Juhlapäiviä

 Tänään esikoisen syntymästä on kulunut 10 vuotta. Aika on mennyt ihan mielettömän nopeasti! Vastahan tuo syntyi, ja nyt on jo noin iso. Itse sen sijaan en tietenkään ole vanhentunut tuosta päivääkään ;)

Meillä on tullut ihan tavaksi juhlia useampaa asiaa samana päivänä. Näin:

Esikoisen syntymäpäivä ja isovanhempieni hääpäivä osuvat samalle päivälle. 10 vuotta sitten oli meidänkin tarkoitus mennä mummolaan juhlimaan heidän 50-vuotishääpäiväänsä, mutta vietimme sen sitten kuitenkin sairaalan synnärillä :) Tänään he juhlivat kotona 60-vuotishääpäiväänsä, mutta me emme valitettavasti pääse paikalle. Onneksi puhelin on keksitty.

Keskimmäinen on syntynyt helmikuussa samana päivänä, kun on setäni syntymäpäivä. Näitä ei juhlita kimpassa, kun setä asuu Keski-Suomessa ja me täällä etelämmässä. 

Nuorimmaiseni sekä siskoni myös jakavat syntymäpäivän lokakuun alussa. Ikäeroa heillä on tasan 30 vuotta :) Näitä juhlia on juhlittu yhtä aikaa aina välillä. Ja kummallakin sankarilla on luonnollisesti oma kakkunsa. Kynttilöiden puhaltamisessa siskoni saa pinnistellä aina vain enemmän :D

Miehen ja siskoni miehen syntymäpäivä on myös samana päivänä lokakuussa. Heillä on kuitenkin vuosi ikäeroa, emmekä näitä merkkipäiviä ole ikinä juhlineet samaan aikaan. Eivät ole juhlivaa sorttia nuo sankarit...

Uutta vuotta vietetään isäni syntymäpäivien merkeissä. On ihan mukava ajatella, että isäni kunniaksi ammutaan räiskyviä raketteja ;)

Ja sitten vielä pisteenä i:iin päällä meidän hääpäivämme ja keskimmäisen kutsumanimen nimipäivä osuvat samaan kohtaan. Liputuspäivä vielä, kelpaa siinä juhlia ;)

 

Syyslomalla siivotaan

 Näin ajattelin, kun viikon syysloma häämötti nurkan takana. Ja näin olen tämän viikon tehnytkin. Mitään perussiivousta ei kyllä ole tehty, vaan kaappien ja varastojen raivausta. Kellarissa yhdessä huoneessa (nykyisin ehkä pohjapiirroksessa tuo merkittäisiin askarteluhuoneeksi) oli meidän muuttolaatikoita vino pino tyhjentämistä odottamassa. Samaisessa huoneessa on yhä edelleen mun vanhempien varastoimaa tavaraa. Päätin, että nyt on hyvä aika käydä läpi nuo muuttolaatikot ja hankkiutua eroon sellaisista tavaroista, joita emme tarvitse. Jos roina on yli 3 vuotta ollut laatikoissa ilman, että sitä on kukaan kaivannut, sitä ei varmastikaan enää tarvita...

Oikeassa olin! Laatikoita oli kaiken kaikkiaan 13 tuolla kellarissa. Kolmessa niistä (olivat vajaita, toim. huom. ;) ) oli vanhoja valokuva-albumeita, jotka vihdoin toin kirjahyllyyn. Helpompi niitä on selata, kun ovat saatavilla kuin että ovat muuttolaatikkovuoren alimassa laatikossa ;) Lopuista 10 laatikosta vain noin puolen laatikollisen verran säästin. Muut lajittelin ja lahjoitin kierrätykseen. Samalla vimmalla kävin läpi myös yläkerran vaatehuoneen tavarat. Ihanaa, sinne vihdoin pääsee kävelemään sisään! 

Pikku-kaupungin Fida ei juurikaan ota tavaraa vastaan, joten en sinne noita meille turhia mutta ehjiä ja siistejä kamoja lähtenyt edes tarjoamaan. Sen sijaan pakkasin miehen kanssa kuomullisen peräkärryn, ja suuntasimme nokan kohti Kierrätyskeskusta. Tarvitseeko edes sanoa, miten hyvä mieli tuli tuosta keikasta? :) Sinne meni peräkärryllinen tavaraa paikkaan, josta se hyvin suurella todennäköisyydellä päätyy ihmisille, jotka noita tavaroita todella tarvitsevat. 

Kierrätyskelvotontakin tavaraa toki löytyi. Vanhat videokasetit ja C-kasetit pakkasin jätesäkkiin, joka viedään jossain vaiheessa Kiertokapulan jätekäsittelyasemalle. Todennäköisesti nekin jossain vaiheessa lämmittävät riihimäkeläisiä koteja polttoenergian muodossa ;) Liinavaatteita ja pyyhkeitä kävin läpi myös, ja hieman rispaantuneet tai käytössä tummuneet pakkasin yhteen jätesäkkiin, jonka kiikutan paikallisen kennelin/löytöeläinkodin käytettäväksi. Hyvää mieltä kaikille luvassa siis :)

Nälkä kasvaa syödessä, ja nyt pitäisi seuraavaksi perehtyä vessojen kaappien saloihin. Mitä kaikkea sieltä löytyykään...

 

Urakasta toiseen

 Kesäloma vetelee viimeisiään, ja maanantaina alkaa jälleen ahkera uurastus. Uudet oppilaat, uudet kujeet, vai miten se nyt meni ;)

On se hyvä lähteä lomalta töihin, kun lomaurakka (tai paremminkin urakat) on vihdoin saatu jonkinlaiseen päätökseen - hetkeksi. Tämä kesä on ollut työntäyteistä aikaa. Alkukesällä rakennettiin terassia, juhannuksen jälkeen aloitettiin keittiöremontti ja siinä jossain välissä laitettiin piha kuntoon. Nyt pitää hetki vetää henkeä (ja säästää rahaa) ennen kuin jatketaan remontin parissa. Seuraavaksi olisi vuorossa portaiden kulkusuunnan kääntäminen ja yhden makuuhuoneen rakentaminen yläkertaan sekä oleskelutilan pintaremontti. Siis ihan pikkujuttuja ;-P Ja jossain vaiheessa sen jälkeen olisi tarkoitus remontoida vielä alakerran vessa ja yläkerran kylpyhuone. Niin joo, ja raivata kellari. Että silleen.

Piharemontti lähti keväällä liikkeelle tästä tilanteesta:

Kun terassi saatiin rakennettua, jatkoimme pihan kunnostusta. Lisää multaa, nurmialueiden rajaukset ja siirtonurmi paikalle. Valmis etupiha näyttää nyt suunnilleen tältä:

Tosi hienosti lähti nurmikko kasvamaan myös niiltä paikoilta, jonne se kylvettiin heinäkuun alussa. Siirtonurmea ei riittänyt koko multa-alalle, joten turvauduimme siemenpusseihin :) Pihakäytävät myös laatoitettiin. Siihen meni kahdelta aikuiselta yksi pitkä työpäivä. Ja seuraavana päivänä tiesi kantaneensa kolmisen sataa betonilaattaa yksi kerrallaan paikoilleen :)

Sisällä lähtötilanne näytti tältä:

Vanha keittiö siis 80-luvulta. Kaapit olivat siistit ja ehjät, mutta me halusimme toisenlaista.

Vanhaa keittiötä alettiin purkaa heti juhannuksen jälkeen. Pieni tauko tuli Pariisin reissun kohdalla, ja sitten, kun heti sen jälkeen laitoimme tuota pihaa. Sähkötyöt olivat normaalia suuremmat, kun keskellä yhtä seinää oli kaapin kätköissä sähkökeskus. Se siirrettiin tuulikaappiin n. 3 metriä vanhasta paikastaan vasemmalle. Koko hommaan meni kahdelta mieheltä + sähkäriltä viikon päivät. Sitten levytettiin tuo hellaseinä uudelleen. Ennen pintojen maalaamista purettiin myös lattia ja paikkailtiin sen alta paljastuvaa vanhaa lattiaa (mm. rakennettiin levy vanhan hormin purkamisesta tulleen kuopan päälle). Siinä meni vajaa viikko yhteensä. Lapset olivat kotona eikä ihan kokopäiväisesti voitu keittiön kimpussa häärätä, vaikka parhaamme yritimmekin.

Summa summarum keittiöremonttiin sen aloittamisesta kaappien purulla sen valmistumiseen sokkelilistojen kiinnitykseen meni seitsemisen viikkoa. Joista yhteensä yksi viikko oltiin muissa maisemissa lomailemassa :) Mutta olemme tosi tyytyväisiä lopputulokseen:

Ruokapöydän päälle puuttuva valaisin pitää vielä kiinnittää samoin kuin verhotangot ikkunoiden yläpuolelle. Muuten alkaa olla valmista. Vihdoinkin :)

Tärkeitä ostoksia

 Viikon kuluttua keskimmäinen (7v.) on ollut ensimmäistä päivää koulussa. En tiedä, jännittääkö vai ei, mutta kovin kiukkuinen tuo on ollut tässä viime päivinä ;) Toisaalta, koulun alkamista odotetaan innokkaasti, kun pääsee taas leikkimään kavereiden kanssa.

Kävimme eilen tärkeillä ostoksilla: tuleva koululainen sai valita itselleen repun ja penaalin. Ei yhtään haitannut, että eskarireppu oli edelleen erinomaisessa kunnossa tai että lipaston laatikosta löytyy jo penaali poikineen. Lähdimme katsastamaan Pikkukaupungin tavaratalojen repputarjontaa. Kävi hyvä tuuri, kun heti ensimmäisestä kaupasta löysimme mukavan suuren valikoiman reppuja. (Tosin jostain syystä ns. poikien reppuja oli selvästi vähemmän kuin ns. tyttöjen reppuja. Ja miksi ihmeessä nämä ns. poikien reput ovat kaikki mustia tai tumman sinisiä, ja niissä on ihme örkkien kuvia? Missä ovat kaikki kauniit perusvärit? No, ei tyttöjenkään repuissa nyt ole kehumista. Pinkkiä, vaaleanpunaista, liilaa ja kuvina kissan- ja koiranpentuja tai prinsessoja tai Bratzeja. Hohhoijakkaa.) Halusin repun istuvan kunnolla pienen koululaisen selässä, joten suurimmat rinkkamalliset raakkasin hyvällä selityksellä pois. Myös ne reput, joissa oli sisällä ns. läppäritasku, jäivät suurempaa tarkastelua vaille. Pitkällisen pohdinnan, vetoketjujen availemisen sekä selkään sovittamisen jälkeen keskimmäinen löysi sen repun, jonka haluaa selässään koulumatkoja ekalla luokalla kuljettaa. Minäkin olin valintaan ihan tyytyväinen :)

Seuraavaksi mentiin valitsemaan penaalia. Mikään pussimalli ei saanut tulevalta ekaluokkalaiselta hyväksyntää. Mutta sitten tärppäsi: finaaliin hän kelpuutti Autot-sarjan vetoketjupenaalin sekä Monster Jam -sarjan tuplavetoketjupenaalin. Autot-penaalissa oli sisällä valmiina 3 lyijykynää, terotin, pyyhekumi, viivotin sekä muistikirja. Monster Jam -penaalista löytyi 7 puuväriä, 2 lyijykynää, terotin, pyyhekumi, viivotin ja 14 tussia. Ei ollut vaikea arvata, kumpi näistä vei voiton :) Bonuksena ostettiin reppuun vielä kulmalukkokansio, jossa on helppo kuljetella koulusta saatavia lippulappusia repussa kotiin ilman, että ne repeytyvät tai rutistuvat lukukelvottomiksi. Ja tadaa, tuloksena onnellinen pikku mies :)

Tänään onkin vuorossa tulevan neljäsluokkalaisen uuden repun ja penaalin hankinta. On varmaan jo aikakin, kun aikaisemmat ovat kestäneet menossa mukana kolme edellistä kouluvuotta.

 

Turistina Pariisissa

 Kyllä vain, Pariisi on nyt nähty ;) 

Lähdimme miehen kanssa vihdoinkin häämatkalle ja suuntana oli Pariisi. Olen aina halunnut käydä Pariisissa, mutta edes Lontoossa asuessani en joko saanut aikaiseksi lähteä tai rahaa ei ollut juuri silloin riittävästi. Tällä kertaa matka varattiin hyvissä ajoin ja lastenhoitokuviotkin sovittiin vanhempieni kanssa huhtikuussa. Pientä jännitystä koettiin päivää ennen lähtöä, kun mies tajusi tarkistaa passinsa voimassaolon - joka tietysti oli jo ummessa, mutta ystävällinen virkailija paikallisen poliisin lupatoimistossa hoiti asian ja mies sai väliaikaisen passin matkan ajaksi. Ja näin heinäkuun toinen päivä meidän pieni irtiottomme arjesta sai alkaa. 

Matka oli verrattain lyhyt, vain 4 päivää. Ja olin tehnyt "kotiläksyt" ennen reissua, eli kerrannut ranskan kielioppia ja sanoja ;) Kieltä yhteensä 7 vuotta aikoinaan lukeneena uskoin pärjääväni pienellä muistinvirkistyksellä. En ollut ihan kamalan väärässä. Lentokentältä pääsimme RER-junalla näppärästi keskustaan ja tajusin opasteista ja tiedotuksistakin jotain. Ennen kuin menimme hotellille, käppäilimme Seinen pohjoispuolella päämääränä löytää SE turistitoimisto, josta sai ostaa Paris Pass -lippuja. Hyvä kartta oli suuri apu :) Ennen turistilipun ostamista pääsin harjoittelemaan ranskankielen käyttöä autenttisessa tilanteessa, kun kävimme apteekissa ostamassa särkylääkettä. Jotain kielitaidosta kertoo se, että saimme, mitä halusimmekin, vaikka englanti ei ollut käytössä ja elekieltäkin käytettiin vain vähän ;)

Käveltyämme pitkin Pariisin keskustaa päädyimme hotellillemme. Voin suositella, oli aivan mahtavan hyvällä paikalla, viihtyisä pieni huone ja ystävällinen henkilökunta. Sain hoidettua ilmoittautumisenkin ranskaksi (hyvä minä!). Ensimmäinen matkapäivä oli puolessa, ja nähtävyyksien katseleminen alussa. Olin miehelle sanonut, että pakkaa hyvät kengät mukaan, ja näin olimme kumpikin tehneet. Paris Passin mukana tulevaa matkalippua käytimme lähinnä bussimatkustamiseen. Toisaalta, bussien reitit eivät ihan kohdanneet meidän reittiemme kanssa, joten kävellen pääsimme etenemään oikein hienosti.

Neljän päivän aikana tuli nähtyä mm. Luxenbourgin puisto, Panthéon, Riemukaari, Place de la Concorde (useamman kerran, punaiset turistibussit ajoivat siitä läpi), Champs Elysée, Tour Eiffel (tosin vain juurelta sekä päivä- että iltavalaistuksessa), Tour Montparnasse (mahtavat näköalat näköalatasanteelta, suosittelen!), Notre Dame sisältä ja torneista, Sainte Chappelle, Seinen rannat sekä rannalta että jokiristeilyltä käsin, Pont Neuf, Louvre ja Mona Lisa, Versailles'n palatsi ja sen upea puutarha, Grévinin vahamuseo, Kasvitieteellinen puutarha sekä monia kahviloita etenkin Quartier Latinin kaupunginosassa. Matkan paras ateria syötiin Kahvila-ravintola Rimissä Rue St. Severin'in ja Rue de la Harpen kulmalla, ihan hotellin vieressä. Aivan tajuttoman herkullista pitsaa ja jälkkäriksi tiramisua. Vei kyllä kielen mennessään. Hyvää ja nopeaa palvelua. Tätäkin suosittelen :) Turistikohteissa kävimme paljon siksikin, että niihin pääsi ilmaiseksi tuota Paris Passia näyttämällä. Ei kuitenkaan niin näppärästi jonojen ohi kuin mitä Paris Passin kohdevihkonen antoi ymmärtää... Tämä toteutui vain Louvressa, mutta esim. Versailles'n palatsin jono oli valehtelematta kilometrin pituinen (puhumattakaan Notre Damen tornien jonosta - Eiffel-tornin jonoon emme edes menneet jonottamaan). Toisaalta, kun tapana tuntui olevan, että ensin jonotetaan lipunmyyntiin ja sitten itse kohteeseen, niin tuo lipunmyyntijonottaminen jäi kyllä väliin.

Sää oli mitä mainioin kesäsää. Hellettä riitti ja aurinkorasvaa kului. Miehellä oli järjestelmäkamera mukana, ja hän napsi niitä parempia otoksia. Minä räpsin pokkarilla sen mitä räpsin, eivätkä nekään nyt hullumpia ole. 

Pariisinnälkä on nyt tyydytetty, mutta mielelläni menen siellä toisenkin kerran käymään, jos tilaisuus tulee. Silloin valitsen kyllä toisen ajankohdan kuin heinäkuun. Koko paikka oli turisteja niin täynnä, että hyvä, kun sekaan mahtui. Nähtävyyksiä ei silloin tarvitse enää yhtä maanisesti käydä katsomassa, vaan voi nauttia katukahviloiden antimista ja normaalista metropolin hyörinästä ihan rauhassa. Ja ehkä voi jotain tuliaisia ostaakin ;)

Tavarasta eroon -projekti

 Nelosella talvella esitetyt 4D -ohjelmat himohamstraajista eivät onneksi ole meidän perheen arkea, mutta kyllä mietityttää, mistä ihmeestä tätä tavaraa on tänne siunaantunut. Keittiöremonttia varten siis pitää keittiön kaapit tyhjentää, ja kävi niin ikävästi, että pahvilaatikot loppuivat kesken. Kestokauppakassejakaan ei ole riittävästi, joten nyt täytyy turvautua jo mielikuvitukseen. Toisaalta, jos kellarista tyhjennän pari pahvilaatikkoa (ne, jotka sinne kannettiin n. 3 vuotta sitten muuton yhteydessä), niin saan lisää laatikoita keittiötavaroille. Lähinnä ruokatavaroille enää tässä vaiheessa. Yllättävän suuritöinen on tämä remontin alkuvaihe...

Kellari on sitten todellakin asia erikseen. Sinne kun vanhempani ovat säilöneet roinaa noin 25 vuoden ajalta. Vaikka siis on sitä tavaraa poiskin heitetty, mutta ei tietenkään kaikkea. Kun koskaan ei voi tietää, jos vaikka jotain vielä myöhemmin tarvitsisi. Haaveilen siirtolavan tilaamisesta tuohon pihalle, mutta maksava osapuoli on sitä mieltä, että se maksaa liikaa. Niinpä täytyy turvautua peräkärryyn ja luottaa siihen, että se a) tulee täyteen (no ihan varmasti!) ja b) sellaisessa ajassa, että kärryn saa muuhunkin käyttöön juuri silloin, kun sitä tarvitaan. 

Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, etten itsekään tykkää heittää roskiin tavaraa, joka ei ole rikki ja jolle voisi olla vielä käyttöä, vaikka ei meidän taloudessa. Esimerkiksi nyt nämä vanhat keittiön kaapistot. Ne ovat laatutyötä, erittäin hyvässä kunnossa säilyneet, siistit ja ehjät - mutta eivät sellaiset kuin mitä me haluamme omaan keittiöömme. Kaatopaikalle ne ovat liian hyväkuntoiset, joten kokeilin kepillä jäätä ja ilmoitin antavani ne pois haluavalle esim. varaston kaapeiksi tai mökkikeittiöön tms., kunhan ne ensin seinistä irroitetaan. Ilokseni joku tarttui tähän tarjoukseen! Toivottavasti henkilö huolii suurimman osan kalusteista, keskimääräistä isommassa keittiössä nimittäin noita kaappeja riittää... Seuraavaksi pitäisi yrittää samalla tavalla päästä eroon toimivasta mutta vanhasta astianpesukoneesta sekä liesituulettimesta. Nekin ovat ihan ehjiä, siistejä mutta vanhoja. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Kaatopaikalle saa lähteä jääkaappi sekä liesi. Ne ovat oikeasti jo energiasyöppöjä ja niin vanhoja, että kenellekään en niitä enää käyttöön antaisikaan.

Kierrätys kunniaan! Työhuoneen lattialla odottaa iso kasa kirjoja kierrätykseen menoa. Keittiön pöydällä on iso pahvilaatikollinen kierrätykseen meneviä keittiötavaroita. Kellarista tulee ihan varmasti useampi pahvilaatikollinen tavaraa, josta me haluamme eroon, mutta joka oikeasti on ihan käyttökelpoista jollekin. Ja tämän savotan opettamana lupaan, etten enää hanki mitään tavaroita, jos en todella niitä tarvitse.

 

Aika suin päin ryntäilee...

 Olemme kesälomalla. Heh, blogikirjoitukset tuntuvat menevän nykyisen kiireisen elämänrytmin aikana näköjään lomasta lomaan ;)

Keskimmäisen eskarivuosi mennä hujahti niin että silmissä vilahti. Vaikea uskoa, että elokuussa tässä perheessä on jo kaksi koululaista! Vastahan tuo keskimmäinenkin syntyi. Kuopus on reipas pikkuprinsessa, jolle kaverit on tosi tärkeitä ja ilman kavereita on aina tosi tylsää. Se onkin kiva juttu näin kesälomalla, kun kaikki kaverit ovat vielä päivät päiviksessä :-P

Kevät oli niin työntäyteinen, että tuskin mitään ylimääräistä ehdittiin tehdä. Tosin heti lumien sulettua mies aloitti terassin alle tulevien tukipilareiden kuoppien kaivamisen. Ja nyt meillä on hieno iso terassi talon etupuolella! Kelpaa siinä päivää paistatella (kunhan tulisi aurinkoisia ilmoja taas). Piharemonttia pitäisi jatkaa, kunhan toisellakin aikuisella tässä perheessä loma alkaa. Sitä odotellessa olen sisällä siivonnut ja raivannut - ja yrittänyt löytää paikkoja, mihin viedä ehjää käyttökelpoista mutta meille tarpeetonta tavaraa. Kaatis kun ei oikein innosta. 

Seuraavaksi pihasiivouksen kanssa olisi tarkoitus toteuttaa keittiöremontti. Sitä odotan innolla :) Ennen remonttia käydään miehen kanssa virkistäytymässä Pariisissa lyhyellä turistilomalla. Lapset lähtevät mummin ja papan kanssa mökille uimaan ja hengaamaan, ja jatkavat uimista ja hengaamista keittiöremontin ajan. 

Pikku hiljaa tässä päästään lomafiiliksiin. Ihan varmasti.

Hei, me lomaillaan!

 Hiihtoloma osui mukavaan saumaan, vain paukkupakkasia tiedossa, tosin aurinkoisen ilman kera ;) Jo lomaa edeltävät pari viikkoa on vietetty kylmissä oloissa. Onneksi on takka ja siihen riittävästi polttopuita varastossa. Muistelo vuosien takaa sopii tähän kohtaan paremmin kuin hyvin: Kun olin kuudennella luokalla ala-asteella, joulun jälkeen koulun jälleen alkaessa paukkupakkasia oli useamman viikon ajan. Muistan kävelleeni kouluun monena aamuna mittarin näyttäessä -31 astetta. Silloin vietettiin välitunnit sisällä, kun oli niin kylmä.

Loma on mennyt remontoidessa. Esikoinen lähti kaveriperheen kanssa laskettelemaan Sveitsiin, joten päätimme uudistaa hänen huoneensa tämän viikon aikana. Vaatekaappeja tyhjentäessä eteen osuivat mm. teiniaikaiset päiväkirjani ja teinarini :D Esikoisen nykyinen huone kun oli minun valtakuntaani kultaisella 90-luvulla ;) Otin päiväkirjat talteen ja tässä päivänä muutamana käyn ne läpi - jos pystyn. Teinarit voin saman tien heittää menemään, kun ovat täynnä joitain fanihuokailuja, mutta jos päiväkirjoista pystyisi sensuroimaan pahimmat kohdat pois, niin ne voisi vaikka säilyttääkin...

Meillä oli kunnianhimoinen suunnitelma hoitaa tämä viikko kunnialla: Herätys klo 7, remontointia klo 8-13,  lounas ja sitten lasten kanssa lomailua eri aktiviteetteja harrastaen. Ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Herääminen on venynyt sinne kahdeksaan (kuka sitä nyt lomalla jaksaa aikaisin herätä) ja remontoimaan ollaan päästy yhdeksän aikaan - paitsi silloin, kun ollaan jo heti aamusta alettu puuhata jotain muuta. Kuten esim. lasten viemistä kavereille kylään tai sisäskeittiparkkiin tms. Toisaalta, ei aikataulusta pahemmin jäljessä olla. Esikoisen huoneen seinät ja katto on maalattu, samoin kuin lattia-, katto-, ikkuna- ja ovilistat ja nyt laitetaan jo laminaattia lattiaan. Saatamme jopa saada kaapit takaisin paikoilleen vielä tänään, ja huonekalut kannettua takaisin huoneeseen viimeistään huomenna. Parahiksi ennen esikoisen kotiutumista :)

Olemme myös uhmanneet pakkasia, ja eilen vietimme mukavat 4 tuntia Talman hiihtokeskuksessa pulkkamäessä. Voin suositella, eikä hintakaan (30 e perhelippu koko päiväksi) päätä huimaa. Pulkkamäen ja snow tube -radan lisäksi kuopus pääsi kokeilemaan lumilautailua. Se sujui jo tosi hyvin!

Vielä muutama päivä lomaa jäljellä, jee!

Tympimisestä toiseen

 Huoneentaulu:

Siivoa jälkesi, äitisi ei ole töissä täällä.

 

Kuinkakohan monessa muussakin perheessä "vie mennessäs, tuo tullessas" -periaate on kuolleena syntynyt ajatus? Meillä se on kääntynyt muotoon "Tuo tullessas, kyllä äiti sen sitten paikalleen laittaa, kun sen lattialle jätät levälleen". Ai että, kun on ärsyttävää! 

Esimerkki tältä päivältä: Siivosin ja hääräsin koko päivän muun perheen poissaollessa. Muu perhe palasi kotiin ja ryhtyi syömään. Minä tyhjensin astianpesukoneen samaan aikaan. Ruokailun jälkeen _astiat jäivät pöytään ja muut kävelivät tyynesti omiin hommiinsa_. On se kumma, kun kahden tervekätisen ja -jalkaisen aikuisen ja kolmen tervekätisen ja -jalkaisen lapsen perheessä vain yksi aikuisista (ja aina se sama!) osaa laittaa likaiset astiat astianpesukoneeseen. Ja tähän sitten se ruma sana.

Mahdollinen muiden perheenjäsenten koulutustapa osuu itseäni nilkkaan. Toki voisin olla siivoamatta ja järjestämättä muiden jälkiä, mutta en kestä asua niin sotkuisessa kodissa niin pitkään, että viesti menisi perille. Nyt alkaa taas olla sitä omaa yksiötä ikävä...

 

Helmikuun hanget hohtavat

 Niin se tammikuu mennä hujahti, ja helmikuun ensimmäistä päivää vietetään. Ulkona on kivan raikas talvikeli (aamulla täällä oli 10 astetta pakkasta) ja lunta riittää joka lähtöön. Ulkoilua en ole harrastanut juurikaan, laiska kun olen :) Nytkin nautin päivästä tekemällä töitä ja sulattamalla pakastinta. Eilen leivoin pullaa, ja tuoksu leijailee kotona edelleen. Nam.

Remontti etenee ihan kiitettävästi, nyt ollaan siirrytty yläkertaan. On täällä alhaalla vielä pari pikkujuttua tekemättä, kuten esim. keittiö ja vessa laittamatta puhumattakaan portaiden kääntämisestä, mutta lapsilla alkoi olla ahtaat oltavat. Ja kun yksi huone tyhjeni meidän muuttaessa alakerran makkariin, päätettiin käyttää tilaisuus hyväksi. Kunhan laminaatit saadaan lattiaan, päästään kantamaan huonekaluja sisään. Ja sitten onkin toisen yläkerran makkarin vuoro. Jos oikein hyvin käy, ollaan lumien sulaessa siinä pisteessä, että keittiön remontti on hollilla ja ulkonakin päästään terassia rakentamaan ja istutuksia laittelemaan :)

Työnteko maistuu jälleen pitkän joululoman jälkeen erityisen hyvältä. Sanokoot muut mitä sanovat, mutta oli rankkaa olla lasten kanssa lomalla 4 viikkoa, kun "meillä ei oo mitään tekemistä". Huoh. Nyt päiväkodissa, eskarissa ja koulussa sitä tekemistä sitten onneksi riittää, ja paluu arkeen tapahtui juuri sopivaan aikaan. Vielä viikko lisää lomaa, ja olisin tullut hulluksi ;)

Harrastusrintamaltakin kuuluu hyvää. Lankaa kuluu ja puikot kilkattavat, kun iltaisin neulon minkä ennätän. Nyt vähän hitaammin, mutta spurtteja tulee aina silloin tällöin otettua. Näistä voi käydä lukemassa lisää neuleblogini puolella, jos kiinnostaa. Hups, menikö mainostamisen puolelle... :)

Ainoa, mikä vähän yrittää idylliä säröttää, on taho, jonka "leivissä" olin erittäin aktiivisena vapaaehtoistoimijana melkein kahdeksan vuotta. Poistumisestani kerroinkin jo aikaisemmin, mutta edelleen saan eri reittejä pitkin kuulla, miten minussa on syy erinäisten asioiden tökkimiselle. Välillä tuo tuollainen naurattaa: olen ilmeisesti tehnyt lähtemättömän vaikutuksen eräisiin ihmisiin, kun lähdöstäni on reilut 3 kuukautta, ja edelleen estän töiden teon tai muuten vain haittaan asioiden sujumista. Toisinaan taas ketutus on melkoinen, kun saan kuulla, että ennen kovasti kiitellyt asiat ovatkin nyt ihan pielessä vain siksi, että minä satun olemaan mukana hommissa. Tai joskus  aikaisemmin annoin oman panokseni niiden hyväksi. Mietin, näinkö vapaaehtoisia haalitaan mukaan hommiin, haukkumalla, pilkkaamalla, ja suoranaisesti kiusaamalla. Jos tämä olisi oikea työpaikka, voisin jopa syyttää eräitä tahoja työpaikkakiusaamisesta. Mutta kun tämä on vain harrastus, niin minun todennäköisesti odotetaan vain poistuvan, sulkevan oven takanani ja tyytyvän kohtalooni. Onneksi tästä harrastuksesta ei tarvitse maksaa mitään. Ja onneksi olen ollut kaukaa viisas ja kerännyt talteen erilaisia dokumentteja siitä, miten vapaaehtoisia on kohdeltu - ja tullaan varmasti jatkossa kohtelemaankin, jos yhtään uskaltaa sanoa tai tehdä toisin kuin muutama haluaa. Pieni harmaa pilvi  - tai koirankakan tahrima lumikokkare - tämän helmikuisen päivän kirkkaudessa ja hangen valkoisuudessa. Ei sen enempää. Onneksi.