsenkään ;)
Joo, ja joulukalenteria voi seurata myöskin.