Hei, me lomaillaan!

 Hiihtoloma osui mukavaan saumaan, vain paukkupakkasia tiedossa, tosin aurinkoisen ilman kera ;) Jo lomaa edeltävät pari viikkoa on vietetty kylmissä oloissa. Onneksi on takka ja siihen riittävästi polttopuita varastossa. Muistelo vuosien takaa sopii tähän kohtaan paremmin kuin hyvin: Kun olin kuudennella luokalla ala-asteella, joulun jälkeen koulun jälleen alkaessa paukkupakkasia oli useamman viikon ajan. Muistan kävelleeni kouluun monena aamuna mittarin näyttäessä -31 astetta. Silloin vietettiin välitunnit sisällä, kun oli niin kylmä.

Loma on mennyt remontoidessa. Esikoinen lähti kaveriperheen kanssa laskettelemaan Sveitsiin, joten päätimme uudistaa hänen huoneensa tämän viikon aikana. Vaatekaappeja tyhjentäessä eteen osuivat mm. teiniaikaiset päiväkirjani ja teinarini :D Esikoisen nykyinen huone kun oli minun valtakuntaani kultaisella 90-luvulla ;) Otin päiväkirjat talteen ja tässä päivänä muutamana käyn ne läpi - jos pystyn. Teinarit voin saman tien heittää menemään, kun ovat täynnä joitain fanihuokailuja, mutta jos päiväkirjoista pystyisi sensuroimaan pahimmat kohdat pois, niin ne voisi vaikka säilyttääkin...

Meillä oli kunnianhimoinen suunnitelma hoitaa tämä viikko kunnialla: Herätys klo 7, remontointia klo 8-13,  lounas ja sitten lasten kanssa lomailua eri aktiviteetteja harrastaen. Ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Herääminen on venynyt sinne kahdeksaan (kuka sitä nyt lomalla jaksaa aikaisin herätä) ja remontoimaan ollaan päästy yhdeksän aikaan - paitsi silloin, kun ollaan jo heti aamusta alettu puuhata jotain muuta. Kuten esim. lasten viemistä kavereille kylään tai sisäskeittiparkkiin tms. Toisaalta, ei aikataulusta pahemmin jäljessä olla. Esikoisen huoneen seinät ja katto on maalattu, samoin kuin lattia-, katto-, ikkuna- ja ovilistat ja nyt laitetaan jo laminaattia lattiaan. Saatamme jopa saada kaapit takaisin paikoilleen vielä tänään, ja huonekalut kannettua takaisin huoneeseen viimeistään huomenna. Parahiksi ennen esikoisen kotiutumista :)

Olemme myös uhmanneet pakkasia, ja eilen vietimme mukavat 4 tuntia Talman hiihtokeskuksessa pulkkamäessä. Voin suositella, eikä hintakaan (30 e perhelippu koko päiväksi) päätä huimaa. Pulkkamäen ja snow tube -radan lisäksi kuopus pääsi kokeilemaan lumilautailua. Se sujui jo tosi hyvin!

Vielä muutama päivä lomaa jäljellä, jee!

Tympimisestä toiseen

 Huoneentaulu:

Siivoa jälkesi, äitisi ei ole töissä täällä.

 

Kuinkakohan monessa muussakin perheessä "vie mennessäs, tuo tullessas" -periaate on kuolleena syntynyt ajatus? Meillä se on kääntynyt muotoon "Tuo tullessas, kyllä äiti sen sitten paikalleen laittaa, kun sen lattialle jätät levälleen". Ai että, kun on ärsyttävää! 

Esimerkki tältä päivältä: Siivosin ja hääräsin koko päivän muun perheen poissaollessa. Muu perhe palasi kotiin ja ryhtyi syömään. Minä tyhjensin astianpesukoneen samaan aikaan. Ruokailun jälkeen _astiat jäivät pöytään ja muut kävelivät tyynesti omiin hommiinsa_. On se kumma, kun kahden tervekätisen ja -jalkaisen aikuisen ja kolmen tervekätisen ja -jalkaisen lapsen perheessä vain yksi aikuisista (ja aina se sama!) osaa laittaa likaiset astiat astianpesukoneeseen. Ja tähän sitten se ruma sana.

Mahdollinen muiden perheenjäsenten koulutustapa osuu itseäni nilkkaan. Toki voisin olla siivoamatta ja järjestämättä muiden jälkiä, mutta en kestä asua niin sotkuisessa kodissa niin pitkään, että viesti menisi perille. Nyt alkaa taas olla sitä omaa yksiötä ikävä...

 

Helmikuun hanget hohtavat

 Niin se tammikuu mennä hujahti, ja helmikuun ensimmäistä päivää vietetään. Ulkona on kivan raikas talvikeli (aamulla täällä oli 10 astetta pakkasta) ja lunta riittää joka lähtöön. Ulkoilua en ole harrastanut juurikaan, laiska kun olen :) Nytkin nautin päivästä tekemällä töitä ja sulattamalla pakastinta. Eilen leivoin pullaa, ja tuoksu leijailee kotona edelleen. Nam.

Remontti etenee ihan kiitettävästi, nyt ollaan siirrytty yläkertaan. On täällä alhaalla vielä pari pikkujuttua tekemättä, kuten esim. keittiö ja vessa laittamatta puhumattakaan portaiden kääntämisestä, mutta lapsilla alkoi olla ahtaat oltavat. Ja kun yksi huone tyhjeni meidän muuttaessa alakerran makkariin, päätettiin käyttää tilaisuus hyväksi. Kunhan laminaatit saadaan lattiaan, päästään kantamaan huonekaluja sisään. Ja sitten onkin toisen yläkerran makkarin vuoro. Jos oikein hyvin käy, ollaan lumien sulaessa siinä pisteessä, että keittiön remontti on hollilla ja ulkonakin päästään terassia rakentamaan ja istutuksia laittelemaan :)

Työnteko maistuu jälleen pitkän joululoman jälkeen erityisen hyvältä. Sanokoot muut mitä sanovat, mutta oli rankkaa olla lasten kanssa lomalla 4 viikkoa, kun "meillä ei oo mitään tekemistä". Huoh. Nyt päiväkodissa, eskarissa ja koulussa sitä tekemistä sitten onneksi riittää, ja paluu arkeen tapahtui juuri sopivaan aikaan. Vielä viikko lisää lomaa, ja olisin tullut hulluksi ;)

Harrastusrintamaltakin kuuluu hyvää. Lankaa kuluu ja puikot kilkattavat, kun iltaisin neulon minkä ennätän. Nyt vähän hitaammin, mutta spurtteja tulee aina silloin tällöin otettua. Näistä voi käydä lukemassa lisää neuleblogini puolella, jos kiinnostaa. Hups, menikö mainostamisen puolelle... :)

Ainoa, mikä vähän yrittää idylliä säröttää, on taho, jonka "leivissä" olin erittäin aktiivisena vapaaehtoistoimijana melkein kahdeksan vuotta. Poistumisestani kerroinkin jo aikaisemmin, mutta edelleen saan eri reittejä pitkin kuulla, miten minussa on syy erinäisten asioiden tökkimiselle. Välillä tuo tuollainen naurattaa: olen ilmeisesti tehnyt lähtemättömän vaikutuksen eräisiin ihmisiin, kun lähdöstäni on reilut 3 kuukautta, ja edelleen estän töiden teon tai muuten vain haittaan asioiden sujumista. Toisinaan taas ketutus on melkoinen, kun saan kuulla, että ennen kovasti kiitellyt asiat ovatkin nyt ihan pielessä vain siksi, että minä satun olemaan mukana hommissa. Tai joskus  aikaisemmin annoin oman panokseni niiden hyväksi. Mietin, näinkö vapaaehtoisia haalitaan mukaan hommiin, haukkumalla, pilkkaamalla, ja suoranaisesti kiusaamalla. Jos tämä olisi oikea työpaikka, voisin jopa syyttää eräitä tahoja työpaikkakiusaamisesta. Mutta kun tämä on vain harrastus, niin minun todennäköisesti odotetaan vain poistuvan, sulkevan oven takanani ja tyytyvän kohtalooni. Onneksi tästä harrastuksesta ei tarvitse maksaa mitään. Ja onneksi olen ollut kaukaa viisas ja kerännyt talteen erilaisia dokumentteja siitä, miten vapaaehtoisia on kohdeltu - ja tullaan varmasti jatkossa kohtelemaankin, jos yhtään uskaltaa sanoa tai tehdä toisin kuin muutama haluaa. Pieni harmaa pilvi  - tai koirankakan tahrima lumikokkare - tämän helmikuisen päivän kirkkaudessa ja hangen valkoisuudessa. Ei sen enempää. Onneksi.