Viimeinen rutistus ennen lomaa

Täällä vielä valvon, vaikka oikeasti pitäisi jo olla nukkumassa. Kohta menen, lupaan :)

Päivällä tuli taas ommeltua hieman, joten erittäin syyllisenä tulin koneelle heti, kun lasten hengitys muuttui makkarissa unensyväksi. Ja nyt on opinnäyte kirjoitettu. Valmishan se ei vielä ole, ihan varmasti siinä on paljon viilattavaa, mutta ne viilaukset jäävät elokuulle. Huomenna - siis aamulla herättyäni - laitan tekeleeni ohjaavalle opettajalle kommentoitavaksi. Tai voi olla, että sitä ennen tulostan koko roskan ja luen kynän kanssa läpi. No, ehkä luen, ehkä en ;)

P.S. Autotallissa majailee uusi auto. Sillä on kiva ajella, vaikka se onkin maasturi *hui* :)

Rade

Eilen illalla myöhään ihmettelin, oliko todella niin, että seuraava neuvolakäynti sovittiin lomien jälkeiselle ajalle. Vilkaisu kalenteriin tuotti tulosta. Seuraava neuvolakäynti oli sovittu viime viikolle. Voi rähmä!

Ilmeisesti raskaus on siinä vaiheessa, että rade (=raskausdementia) alkaa jyllätä voimallisemmin. Ihan samoin kävi nimittäin myös kuopusta odottaessa.

Eipä tuo väliinjäänyt neuvolakäynti suuremmin haittaa, vaikka olisikin ollut lääkärikeikka. Olen omalla kohdallani pitänyt tuota keskiraskauden lääkärikertaa turhana, ja viime raskaudessa sen jätinkin käymättä. Terveydenhoitajan vastaanotolla olisikin kyllä voinutkin käydä, lähinnä mittauttamassa verenpaineen ja hemoglobiinin.

Nyt täytyy ilmeisesti tehdä vanhanaikainen, eli kirjoittaa iso lappu jollekin näkyvälle paikalle, että muistan soittaa neuvolaan ja varata uuden ajan. Lappuun voisin myös lisätä muistutuksen varata esikoiselle tukanleikkuu. Ja ihan varmasti oli vielä jotain, mitä pitää muistaa, mutta olen jo unohtanut...

Vinkki

Mies on tänään työmatkalla Tukholmassa ja auto minulla kotona, joten käytin tilaisuutta heti hyväkseni. Siivosin auton. Edellisestä kerrasta olikin ihan liian pitkä aika.

Sanon vain, että ne kosteutetut vauvan puhdistuspyyhkeet ovat erinomaisia myös auton muoviosien puhdistamiseen. Etenkin, jos ovat tuoksuttomia. Puhdasta tulee pyyhkäisyllä :) Vauvalle en niitä olekaan käyttänyt, mutta auton puhdistukseen ne todellakin sopivat loistavasti.

Kyllä tapahtuu!

Tänä aamuna, juuri ennen kuin lähti viemään lapsia päiväkotiin, mies ilmoitti ostaneensa eilen auton. Onnittelin häntä sydämellisesti ja samalla mietin hiljaa mielessäni, mihin seinään rasti nyt piirretään ;) Enää muutama pikku juttu (kuten lainan nostaminen pankista ja auton maksaminen), ja saamme auton käyttöömme. Taisi mies tyytyä toiseksi parhaaseen. Land Cruiseria kun ei saanut (edes lupaa hankkia), niin osti Hondan maasturin. Sillä minäkin ajoin pari viikonloppua sitten, ja ihan kelvolliseksi totesin - vaikka en näekään peruuttaa. Jees juttu. Etenkin esikoinen oli innoissaan, ja kovasti kyseli, milloin auto tulee meille. Toiveita on saada kaara käyttöön tämän viikon lopulla.

Eilen varasin meille ensimmäisen kesälomamatkan. Suuntaamme ensi viikon alussa kolmeksi päiväksi Ahvenanmaalle mökkilomalle. Mökin lisäksi varasin meille myös auto- ja kansipaikat Punaiselta laivalta. Ensin olimme ajatelleet matkustaa Ahvenanmaalle pienillä saaristolautoilla, mutta koska niiden aikataulujen yms. sumpliminen osoittautui yllättävän monimutkaiseksi, päädyin tällaiseen helppoon vaihtoehtoon. Enpä olekaan laivalla mennyt noin viiteen vuoteen :) Myös lapsille tämä on ensimmäinen laivareissu. Pallomerta odottavat molemmat jo innolla :)

Tuntuu, että kuukauden mittainen kesäloma on liian lyhyt. On liikaa tekemistä :-/ Miehen Ameriikan kaveri tulee käymään parin viikon kuluttua, ja se aika hengataan kaupungissa. Taidetaan kiertää Linnanmäet, Korkeasaaret ja Suomenlinnat silloin. Sitten on serkun häät Tampereella, omat synttärit (vaikka niitä tuskin kukaan muistaa, eikä niitä ole tarkoituskaan juhlia) ja mökilläkin, siellä Kutemajärvellä, olisi kiva ehtiä käymään (ja samalla reissulla myös Mikkelin Visulahdessa - lasten toive). No, katsotaan, miten aikataulut sumpliutuvat. Pieni pessimisti isäni sanoin minussa hokee: "Talvea kohti mennään, päivät ovat lyhenemään päin." Ja toisaalta loma on vielä edessä, mutta osaako siitä edes iloita?

Ainoa, mikä ei tapahdu, on opinnäyte. Käsittämätöntä, miten ei yhtään nappaa sitä kirjoittaa. Tämä viikko olisi aikaa, ja sitten elokuussa kaksi ekaa viikkoa. Apua!

 

Joka ilta kun lamppu sammuu...

Äitiharjoittelija kirjoitti osuvasti lasten nukkumaanmenosta. Samoin kuin hänkin, minäkin haluaisin sellaiset lapset, jotka nukahtaisivat ilman nukuttamista. Halut ne on hiirelläkin.

Sekä minun että miehen suvussa on niitä, jotka ovat vain nukahtaneet ajasta ja paikasta riippumatta. Siskollani oli tapana hävitä, ja kun häntä sitten etsittiin, hän koisasi tyytyväisenä omassa sängyssään. Miehen velikin tuppasi välillä katoamaan, ja kun sitten löydettiin, oli nukahtanut mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, joista mainittakoon mm. vaatekaappi ja haravoitu lehtikasa. Ja sitten on niitä, jotka eivät nukahtaneet kuin nuijan avulla. Minä esimerkiksi.

Ennen päiväkotielämää meillä oli hyvin selkeät rutiinit: lapset vietiin sänkyyn silloin, kun olivat väsyneitä, ja hienosti nukahtivat saman tien. Nukkumaanmenoaika vaihteli virkeystason mukaan. Toisinaan talo hiljeni jo puoli kahdeksalta, toisinaan vasta iltakymmenen jälkeen. Kun ei aamulla tarvinnut herätä tietyllä kellonlyömällä (ja kukonlaulun aikaan), niin mitä sitä nukkumaan väkisin ja liian aikaisin. Päiväkotielämän alettua oli pakko alkaa katsoa nukkumaanmenoaikaa kellosta. Tavoitteena on edelleen, että kahdeksalta syödään iltapalaa, ja varttia vaille yhdeksän ollaan sängyssä ja valmiina lukemaan iltasatu. Nukkumatin maahan olisi siten tarkoitus päästä lähtemään yhdeksän aikaan viimeistään. Hyvin harvoina iltoina tavoitteeseen päästään. Etenkin näin valoisaan aikaan tuntuu lähes mahdottomalta saada lapset peiteltyä ja suukoteltua unille yhdeksäksi. Lähes poikkeuksetta kuopus simahtaa vasta puoli kymmenen ja kymmenen välillä. Väkisinkin yrittää pitää silmiä auki. Esikoisella on tapana suhistella. Sitä näköjään tekee mitä vain, ettei vain nukahtaisi.

Olisi niin paljon helpompaa vain antaa vuorokausirytmin kulkea omia teitään kellosta välittämättä. Mutta kun aamulla herätys on viimeistään puoli kahdeksalta, tuo ideaali ei vain onnistu. Tai onnistuu tiettyyn pisteeseen saakka, mutta rasittavaksi se käy silloin, kun muksut aloittavat hermoja raastavan kitinän jo ennen kuin ovat silmänsä uuteen aamuun aukaisseet.

Minä en kaipaa imettäjää, mutta nukuttaja - vaikka vain osa-aikainen - kyllä saisi paikan.

 

Juhannuksesta selvitty

Noin tunti sitten tultiin kotiin juhannuksen vietosta. Kuopus kannettiin nukkuvana autosta sänkyyn, esikoinen halusi iltapalan ennen kuin meni nukkumaan. Huomenna alkaa viimeinen viikko töitä/koulua/päiväkotia ennen kuukauden lomaa. Mahtavaa!

Juhannus sujui erittäin leppoisissa merkeissä. Olimme keskenämme, mitä nyt iso-vaari oli luonnollisesti mukana, kun hänen luonaan jussia vietimme. Oli oikea lapsiperheen juhannus: hiekkarannalla seurattiin lasten leikkejä ja kuukahdettiin kaikki iltakymmenen aikoihin untenmaille. Se siitä riehakkuudesta tällä kertaa - onneksi. Hieman tosin tällaista araknofoobikkoa häiritsi nähdä niin paljon hämähäkkejä sisällä. Pääsin jopa (vaikken mitenkään hinkunut) seuraamaan kahden lukin parittelua. Tai kuvittelin niiden parittelevan, eivät ne ainakaan toisiaan syöneet. Oli mukavaa mennä nukkumaan sänkyyn, jonka vieressä seinällä tuo romanttinen kohtaus oli käyty...

Tähän loppuun paljon kehuja: mies oli anopin (joka tuli jussin viettoon vasta lauantai-iltana työmatkalta) kanssa sopinut hoitavansa ruuat. Oli muuten aivan mahtavaa, kun joku toinen kokkasi ja huolehti ruuan pöytään pyytämättä. Sen lisäksi (!) mies myös oli se, joka hääräsi lasten kanssa paljon. Minä sain lähinnä istua ja lukea/virkata. Kyllä on mahtavan levännyt olo tämän viikonlopun jäljiltä :) Kyllä mulla on ihana mies *sydäin* :) Onpa ihanaa, kun on kesä :) Ei muuta kuin tulevaa kesälomaa suunnittelemaan... ;)

 

Kyllä äiti tietää/osaa/pystyy/viitsii...

Kaisan kirjoituksen innoittamana aloin miettiä, miten perhettä johdetaan. Ja kuka sitä johtaa. Nimittäin silloin, kun perhe koostuu kahdesta tai useammasta aikuisesta, tuo johtaminen sujuu usein yhteistuumin: asioista keskustellaan, ja päätetään tehdä sitten niin, että kaikki tuntuvat voittavan. Mitä enemmän perheessä on "polvenkorkuisia"* tai sitä vähän vanhempia, sitä vaikeampaa - tai ei vaikeampaa vaan aikaa vievempää ja työläämpää, eli toisaalta aikuisen mielestä kait sitten vaikeampaa - asioista on keskustellen päätyä kaikkia miellyttävään päätökseen.

Monesti meillä ainakin myös mies heittäytyy tuollaiseksi polvenkorkuiseksi, kun tulee joistain koko perhettä koskevista pienistä päätöksistä kyse. Esimerkiksi: missä vietetään juhannus, tai mitä tehdään kesälomalla, tai kuka lähtee lasten kanssa viikonloppuna pihalle ennen kuin nämä riehunnallaan pistävät koko paikan sileäksi, tai kuka tekee ruuan. Onhan näitä. Silloin kehiin astuu Äiti. Tuo kaikkivoipa, kaiken tietävä ja osaava, aivan verraton yli-ihminen, joka ratkaisee asian kuin asian. Äiti kertoo, missä vietetään juhannus. Äiti laatii kesälomasuunnitelmat ja huolehtii niiden toteuttamisesta. Äiti joko määrää miehen lasten kanssa pihalle tai lähtee itse (usein kiukusta puhisten, kun ei mies itse tajua lähteä). Äiti tekee ruuan, ettei kenenkään tarvitsisi kuolla nälkään. Kyllä äiti osaa ja tietää. Jaksamisesta ei kukaan sitten olekaan kysynyt...

On muuten aika rasittavaa olla koko ajan pomona. Olisi joskus ihanaa, että Joku Muu hoitaisi kaikki tuollaiset rutiinit ja suunnittelut, ja äitikin saisi vain olla ja kulkea mukana. Toisaalta, tuntuu, että tässä perheessä mitään ei tapahdu, ellei äiti ota ohjia käsiinsä ja luotsaa koko helahoitoa läpi arjen ristiaallokon. Kuka siis sanoikaan, ettei kotiäitiys ole oikeaa työtä? Hitsi vie, kun tuntuu, että kotiäidin (tai äidin yleensä) pesti on verrattavissa Nokian pääjohtajan virkaan vastuineen kaikkineen. Kannattaa opetella delegoimaan ;)

P.S. Kävin juuri virkistäytymässä. Rahaa paloi 120e. Tosin ei tuhkana tuuleen, vaan käytetty raha palautuu takaisin erittäin käyttökelpoisina hyödykkeinä. Aivan oikein, piipahdin Eurokankaassa :)

* Polvenkorkuisilla en tarkoita vauvoja, sillä niiden kanssa hommien tekeminen ja yleensäkin oleminen on kuin ei olisikaan. Tarkoitan taaperoita ja leikki-ikäisiä, minä itte -kautta eläviä ja niitä, joilla on päiviä, jolloin mikään ei ole hyvin.

Surrurrur

Kun en kerran opinnäytettä saa kirjoitettua, niin ommellaan sitten ;)

Tänään tein jämäkankaista lapsille t-paidat. Tuli muuten hienot, vaikka itse sanonkin! Toiset paidat ovat jo tuossa odottelemassa, mutta vasta leikattuina kappaleina. Täytyy ommella lisää illalla, kun talo vähän hiljenee.

Sain ompelurauhaa olemalla tyranni: ulos ei lähdetä, ennen kuin lastenhuone on niin siisti, että siellä mahtuu kävelemään. Paitojen ompeluun meni noin kolme tuntia, ja saman verran meni tuon lastenhuoneen siivoamiseen. Sitten tein ruuan, ja nyt nuo äidin enkelit koisaavat päiväunia. Jo toista tuntia! Kun heräävät, syödään välipala ja painutaan pihalle. Pihalla ei tänään aamupäivällä olisikaan ollut mukava olla, kun kaksi nuorta kaveria Huollosta oli tuolla lapioimassa hiekkaa. Pölinä oli aika tavatonta, ja sitä oli paras katsella neljännen kerroksen ikkunoista. Nyt leikkialuekin alkaa olla mukavan siisti, ja sitä voi melkein kehua tänä iltana taloyhtiön hallituksen kokouksessa. Vaikka aikataulu vähän mättikin (ja vaikka rehellisesti sanottuna olisin itse tehnyt työn paljon paremmin ja nopeammin ;D ).

Taidan käydä pikasuihkussa ennen kuin nuo villikot heräävät. Sitten niitä ei  nimittäin enää pidättele mikään.

 

Kesälomaa odotellessa

Enää vajaat pari viikkoa kesälomaan. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee, kun mies ei iltaisinkaan malta pitää näppejään irti työasioista *huoh* Lapset ovat taas tänään kotona, kun esikoisella todettiin eilen sairaalan tutkimuksissa korvatulehdus ja tänä aamuna hän heräsi viideltä (!) ja valitti kipeää korvaansa. En siis tänäänkään tule kirjoittamaan riviäkään opinnäytettä. Eilen olisin voinut, mutta oli pakko ommella muutama vaatekappale lisää (tiedän, tyhmä minä, ja hakkaankin päätäni tästä syystä seinään jatkuvasti). Olen taatusti loman tarpeessa - en vain tiedä, onko tarvetta perhelomalle vai omalle lomalle mallia "autio saari"...

Juhannus vietetään jälleen Inkoossa. Toivottavasti ei tule samanlaista, kuin viime vuonna.

Ai niin, piharemontti alkaa olla loppusuoralla. Jo oli aikakin. Luvatut maksimi 10 päivää on ylitetty jo noin viidellä, ja vaikka pelit ja vehkeet on kyllä pihalla jo paikoillaan, niin rakennusjätettä, kivi- ja maakasoja yms. on pitkin poikin. Kiva siellä on lasten leikkiä...

Mies oli lauantaina ystävänsä varpajaisissa (saivat toisen pojan) ja sunnuntai kuluikin sitten niissä merkeissä. Olin hieman vihainen. Eilen illalla oli jälleen jotkut työpaikan pippalot, ja myöhäiseksi menivät nekin. Sanon suoraan, etten kyllä ala, jos kesäloma menee samoissa merkeissä - edes osittain. Minäkin haluan lomailla!

 

Hellettä piisaa

En minä valita, mutta vähän ottaa tämä helleaalto päähän. Ei suinkaan kuumuuden takia (vaikka sisällä onkin noin 5 astetta kuumempaa kuin ulkona), vaan siksi, että minulla ei ole mitään päällepantavaa. No, näin kotioloissa ja sisällä se ei haittaa, mutta ulkonakin olisi käytävä aina välillä. Enpä ole kertaakaan aikaisemmin ollut näin raskaana tähän aikaan vuodesta, joten kesäisiä äitiysvaatteita en ole kaivannut. Nyt kaipaan.

En todellakaan ole valmis maksamaan hunajaa yhdestä kesäisestä vaatekappaleesta, joka on raskauden ajalle suunniteltu. Sen sijaan käytin torstaina suunnilleen saman määrän rahaa kangaskaupassa. Sanon suoraan, että Petikon Eurokangas on ihana paikka! Olin kuin lapsi karkkikaupassa :) Rahaa meni vajaat kahdeksan kymppiä, ja nyt jo olen kahta äitiysmekkoa/hametta rikkaampi. Okei, hellemekoksi aikomani vaatekappale on kovin yöpaidan oloinen (punavalkoinen pallotrikoo), joten se päällä en todennäköisesti suuntaa mökkipihaa kauemmaksi, mutta toinen tekeleeni, vaaleansininen puolihame, on jo oikein edustava. Pallotrikoomekon tekemiseen meni noin 3 tuntia, ja saman verran tuon puolihameen tekemiseen. Ja kivaa oli :) Kummitytölle ostin myös mekkokankaan, ja soma n. 86-senttinen kesämekko vartoo silitystä ja paketointia - tänään on kummilikan 1v-synttärit.

Muistin oikein: ompelemiseen tulee himo. Nyt en muuta tekisi kuin ompelisi. Kaivoin kangaspinojani, ja sieltä löytyi pari oikein kivaa kesäkangasta. Toista on niin vähän, että siitä täytyy tehdä toiselle lapselle kesäpaita, mutta toisesta saan tehtyä oikein kauniin mekon heinäkuussa tanssittaviin serkun häihin. Kangas on jo leikattuna ja odottaa ompelemista. Käyn sen kimppuun heti, kun saan tänä iltana lapset nukkumaan :) Mahtavat naapurit ihmetellä ompelukoneen ruksutusta yömyöhään...

Täytyy ilmeisesti huomenna kurvata jälleen Eurokankaaseen. Olen tässä ommellessani keksinyt, mitä kaikkea vielä haluaisin ommella. Kangas vain tuppaa loppumaan, eikä noista tilkuista mitään mammavaatteita väsätä. Oi, olisipa jo maanantai ;)

 

Potkua lisää

Tänään oli treffit opinnäytettä ohjaavan opettajan kanssa. Olin ajatellut tapaamisen kestävän korkeintaan 1,5 tuntia, mutta mepä keskustelimme lähemmäs 3 tuntia. Ja erittäin hyvä, että niin teimme. Nyt on jälleen ihan eri tavalla potkua jatkaa työn kirjoittamista, ja paljon hyviä ajatuksia ja ideoita tuli esille. Oli mukavaa katsoa omaa tekstiään "toisen silmin". Jatkan kirjoittamista heti ensi viikon alussa. Viikonloppuja en ole sille ajatellut uhrata.

Kun kerran kävin koulussa, niin otin samalla selvää muistakin valmistumista koskevista asioista. Selvisi mm. se, että mikäli haluan opinnäytteeni käsittelyyn Opetus- ja tutkimusneuvoston syyskuun kokoukseen, sen tulee olla tarkastajilla noin viisi viikkoa ennen kokouspäivää. Ja jossain siinä välissä pitäisi antaa kypsyysnäytekin.

Kovasti toivon, että maisterikahvit juodaan ennen ristiäiskahveja, mutta saas nyt nähdä, jos todella aion pyhittää koko heinäkuun lomailulle...

Etiäisiä ja tandem

Mies sai eilen puhelun amerikkalaiselta ystävältään. Tämä oli nähnyt sellaista unta, että miehestä tuli tyttövauvan isä. Aikaisemmin, kun samainen ystävä näki unta meille syntyvistä vauvoista, hän ei edes tiennyt minun olevan raskaana. Ei tälläkään kertaa. Jännittävää ;) Nyt tämä samainen ystävä on tulossa vierailulle muutamaksi päiväksi heinäkuun alussa. Onkin mukava nähdä. Viime vierailusta on jo vuosi vierähtänyt.

En ole hankkimassa tandem-pyörää, vaan alan henkisesti  valmistautua ilmeisesti tulevaan tandem-imetykseen. Kuopus haluaa edelleen ammaa 1-x kertaa päivässä, vaikkei sieltä ole mitään tullutkaan useampaan viikkoon. Käy huikalla ja menee taas. Aamulla ennen ylösnousua saattaa nautiskellakin :) Siittä vain, minua ei haittaa. On kyllä jännä nähdä, millaiseksi tämä toinen tandem muodostuu. Aikoinaan esikoisen ja kuopuksen kanssa tandem helpotti nimenomaan minun oloani - ja taisi se myös vähentää lasten keskinäistä mustasukkaisuuttakin. Vaikka luonnollisesti jonkin verran esikoisen rinnallakäyntejä rajoitin. Rankkaa oli eka kuukausi, etenkin öisin. Jo yövieroittunut esikoinen kun päättikin palata rinnalle, kun ammaa tuli vaikka muille jakaa. Laiskana äitinä keksin laiskan äidin ratkaisun: esikoinen toiselle puolelle ja vauva toiselle puolelle nukkumaan. Siinä sitten käänsin kylkeä sen mukaan, kumpi halusi rinnalle :) Päivisin olivat satunnaisesti yhtä aikaa rinnalla, ja vaikka kokoero olikin melkoinen, siitäkin selvittiin. Kyllä sitä keinot keksii :) Nyt, kun raskautta on näillä näkymin jäljellä nelisen kuukautta, tuntuu aika epätodennäköiseltä, että kuopus päättäisikin vieroittua. Enkä rehellisesti sanottuna tiedä, haluaisinko todella hänen vieroittuvan. On hän vielä kuitenkin sen verran pieni.

Esikoinen on ihana. Eilen hän iltapuuhien aikana sanoi, että on kivaa, että meille tulee vauva :) Niin minustakin :) Hän on myös lähes päivittäin kysellyt, syntyykö vauva tänään. Vielä on reilu nelivuotiaan vaikea ymmärtää, että vauva syntyy vasta syksyllä. Sen kyllä tajuaa, kun sanon, että vauva syntyy ennen hänen omia synttäreitään. Sitten luonnollisesti kysellään, kauanko on niihin omiin synttäreihin :)

Kuopus ei välitä vauvasta. Tai en ainakaan ole huomannut mitään merkkejä siitä. Ja silloin, kun esikoinen oli kuopuksen ikäinen (2v4kk), oli kuopuskin jo parikuinen. Hui kamala, miten pienellä ikäerolla nuo syntyivät! Toisaalta, en tiedä, onko tämä 2v8kk yhtään sen parempi ikäero. Sen näkee sitten.

 

Ryydyttää

Nyt se on todistettu: viiden tunnin yöunilla viikon ajan en pärjää. Käsittämätön väsymys päällä. Ja tosi tyhmää valittaa, kun tämä on niin täysin itseaiheutettua että! Lapset nukkuvat kuin murmelit, kuopuskin. Minä se vain olen tällainen jääräpää, etten vain yksinkertaisesti saa itseäni sänkyyn ennen puolta yötä - tai edes sen jälkeen. Jos menee kahden-kolmen aikaan nukkumaan ja kello soi aamulla vähän jälkeen seitsemän, niin järjellinen ihminen voisi jo tuosta päätellä, että nyt menee huonosti. On järki tässä päässä hyvin sumentunut, ilmeisesti.

Oli muuten oikein mukava viikonloppu. Lauantaina käytiin katsomassa autoja. Neljä autoa ehdittiin testata siten, että saatiin tietää kolmen lastenistuimen mahtuvan jokaiseen takapenkille ilman mitään ongelmia. Minä lyhytselkäisenä näin kunnolla kuskin paikalta ulos vain kahdesta, sekä kahdesta muusta, joissa kävin istumassa, mutta joihin ei ehditty istuimia sovittaa. Mies alkaa entistä enemmän kallistua tavallisen farkun suuntaan. Minä myötäilen :) Autokierroksen jälkeen kävimme uimassa. Esikoinen on ihan innoissaan, kun pääsee hyppimään hyppyaltaaseen. Metrin ponnahduslaudalta veteen ja koiraa reunalle. Mies seisoi vieressä ja valvoi, ettei mitään ikävää pääse tapahtumaan. Minä pulikoin lastenaltaassa ja terapia-altaassa kuopuksen kanssa. Pitänee ilmeisesti tavalla tai toisella hankkia uusi uimapuku. Tämä vanha, kaksi edellistä raskautta läpikäynyt ja noin 10 vuotta sitten ostettu alkaa näyttää aika kuluneelta. Hieman pelkään sitä, että se vielä haperuuttaan ratkeaa - tai jotain.

Sunnuntaina olin virkistäytymässä. Ilman lapsia. Vain naisporukassa. Hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Meni päivä rattoisasti, ja kotona olin iltayhdeltätoista.

Nyt sitten vain mietin, mitä kummaa tänään tekisin. Siivota voisi, samoin pestä pyykkiä. Opinnäyte ei tänään edisty, sillä printteristä loppui muste, enkä taida jaksaa lähteä sitä kaupasta ostamaan. Lisäksi sovin ohjaavan opettajan kanssa tapaamisen perjantaille. Siihen asti saan  varmaan jatkaa haahuamista. Toisaalta, nyt olisi mitä parhain hetki levittää ompelukone ja saumuri pöydälle ja surauttaa parit vaatekappaleet... Taidan mennä sohvalle vaakatasoon miettimään seuraavaa askelta ;)

 

Meemi

Kaisa haastoi minut meemiin. Eihän tuollaisesta haasteesta voi kieltäytyä :)

Ohjeet: Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista ottamalla yksi virke kustakin, myös yksi haastajasi blogista. Haasta ne, joilta lainasit ilmoittamalla siitä kommenttilaatikossa. Haastajaa ei tarvitse.

Katsotaanpa...

Aurinko paistoi, linnut lauloivat, ja ulkona tuoksui samalta kuin lapsuuden kesinä aina. Muori kävi kahden viikon vierailulla, Italiattaren koulu loppuu lauantaina, tällä viikolla vielä ehdin töihin mikäli Huhtipoika suostuu lepäilemään studion nurkkaan pingotetussa riippumatossaan. Tällaista pitäisi elämän olla aina.

Että silleen :)

Mennyttä (ja tulevaa)

Ilmoitusasioita:

Kuopus oppi ajamaan pyörällä! Voi sitä riemua :) Nyt pitääkin aina pyöräillä; päiväkodissa ja kotipihalla. Mikään muu ei ole yhtä kivaa.

Esikoinen sai uuden pyörän! Hän oli pitkään pyytänyt "maastopyörää". Siis pyörää, jossa erityisen uurretut renkaat, jouset edessä, soittokello ja seisontajalka. Noiden lisäksi hän sai "kaupan päälle" käsijarrun ja punamustan värityksen. Kyllä nyt kelpaa ajella hänenkin :)

Naapurissa ammuskeltiin! Joo, toissayönä, kun ahkerana kirjoitin opinnäytettäni, kuulin selvän laukauksen noin klo 1.30. Hieman pelästyin. Kaiken kaikkiaan sinä yönä kolmeen mennessä kuului yhdeksän laukausta (arvelin haulikolla ammutuiksi, vaikken oikeasti tiedä, miltä haulikon laukaukset kuulostavat), joista mieskin kuuli seitsemän. Ikkunaan ei uskallettu mennä katsomaan. Poliisille meinattiin soittaa, mutta jostain syystä emme sitä kuitenkaan tehneet. No, joku toinen oli jo soittanut, ja noin kolmen aikaan poliisi taltutti ammuskelijan ampumalla tätä reiteen. Se viimeinen laukaus kuulostikin hieman erilaiselta (poliisi käytti konepistoolia).

Opinnäyte edistyy! Olen jo kirjoittamassa johtopäätöksiä. Aivan mahtavaa! Eihän tuo vielä valmis ole, mutta melkein kasassa kuitenkin. Mieletön fiilis :)

Sitten sitä tulevaa:

Uusi auto pitäisi hankkia. Miehellä on joku kumma päähänpinttymä Land Cruiserista. On kuulemma verraton perheauto, kun tilaa on vaikka muille jakaa. Hmm... Meillä olisi mahdollisesti  varaa vain vuosimallin 1992 Land Cruisereihin, joissa ei ole kolmipisteturvavyötä takana keskellä. Ei hyvä. Toisekseen, auto ei mahtuisi autotalliin, ja tuntuu tosi tyhmältä maksaa 80e kuussa autotallivuokraa, jos talli on pelkkänä varastona. Kolmannekseen, mulla ei ole kuorma-autokorttia. (Siis liian iso auto meikäläisen kaupunkiajoon. Ei kiitos.) Olen yrittänyt kääntää miehen päätä ja tarjonnut esimerkeiksi erilaisia farmareita. Olen kuullut, että Renault Lagunaan mahtuu kolme lastenistuinta takapenkille oikein hyvin. Tai sitten voidaan mun mielestä ostaa pieni tila-auto, kuten Renault Scenic. Sinne ainakin mahtuu, kun takana on kolme erillistä penkkiä. Mies on sitä mieltä, etten uskaltaisi niitäkään ajaa... Hmph.

Kuopuksen kummitäti perheineen on muuttopuuhissa, joten eikös asunnonvaihtokuume iskenyt meikäläiseenkin. Ihan huvikseni surffasin Oikotielle ja pistin hakuvahdin pystyyn. Muutama kiva on tullut tarjolle, mutta kun ei ole aikaa eikä jaksuja kiertää asuntonäytöissä. Eikä meillä oikeasti ole mikään kiire tästä asunnosta pois, vaikka oma sauna ja pieni piha olisivat kyllä plussaa. Olisi myös kiva muuttaa kummitädin lähinaapurustoon, että olisi hyvää seuraa tarjolla myös jatkossa. Onneksi välimatka on muutonkin jälkeen ihan siedettävä, vaikka julkisilla se ei enää hoidukaan.

Toivomus tähän loppuun: puistotädit takaisin! Miettikää sitä :)

P.S. Kesäloma lähestyy - siispä vieläkin lomaisempi sivupohja à la Herkku.