Sormet mullassa, retki ja muuta

Koitan edetä kronologisessa järjestyksessä :)

Sormet mullassa

Taloyhtiön pihatalkoot olivat maanantaina. Hallituksen jäsenenä osaanottoni oli käytännössä pakollinen ja ihan mielellänihän minä siellä mukana heiluin. Jo edellisellä viikolla olin leikannut pihan ruusupuskia (kuolleet oksat pois ja muista ekan silmun yläpuolelta - juu, laittakaa asialle ihminen, joka ei ruusuista tiedä muuta, kuin että niiden piikit pistävät. No, ihan vihreiltä ja hyvinvoivilta nuo nyt näyttävät ;) ), kun oltiin oltu lasten kanssa pihalla, joten muutaman muun kanssa päästiin heti kitkemispuuhiin. Voikukat - niin kauniita kun ovatkin - sekä muut rikkaruohot ruusujen juurilta pois, tilalle y-lannoitetta sekä kuoriketta. Pari tuntia siihen meni, siis pelkkään kitkemiseen. Lannoituksen ja kuorikkeen levittämisen hoitivat jotkut muut. Meitä oli hommissa aika lauma. Osa levitteli ruohoalueille uutta multaa kuluneiden paikkojen päälle, toiset haravoivat roskia, toiset lakaisivat kulkuteitä, toiset mylläsivät hiekkalaatikkoa (tultiin kiinteistökatselmuksessa siihen tulokseen, että hiekkalaatikko on niin kivan näköinen, ettei sitä viitsi räjäyttää, vaan kokeillaan, jos lentomurkkuongelmat häviäisivät sillä, että kaivetaan sitä maa-ainesta sieltä vähän pois) ja toiset todellakin huhkivat tuon lannotteen ja kuorikkeen kanssa. Lapsetkin olivat innolla mukana, samoin kuin ne pihan teinit ja varhaisteinit!

Pari tuntia siinä meni, viimeinen puolituntinen siideriä naukkaillessa työn lomassa :) Sitten grillattiin ja juteltiin. Ja lopuksi käytiin saunassa. Kotiin nukkumaan päästiin (tai lapset pääsivät - minähän en siis mene ikinä aikaisin nukkumaan *ja sen kyllä huomaa ;D*) vasta puoli kymmenen aikoihin. Mutta kyllä nyt on hieno piha!! Ja etenkin ne ruusupuskat näyttävät tosi hienoilta :D

Retki

Mies oli tuossa viikonvaihteessa kovassa kuumeessa. Sai maanantaina lääkäriltä kolmen päivän sairausloman, ja eilen, kun kuumetta ei enää ollut, lähdettiin ex tempore piknikille. Emme menneet mihinkään tähän lähelle, ehei, vaan me ajoimme... Porvooseen! Ennen lähtöä käytiin esikoiselle ostamassa uudet sandaalit ja kuopukselle hellehettu. Eväitäkin ostettiin. Sitten vain autoon ja ajelulle.

Meiltä Porvooseen ei kauaa kestä, mutta tottahan ne eväät piti ajomatkalla syödä :P Ei haitannut tahtia, sillä kun päästiin Vanhaan Porvooseen, jätimme auton parkkiin ja lähdimme kävellen vaeltamaan niitä kapeita ja ikivanhoja mukulakivikatuja ja kujia. Esikoinen jaksoi hienosti kävellä, mutta kuopuksen kannoin liinassa. Siellä puutalojen keskellä kävellessä tuli ihan epätodellinen fiilis. Ihan kuin olisi astunut keskelle historiaa, ja pihan porttien ohi kävellessä sitä oikein odotti näkevänsä jotain menneisyydestä. No, ei nähty menneisyyttä, mutta nähtiin noin miljoona turistibussia. Ja turisteja, jotka puhuivat venäjää, espanjaa, italiaa, saksaa... Löysimme myös kivan pienen kahvilan, jossa kävimme sitten syömässä herkullista omenapiirakkaa. Esikoinen nautiskeli jäätelöllä ja kuopus mellasti muuten vain.

Kun Vanha Porvoo alkoi tuntua liian ahtaalta (muistakaa ne miljoonat turistit), päätimme, että oli aika hypätä autoon ja huristella kotiin. Kotimatka meni leppoisissa tunnelmissa lasten nukkuessa :) Joskus vielä teen sellaisen retken Porvooseen, että ajan sinne höyryjunassa, yövyn Haikon kartanossa ja tulen takaisin kotiin laivalla. Ja pitääpä silloin käydä myös Brunbergin tehtaanmyymälässäkin... *nam*

Muuta

Tämä jää nyt kirjoittamatta, sillä äidin velvoitteet kutsuvat (ts. lapset heräsivät päikkäreiltä). Palaan tähän myöhemmin.

Hammaslääkärissä

Jälleen se aika vuodesta, jolloin lapsilla oli aika hammashoitajalle.
Tai suuhygienistille. Oli mikä oli, selvyyden vuoksi puhun nyt
hammaslääkäristä :)



Vuosi sitten, kun esikoinen kävi edellisen kerran hammaslääkärissä,
lääkäri kysyi tutista ja pullosta. Kerroin, ettemme ole pulloa juuri
tarvinneet ja että tuttikin jäi (äidin pienellä avustuksella) käytöstä
esikoisen täyttäessä kaksi. Lääkäri vaikutti hyvin tyytyväiseltä.
Seuraava kysymys koski juomia. Mitä esikoinen tavallisesti juo. Aloitin
luettelemisen vedestä ja päädyin lehmänmaidon kautta äidinmaitoon.
Lopetettuani lääkäri oli erittäin hämmästyneen näköinen. Olin jo ennen
hammaslääkärille menoa varustautunut sitä perinteistä "äidinmaito
muuttuu sokerilitkuksi, kun vauva täyttää x kuukautta eikä siitä ole
sitten enää mitään ravitsemuksellista hyötyä" -blaablaablaata vastaan,
mutta minun ei tarvinnut sanoa sanaakaan (vain hymyillä ystävällisen
maireasti) kun kuopus, silloin reilut 2kk, uinui kauniisti liinassa.
Eihän nyt hyvänen aika ole ollenkaan loogista, että samoista rinnoista
esikoisen juoma maito olisi sokerilitkua mutta kuopuksen juoma maito
juuri sopivaa ravintoa vauvalle! Eivät rinnat nyt niiiiin erinomaiset
ole, vaikka ovatkin upeat systeemit :) Hetki meni lääkärillä siihen,
että sai ajatuksensa järjestykseen.



Nyt tänä vuonna, kun kuopuskin on jo yli vuoden, olin varustautunut jopa edellistä vuotta paremmin. Olin mm. lukenut Mitoulaksen tutkimuksen maidon rasvapitoisuuden muuttumisesta sekä tankannut Satu Alaluusuan tutkimuksen abstraktia pitkän imetyksen vaikutuksista hampaisiin. Myös Brian Palmerin artikkeli oli tullut tutuksi. Ilokseni mitään noista ei tälläkään kertaa tarvittu :)



Koska hammaslääkäri ei kysynyt, mitä esikoinen juo, en tullut
kertoneeksi äidinmaidon osuudesta esikoisen nesteytyksessä. Kuopusta
imetin vastaanotolla, mutta sekään ei saanut aikaan minkäänlaisia
ihmettelyjä. Hammaslääkäri kyllä kysyi, syökö kuopus vielä öisin, johon
vastasin totuudenmukaisesti kyllä. Kerroin kuitenkin - myös
totuudenmukaisesti - etten tiedä tarkkaa imemiskertojen määrää, sillä
imetän melko unissani. No, tätä vieressänukkumista hammaslääkäri hetken
kauhisteli, mutta ei jäänyt siihen vatvomaan - mistä jälleen pisteet
lääkärille :) Yövieroituksesta hän kyllä sitten mainitsi. Sanoi, että
noin kahden vuoden iässä olisi hyvä saada yöimetykset loppumaan. Lisäsi
kyllä heti perään: "Mutta sehän on asia, joka on täysin perheen
päätettävissä". *kilinkilin* pisteitä jälleen hammaslääkärille.

Minulle jäi tuosta käynnistä hyvä mieli. Ja niin jäi esikoisellekin :)
Hänen hampaansa katsottiin siten, että hän sai mennä siihen
hammaslääkärin tuoliin istumaan. Se oli jännittävä paikka, ja ennen
kuin hän itse uskalsi istua tuoliin, piti äidin näyttää, miten siinä
ollaan. Maataan vain :) Ja jos nukahtaa, niin sitten saa kutittaa
hereille :) Tämän pienen demonstraation jälkeen esikoinen uskalsi
hienosti istua tuoliin eikä sormikaan värähtänyt, kun tuoli käännettiin
makuuasentoon. Suu aukeni pyynnöstä hienosti, ja hammaslääkäri sai sekä
laskea hampaat (yhteensä 20) että vähän tarkemmin syynätä niitä. Tähän
syynäämiseen kuului olennaisena osana hampaan pinnan kuivaus sekä
pienellä lampulla valaiseminen.



Esikoisella on hammaslääkärin mukaan kauniit ja täysin ehjät hampaat. Hyvin hoidetut :)

Kuopuksella on hammaslääkärin mukaan seitsemän hammasta. Sen enempää ei
kuopus suostunut yhteistyöhön, ja tuonkin antoi tehdä vähän nihkeästi.



Ensi vuonna taas uudestaan.

Puuha-Pete kaiken korjaa, Puuha-Pete tietenkin!

Kuinka ollakaan löysin itseni yhtiökokouksen jälkeen taloyhtiön hallituksesta :-O
Ei no, ihan tarkoituksella itseni sinne "tungin", sillä halusin ajaa lapsiperheiden asioita.

Ensimmäinen hallituksen kokous oli eilen, ja maanantaiksi sovittiiin
kiinteistökatselmus. Tahtoo sanoa, että kierrämme koko kiinteistön läpi
ja katsomme, mitkä paikat vaativat
korjaamista/parantamista/siivoamista. Hallitukseen valittiin kaksi
uutta jäsentä, ja me molemmat olemme samalla asialla :) Nyt ainakin
pihaan saadaan pienimmille muutakin kuin kaksi vauvakeinua ja
lentomurkkuja täynnä oleva hiekkalaatikko *nih*

Tuossa
pihassa ollaan muiden äitien kanssa juteltu paljonkin näistä asioista.
Yksi ehdoton olisi ulkolelulaatikko, johon saisi avaimen, mikäli
perheessä on leikki-ikäisiä lapsia. Lelut olisivat toki omia, mutta
niitä ei tarvitsisi aina roudata kotoa pihalle, vaan olisivat siellä jo
ikään kuin valmiina. Toinen pikaisesti toteutettava hanke on uusi
hiekkalaatikko. Vanha on vuosimallia -74 ja suht laho. Ja todellakin,
viime kesänä sen ympärillä pörräsi verhona lentomuurahaisia ja lisäksi
yhden päädyn alle pesän tehneet ampiaiset yltyivät liiankin
hyökkääviksi. Ei kiva. Uutta hiekkalaatikkoa siis kaivataan tosi
kipeästi.

Koska taloyhtiössä on nyt - ja pihalla
työnnettävistä lastenvaunuista sekä naisten vauvamasuista päätellen ;)
- ja myöhemminkin jonkin verran näitä "polvenkorkuisia", on tarkoitus
lobata pikkuväen leikkivälineiden puolesta. Miniliukumäki olisi aivan
ihana (kun tuo nykyinen on näille pienille aivan liian hurja) sekä
jonkinnäköinen jousikeinu yhdelle tai useammalle. 


Pihanparannukseen liittyen tulen ajamaan myös kunnon roskiksia ainakin
tuohon grillikatokseen. Ja kieltämättä ottaa aivoon ne peltipurkit
ulko-ovien pielessä. Talvella ne ovat täynnä lunta ja kesällä -
etenkin, jos on sateinen kesä - täynnä vettä. Ja alkuperäinen tarkoitus
purkeilla on toimia tupakantumppiroskiksena. Harmi vain, että
tupakoijilla ilmeisesti on niin huono sihti, että viskovat tumpit
räikeästi ohi purkin. Ja pikkukätöset sitten ne ehtivät maasta poimia
heti, kun silmä välttää. Missioni leikkivälineiden hankkimisen lisäksi
on saada kunnon tupakkaroskikset (sellaiset sylinterin malliset
pikkuroskikset) jokaisen ulko-oven pieleen. Eivät ne niin paljon voi
maksaa, ja toimivat ihan varmasti paremmin kuin nuo halvatun pelti- tai
lasipurkit. Ja olen jopa sen verran ystävällinen, ettei minulla ole
tässä omaa lehmää ojassa. Minä kun en tupakoi.

Taloyhtiössä
kohta seitsemän vuotta asuneena minun on ilmeisesti aika kääriä hihat
ylös ja ryhtyä hommiin. Kukas se kissan hännän nostaa jollei kissa
itse, sano.

valitusvirttä

Ja kyllä tänään oli niin järkyttävä päivä, että ei tosikaan.

Lapset riehuivat kuin viimeistä päivää, ja vaikka menkat ei ole vielä
alkaneet, niin väitän, että siitä huolimatta kärvistelin tänään
pahemmanlaatuisen PMS:n kourissa. Mikä kumma siinä on, että juuri
silloin, kun ihan oikeasti haluaisi päivän sujuvan ilman pahempia
kuoppia, siitä tuleekin yhtä helvettiä? Olin täysin valmis soittamaan
päivähoidon esimiehelle ja vaatimaan näille ipanoille kokopäiväpaikkoja
päiväkotiin huomisesta alkaen - ja se on paljon se.



Tuleepahan oltua ulkona, kun sisällä ei kestä olla ilman, että pää
lähes hajoaa. Ulkona ei pienet riehumiset niin haittaa, ja molemmille
mukuloille löytyy sopivaa tekemistä. Esikoinen rakastaa keinumista
(etenkin pyörövauhteja *yöks*) ja kuopus syö antaumuksella hiekkaa.
Hiekanmuruset vain ratisevat, kun vauva maiskuttaa peräti seitsemällä
hampaallaan. Ulkona nuo eivät kiusaa toisiaan jatkuvalla syötöllä, vaan
puuhaavat mukavasti omiaan. Hermolepoa uupuneelle äidille, todellakin.



Jotta vitutus olisi lähes täydellistä, kerrottakoon vielä, että se,
että mies tekee (liian) pitkiä päiviä ja käytännössä katsottuna jättää
meikäläisen yksinhuoltajaksi (tahtoo sanoa; 2h omaa aikaa viikossa, jos
sitäkään), ei yhtään auta asiaa. Ilmeisesti telepatia toimi, kun mies
a) tuli kotiin jo klo 18 ja b) lähti siltä seisomalta lasten kanssa
puistoon pariksi tunniksi.

Mikä ihana rauha!!!!

Kävin kaupassa ihan yksin. Laitoin puhtaat pyykit kaappiin ja märät pyykit kuivumaan ihan yksin. Söin jäätelöä ihan yksin. Ja ihmettelin, kuinka pitkään mies oikein lasten kanssa ulkona viihtyy...

Kun vihdoin kotiutuivat, olin kuin uusi ihminen. Seesteä, hyvällä tuulella, lähes pullantuoksuinen :)



Kuopus, joka ei ollut nukkunut päikkäreitä - ja tämä tapahtuu n. kerran
viikossa - oli ihan väsynyt. Hammaspesun jälkeen vauveliini nukahti
tissille, ja kannoin pikkuisen sänkyyn. Esikoinen söi iltapalan ja
käpertyi miehen kainaloon - ja nukahti. Olipa helppoa!

Sen jälkeen paikka miehen kainalossa oli yksin minun ;)



Ja nyt on mies jo nukkumassa, ja minä seuraan ihan just perässä.

Toivottavasti huominen jo alkaakin paremmin kuin tämä päivä. Toivossa on hyvä elää (sanoi lapamato *thih*).

Äiti, mamma, mother, maman, mutter...

Olipa jälleen äitienpäivä. Meikäläisen neljäs. Päivä sujui perinteisissä merkeissä:

Sain aamupalan sänkyyn *nam*, itsepoimittuja kukkia pienen kimpun ja
nukkua piiiiiitkään. Ah, mikä nautinto herätä - ja nukahtaa uudelleen :D

Yhdentoista aikaan alkoi hävettää sängyssä makaaminen, ja pakotin
itseni ylös. Muualla olikin jo täysi tohina päällä. Mies oli lähdössä
ulos lasten kanssa, ja koska oli tosi kaunis ilma, sanoin meneväni
perässä, kunhan saisin itseni valmiiksi. En pitänyt mitään kiirettä, ja
sain "omaa aikaa" peräti puoli tuntia :)



Päivä oli kiva, ja ensi vuonna uudestaan.

Sitä odotellessa...

Valpuria

Huh heijaa, miten aika rientää! Onneksi samalla katosi se himputin flunssa, ja äänikin on lähestulkoon jo normaali.

Se oli sitten vappu viikko sitten. Pihan kotiäitien ja lasten kanssa otettiin pieni varaslähtö vappuun, ja pidettiin vappurieha jo perjantaina. Koristeltiin pihan grillikatos ilmapalloilla ja serpentiinillä ja katettiin pöytä koreaksi. Menu oli perinteisen vappuinen: perunasalaattia, nakkeja, lihapullia, munkkeja ja simaa. Kyllä maistui! Ja oli mukavaa, kun oli kerrankin piha täynnä elämää :)

Itse vappuaattona käytiin grillaamassa kaveripariskunnan luona. Heille on esikoinen syntymässä kuukauden sisään, ja oli oikein mukavaa päästä vähän kurkkimaan, millä mielellä ovat ottamassa vauvaa vastaan ;) Imetyksestä oli ihan pakko vähän mainita, sekä mainostaa aivan verratonta imetystukipuhelinta. Synnyttämisestäkin tuli juteltua vähän niitä näitä. Omat kaksi synnytystä ovat olleet niin kivoja, että niitä haluaisin lisää ;) ja niistä on kiva kertoa. Eivät ole mitään kauhukokemuksia ollenkaan, vaan - sanoisinko - nautittavia kokemuksia. Mutta se synnytyksistä. Kylässä oli mukava katsoa, miten ovat valmistautuneet. Vauvalle oli jo sisustettu oma huone. Valitettavasti se jäi näkemättä, sillä ovi oli kunnolla lukossa. Kuulemma sisustuksesta saisi selville vauvan sukupuolen, eivätkä halua kertoa sitä vielä muille. Ihan järkevää. Saamme me muut sitten jännittää, kumpi tulee, Matti vai Maija :) Sukupuolesta puheenollen, lähes kaikki tuttavat ja ystävät ovat saaneet poikia! Aivan mieletön poikabuumi!! Mistä kummasta niille pojille löytyy vaimot sitten joskus, ihmettelen välillä...

Niin, vapusta siis ;) Aatto meni lasten ehdoilla ilmapalloja puhallellen ja grilliruokaa syöden. Kotona oltiin iltapuuhissa jo klo 20 :-O Vappupäivänä emme tehneet mitään. Eräs ystäväperhe soitteli, emmekö menekään keskustaan. Emme menneet. Oli paljon mukavampi nukkua pitkään, kuin lähteä ulos palelemaan :)

Nyt jäämme odottamaan juhannusta :)