Kesäloman viimeiset päivät ovat käsillä. Kuulemma vielä pitäisi mökille ehtiä ennen ensi viikon työhönpaluuta. Onhan tässä aikaa...
Ennen kuin työt vievät mennessään ehdin tänään kipaista ostoksilla. Ensin yksinäni ja vähän työjuttuja, kuten uudet kengät ja useita uusia vihkoja (mikä siinä on, että kirjakaupan paperiosastolla menetän itsehillintäni ja kontrollini täysin ja alan himoita erilaisia vihkoja, kyniä ja kansioita ihan simona??!), sitten pikkuneidin kanssa koulujuttuja. Kyllä, koulujuttuja! Mihin ihmeeseen nämä vuodet, kuukaudet ja päivät ovat oikein hävinneet, kun nuorimmaiseni, lähes vastasyntyneen, kohta 7 vuotta täyttävän pienokaisen kanssa kävin ostamassa koulurepun? Valinta tehtiin äärettömän huolellisesti. Suostuin ostamaan vain sellaisen repun, jossa on kunnollinen ja kestävä pohja (isoveljien ekaluokan repuista pohjat hiutuivat lähes läpinäkyviksi ekan luokan aikana, ja virheistähän kyllä oppii) ja toimivat vetskarit. Tuleva ekaluokkalainen halusi repussa olevan myös sopivasti blingblingiä. Kun nämä speksit yhdistettiin, löydettiin Pikkukaupungin marketista juuri sopiva reppu, johon budjettikin riitti :) Win-win -tilanne, kaikin puolin. Siitä sitten kassalle, mars, ja kun olin kuvettani kaivanut, sai neiti heittää selkäänsä ihka uuden koulutulokkaan reppunsa. Ja sitten pyörällä kotiin.
Vaikka olikin niin ihana asia kuin oman repun valitseminen, stressiäkin on selvästi ilmassa. Illalla nukkumaan mennessä tyttö itkeskeli, kun kouluunmeno jännittää niin kovin. Yritin helpottaa tilannetta kertomalla, että koulun alkuun on vielä monta päivää. Itku laantui, kun isoveli, kuudennen luokan aloittava, tuli kertomaan omia muistojaan koulunaloituksesta. Ou jee, hetken kuluttua jokaisen lapsen huoneesta kuului rauhallinen unituhina.
Vaikka tiedän vanhenevani lasten mukana samaa tahtia, ei sitä oikein suostu tajuamaan. Nyyh. Ja hiphei :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti