Innostuin toden teolla loman vedellessä viimeisiään siivoamaan ja raivaamaan ja _karsimaan. Eilen käsittelin pikkuneidin huoneen ja tänään jatkoin samalla höyryllä vaatehuoneen ja oman vaatekaappini sekä neulelankavarastoni kimpussa. Tulosta syntyi!
Pikkuneidin huoneesta roskia tuli yhden muovikassillisen verran. Lisäksi poistin sieltä yhden huonekalun tilaa viemästä. Ei se siellä vakituisesti ollutkaan vaan vain väliaikaissäilytyksessä. Mutta paljoa ei vaadita, että pienestä huoneesta tulee isomman oloinen :)
Vaatehuoneen raivaamiseen menikin hyvä tovi. Kälyni oli auttamassa siinä hommassa siten, että hän otti vastaan ja vei kotiinsa aika paljon meidän lapsille pieniksi käyneitä ulkovaatteita ja -asusteita. Aika monesta tavarasta otin valokuvan ja heitin niitä sitten nettikirppikselle. Annan pois, koska en todellakaan jaksa alkaa hinnoitella mitään (paitsi iskemättömiä kangaspaloja). Niin, ja ne tavarat, mitkä eivät löydä uutta omistajaa elokuun ekaan viikkoon mennessä, roudataan Kierrätyskeskukseen.
Viimeisenä tänään ehdin perata vaatekaappini ja lankavarastoni. Vaatekaapista lähti UFF:ille kolme muovikassillista "kyllä mä vielä joskus tätä käytän" -vaatteita :) Olin tiukkana ja todellakin heivasin menemään lähes kaikki sellaiset vaatteet, joita en ole vuoteen käyttänyt. Tai joita olen testaillut päälleni tasaisin väliajoin viimeisen kahden vuoden aikana ja joka kerta todennut: "Eeeei tätä, ei ole hyvä."
Lankavarastosta löytyi paljon punaista Seiskaveikkaa. Ja muitakin sukkalankoja. Niitä siis neulon urakalla taas kun arki alkaa :) Ja kaikki langanloput pikkukerät nyssäkät keräsin yhteen isoon muovipussiin, ja vien elokuun alussa lähipäiväkotiin askartelumateriaaliksi. Molemminpuolinen ilo on taattu!
Seuraavaksi olisi tarkoitus käydä läpi kangasvarastot. Olisi ihan mahtavaa hoitaa nekin yhtä sujuvasti kuin tämä kaappien tyhjennys on muutenkin sujunut. Nälkä selvästi kasvaa syödessä, kun joka puolelle katsoessani mietin, mistä hankkiudun eroon ihan justiinsa :)
23.7.2013
18.7.2013
Portaiden kunnostusprojekti
Remonttiaiheella jatketaan :)
Näyttää pikku hiljaa siltä, että remontin ensimmäinen kierros on kuin onkin lähestymässä loppuaan. Kiitos kuuluu ensisijaisesti isälleni, joka on meillä asian hyväksi ahertanut, sekä Miehelle, joka on ahertanut siinä mukana. Minä sen sijaan tyydyin tällä kertaa vain dokumentoimaan projektia :)
Meillä siis oli 90-luvun alussa laitetut mäntyportaat. Siihen maailmanaikaan suosittiin nimenomaan luonnollista puupintaa. Siitäpä syystä mäntypaneelikatotkin olivat vain lakattuja (ja olihan siinä urakkaa maalata ne valkoisiksi tässä remontin aikana). Portaat sijaitsevat yhden ikkunan edessä ihan vain siitä syystä, että kun isäni 90-luvun alussa rakensi taloon yläkerran korottamalla kattoa, portaiden paikaksi valikoitui kyseinen paikka. Ei tarvinnut kattokehiä rikkoa :) Ikkuna on pohjoisseinällä, joten kamalan paljon valoa ei sieltä muutenkaan tule, mutta ajan kuluessa tummuneet lakatut mäntyportaat tuntuivat vievän sen vähänkin valon, mitä ikkunasta sisälle tuli. Niin, ja minä nyt halusin vaaleat portaat ;)
Ennen kuin päästiin itse maalaamisen kimppuun, portaita piti siirtää n. 30 cm oikealle. Näin saatiin yläkertaan tasanteelle hieman enemmän tilaa, koska sinne rakennettu seinä oli nyt kovin lähellä portaiden yläpäätä. Jotta ahtaus ei yllättäisi portaiden alapäässä, isäni suunnitteli L-käännöksen, jolla käynti portaisiin kävisi paremmin. Portaiden siirtäminen oli päivän urakka. Käännöksen tekeminen vei pari päivää. Ja sitten olikin maalaamisen vuoro.
(Portaat käännettiin toiselle sivulle "lepäämään", että saatiin nikkaroitua ylimmän portaan taakse jäävän seinän yläreuna kuntoon.)
(Seuraavaksi ylätasanteen leventämisen vuoro. Tämän jälkeen jo ladottua laminaattia purettiin aikamoinen ala, että saatiin se ladottua uudelleen tuolle uudellekin osalle ilman saumoja.)
(Kun portaat oli saatu siirrettyä, oli aika nikkaroida alatasanne.)
Projektia pohjustettiin lukemalla muiden kokemuksia mäntyportaiden maalaamisesta. Soitto Tikkurilan maalilinjalle varmisti vielä sen, mikä jo tiedettiinkin: kevyt lakan karhennushionta riittää, eikä mitään otepohjamaalia tarvita. Niinpä Mies otti kulmahiomakoneen käteensä ja ahersi portaiden kimpussa jokusen tunnin. Isäni sillä välin työsti irroitettuja porraspienoja maalaamalla niitä autotallissa valkoisiksi Helmi-kalustemaalilla. Käsijohde ja portaat muuten maalattiin vaaleanharmaiksi Betoluxilla. Kolmen maalikerroksen jälkeen olimme tyytyväisiä.
(Alakuvassa portaat ovat saaneet yhden Betolux-pinnan. Käsijohde ja kaidepinnat ovat jo valmiit.)
Portaissa oli vanhastaan kumiset jarrulistat. Niiden irroittaminen osoittautui niin työlääksi, että päätimme peittää ne maalarinteipillä ja siten siis säilyttää. Ratkaisu osoittautui ihan hyväksi. Tässä näkymä portaisiin yläkerrasta.
Ja tältä näyttää yläkerran aulatila portaiden maalaamisen jälkeen. Vasemmassa reunassa näkyy seinää, joka rakennettiin aikaisemmin.
Tältä näyttivät portaat aikaisemmin alakerrasta katsottuna:
Vielä pitäisi yläkerran aula sisustaa, ja sen jälkeen päästäneenkin kylppäreiden kimppuun. Kunhan nyt ensin vedetään vähän henkeä välissä...
Näyttää pikku hiljaa siltä, että remontin ensimmäinen kierros on kuin onkin lähestymässä loppuaan. Kiitos kuuluu ensisijaisesti isälleni, joka on meillä asian hyväksi ahertanut, sekä Miehelle, joka on ahertanut siinä mukana. Minä sen sijaan tyydyin tällä kertaa vain dokumentoimaan projektia :)
Meillä siis oli 90-luvun alussa laitetut mäntyportaat. Siihen maailmanaikaan suosittiin nimenomaan luonnollista puupintaa. Siitäpä syystä mäntypaneelikatotkin olivat vain lakattuja (ja olihan siinä urakkaa maalata ne valkoisiksi tässä remontin aikana). Portaat sijaitsevat yhden ikkunan edessä ihan vain siitä syystä, että kun isäni 90-luvun alussa rakensi taloon yläkerran korottamalla kattoa, portaiden paikaksi valikoitui kyseinen paikka. Ei tarvinnut kattokehiä rikkoa :) Ikkuna on pohjoisseinällä, joten kamalan paljon valoa ei sieltä muutenkaan tule, mutta ajan kuluessa tummuneet lakatut mäntyportaat tuntuivat vievän sen vähänkin valon, mitä ikkunasta sisälle tuli. Niin, ja minä nyt halusin vaaleat portaat ;)
Ennen kuin päästiin itse maalaamisen kimppuun, portaita piti siirtää n. 30 cm oikealle. Näin saatiin yläkertaan tasanteelle hieman enemmän tilaa, koska sinne rakennettu seinä oli nyt kovin lähellä portaiden yläpäätä. Jotta ahtaus ei yllättäisi portaiden alapäässä, isäni suunnitteli L-käännöksen, jolla käynti portaisiin kävisi paremmin. Portaiden siirtäminen oli päivän urakka. Käännöksen tekeminen vei pari päivää. Ja sitten olikin maalaamisen vuoro.
(Portaat käännettiin toiselle sivulle "lepäämään", että saatiin nikkaroitua ylimmän portaan taakse jäävän seinän yläreuna kuntoon.)
(Seuraavaksi ylätasanteen leventämisen vuoro. Tämän jälkeen jo ladottua laminaattia purettiin aikamoinen ala, että saatiin se ladottua uudelleen tuolle uudellekin osalle ilman saumoja.)
(Kun portaat oli saatu siirrettyä, oli aika nikkaroida alatasanne.)
Projektia pohjustettiin lukemalla muiden kokemuksia mäntyportaiden maalaamisesta. Soitto Tikkurilan maalilinjalle varmisti vielä sen, mikä jo tiedettiinkin: kevyt lakan karhennushionta riittää, eikä mitään otepohjamaalia tarvita. Niinpä Mies otti kulmahiomakoneen käteensä ja ahersi portaiden kimpussa jokusen tunnin. Isäni sillä välin työsti irroitettuja porraspienoja maalaamalla niitä autotallissa valkoisiksi Helmi-kalustemaalilla. Käsijohde ja portaat muuten maalattiin vaaleanharmaiksi Betoluxilla. Kolmen maalikerroksen jälkeen olimme tyytyväisiä.
(Alakuvassa portaat ovat saaneet yhden Betolux-pinnan. Käsijohde ja kaidepinnat ovat jo valmiit.)
Portaissa oli vanhastaan kumiset jarrulistat. Niiden irroittaminen osoittautui niin työlääksi, että päätimme peittää ne maalarinteipillä ja siten siis säilyttää. Ratkaisu osoittautui ihan hyväksi. Tässä näkymä portaisiin yläkerrasta.
Ja tältä näyttää yläkerran aulatila portaiden maalaamisen jälkeen. Vasemmassa reunassa näkyy seinää, joka rakennettiin aikaisemmin.
Tältä näyttivät portaat aikaisemmin alakerrasta katsottuna:
Vielä pitäisi yläkerran aula sisustaa, ja sen jälkeen päästäneenkin kylppäreiden kimppuun. Kunhan nyt ensin vedetään vähän henkeä välissä...
11.7.2013
Kesäisiä kuvia
Kesälomaa on vielä jäljellä jokunen viikko, kolme, jos ihan tarkkoja ollaan. Puuhamaassa ollaan käyty, Serenassakin ollaan käyty ja vielä Tallinnassakin käytiin kääntymässä :) Niin, ja kahdella eri mökilläkin ollaan kesää vietetty. Kyllä meidän kelpaa! Katsokaa vaikka:
Fiskarsin lähellä on yksi mökeistä kauniin Seljänalasen rannalla kallioniemen nokassa. Saunastakin on ihan mielettömän hieno näköala järvelle!
Puuhamaan reissulla sää suosi, vaikka tosin oli ennustettu. Saimme niskaamme vain kaksi pientä sadekuuroa, ja molemmilla kerroilla ehdimme hyvin suojaan. Omat eväät oli ihan must.
Serena-päiväksi valikoitui uskomattoman kaunis ja lämmin päivä. Tavoistani poiketen uskalsin kälyni kanssa käydä muutamassa liukumäessä, mm. hurjassa Half-pipessa. Kyllä aukesivat äänijänteet sillä laskulla! ;) Ja Serenassakin nautimme omia piknik-eväitä mahan täydeltä. Hyvin toimi.
Tallinnan reissulla kierrettiin yksi ilta vanhaa kaupunkia ja kiivettiin Toompean mäelle. Näköalatasanteelta sai kuvan kaupungin katoista :)
Mutta muistuttakaa mua, kun seuraavan kerran haikailen lyhyttäkin kaupunkilomaa lasten kanssa... Siinä mielessä reissu ei ollut onnistunut. Ensin murjotti esikoinen, sitten keskimmäinen, ja kotimatkalla vielä kuopus. Huh, oli kuin olisi kivirekeä perässä vetänyt. Joten vastaisuudessakin taidamme pitäytyä rantalomakohteissa ja muissa huvituksissa, kun koko perhe reissaa.
Fiskarsin lähellä on yksi mökeistä kauniin Seljänalasen rannalla kallioniemen nokassa. Saunastakin on ihan mielettömän hieno näköala järvelle!
Puuhamaan reissulla sää suosi, vaikka tosin oli ennustettu. Saimme niskaamme vain kaksi pientä sadekuuroa, ja molemmilla kerroilla ehdimme hyvin suojaan. Omat eväät oli ihan must.
Serena-päiväksi valikoitui uskomattoman kaunis ja lämmin päivä. Tavoistani poiketen uskalsin kälyni kanssa käydä muutamassa liukumäessä, mm. hurjassa Half-pipessa. Kyllä aukesivat äänijänteet sillä laskulla! ;) Ja Serenassakin nautimme omia piknik-eväitä mahan täydeltä. Hyvin toimi.
Tallinnan reissulla kierrettiin yksi ilta vanhaa kaupunkia ja kiivettiin Toompean mäelle. Näköalatasanteelta sai kuvan kaupungin katoista :)
Mutta muistuttakaa mua, kun seuraavan kerran haikailen lyhyttäkin kaupunkilomaa lasten kanssa... Siinä mielessä reissu ei ollut onnistunut. Ensin murjotti esikoinen, sitten keskimmäinen, ja kotimatkalla vielä kuopus. Huh, oli kuin olisi kivirekeä perässä vetänyt. Joten vastaisuudessakin taidamme pitäytyä rantalomakohteissa ja muissa huvituksissa, kun koko perhe reissaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)