Parisuhdelöpinää

Niin, piti olla siellä mökillä, mutta täällä tätä kirjoitan. Ylhäisessä yksinäisyydessä, kotona, aamuyöllä. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin saada tehdä omia juttuja pitkästä aikaa täysin keskeytyksettä :) Tai no, nukkuminenkin olisi aika siistiä, jos tarkemmin ajattelee, mutta en nyt malta mennä nukkumaan - vielä.

Vähän siellä sun täällä on ollut juttua parisuhteen hoitamisesta. Miten etenkin lapsen synnyttyä pitää lähteä miehen kanssa ihan kaksistaan jonnekin hoitamaan sitä parisuhdetta. Esikoisen syntymän jälkeen me ollaan miehen kanssa käyty muistaakseni 7 kertaa elokuvissa ja 2 kertaa huonekaluostoksilla kahdestaan. Täksi kesäksi suunniteltiin kyllä päiväristeilyä Tallinnaan ihan kahdestaan, mutta jostain syystä se jäi. Taidamme olla joko äärettömän laiskoja ja saamattomia tai sitten meidän parisuhteemme hoituu ihan arkipäivän askareiden lomassa. Ai niin, automatkoilla meillä on tapana hoitaa parisuhdetta. Ja ei mitään tuhmia ajatuksia siellä!*katsoo tuimasti* Jos oikein hyvin käy, ajoitamme automatkan lasten uniaikaan. Kun lapset koisaavat takapenkillä, me miehen kanssa juttelemme, hassuttelemme ja naureskelemme etupenkillä - ja matka sujuu erittäin joutuisasti, erinomaisessa seurassa tietenkin ;) Näin kesälomalla noita autoreissuja kertyy, ja parisuhdekin kukoistaa.

Tämän yön olen yksin kotona, huomenna huristelen taas muun perheen luo maalle. Ihana mies ymmärsi, että minä - erakkosielu - kaipasin täyttä rauhaa ja aikaa olla ihan yksin kotona. Niinpä sain kokonaisen vuorokauden. Parisuhteen hoitamista tämäkin: kun äiti on tyytyväinen, koko perhe on tyytyväinen :)

Apua, kello on neljä! Jos haluan huomenna hypätä auton rattiin edes suht virkeänä, on nyt aika mennä ja vallata tuo meidän 240cm sänky kokonaan minulle ;)

Pitkän tauon jälkeen...

Vajaat kaksi viikkoa mökillä meni niin että hujahti. Viime viikon maanantaina hikisen päivän jälkeen, kun mies tuli töistä ja näki tuskaiset kasvoni ;) hän ehdotti, että lähtisin lasten kanssa jo edeltä Kutemajärvelle vanhempieni mökille. Soitto äidille varmistamaan, että meidän sopi sinne mennä viikon etuajassa, ja ei kun pakkaamaan. Jotta miehellä olisi auto käytössä sen viikon ajan, hän ystävällisesti tarjoutui ajamaan meidät mökille ja seuraavana aamuna takaisin kaupunkiin. Niinpä lähdimme yötä vasten köröttelemään. Matka kestää reilut kolme tuntia, ja kun lapset nukkuvat, ajaminenkin sujuu joutuisammin. Eivät ole kovin hyviä automatkustajia nämä meidän lapset, nimittäin.

Tiistaiaamuna olikin sitten mukava herätä ja pulahtaa järveen aamu-uinnille :) Mökillä on pieni hiekkaranta, jossa lasten oli hyvä puljata. Eikä se pieni rantapoukama muutenkaan ole mitenkään syvä, hyvä jos syvin kohta on metrin luokkaa silloin, kun vesi on korkealla. Esikoinen olisi ollut koko ajan vedessä. Aluksi hän "ui" pelastusliivit päällä, sitten hän siirtyi "uimaan" uimarenkaan avulla ja ihan viime päivinä uimarengaskin jäi hiekalle, ja niin vain hän ui koiraa pari metriä kerrallaan :) Ja kun ei pää enää pysynyt pinnalla, jalat pohjaan vain ja hetken levähdys. Pappaa vähän hirvitti, kun esikoinen uimarengas ympärillään juoksi laiturinmitan ja hyppäsi tyylikkäästi mahalleen veteen. Ei kuulemma sattunut, kun yhden pläjäyksen jälkeen sitä kysyin :)

Kuopuskin innostui vedestä yli kaiken. Jos hän olisi saanut päättää, rannassa oltaisiin oltu ihan koko ajan. Innokkaita uimareita lapset ovat molemmat, eivätkä pelkää vettä ollenkaan. Uskon, että siitä saan kiittää vauvauintia. Hyppimisestä puheenollen, kuopuskin innostui hyppäämään laiturilta veteen - tosin papan syliin :)

Viikko meni vauhdilla mökkeillessä aurinkoisessa säässä syöden, uiden ja saunoen, ja mieskin tuli ensimmäisen viikon jälkeen paikalle. Silloin sain minäkin vähän lomailla, kun en ollut ihan koko ajan lastenhoitovastuussa. Esikoinen tietysti touhusi papan kanssa aina, kun oli mahdollisuus, mutta kuopuksen perään piti kyllä aika tarkkaan katsoa.

Toinen mökkiviikko oli säiltään epävakaisempi, ja pari sateistakin päivää tuli koettua. Onneksi kesä kuivaa sen minkä kasteleekin, joten sateesta huolimatta lapset uivat ja leikkivät pihalle sen minkä jaksoivat. Ja paljon jaksoivatkin. Kuopuskin otti jälleen päiväunet ohjelmistoonsa, ja yöunille molemmat sammuivat heti iltayhdeksän jälkeen. Se on aika hyvin tässä meidän perheessä :)

Tämän viikon aikana minäkin sitten liityin "kolmikymppisten iloiseen kerhoon", kuten eräs ystäväni onnittelussaan tekstasi (terkkuja vain, jos olet kuulolla :) ). Tätä merkkitapahtumaa juhlittiin erittäin pienimuotoisesti: esikoinen antoi mummin kanssa tekemänsä kortin, mummi leipoi mustikkapiirakan - ja minä kävin kampaajalla ja leikkautin hiuksista n. 40cm pois. Hurjalta tuntui, sillä tätä lyhyemmät hiukset on aikaisemmin olleet silloin, kun olin7v ja menin ekalle luokalle. Kampaajalle sanoin, että hiuksien pitää yltää ponnarille, ja niin ne yltävätkin, juuri ja juuri. Nyt sitten totuttelen elämään lyhyttukkaisena :) Ja ihan vain syksyä ja koulua ajatellen tämän tein. Aiemmin hiukset olivat niin pitkät ja painavat, ettei edes ponnari pitänyt niitä kunnolla kiinni treenatessa. Nyt saan tukan kiinni näppärästi pienellä soljella. Oppisi vielä olemaan hiukset auki...

Koko kaksiviikkoisen ajan olin nettipimennossa. Tai no melkein. Kangasniemen kunnantalon aulassa olevalla koneella kävin pikaisesti pari kertaa selaamassa sähköpostit. Teki ihan hyvää, vaikka itse sen sanonkin ;) Ja kohta on toinen samanlainen viikko edessä, kun loma jatkuu, ja lähdetään viikoksi sinne Inkooseen.

Kuopus muuten hengasi lähes koko kaksiviikkoisen paljaspeppuisena. Hienosti oppi käymään puskapissalla, vaikka puskan käsite olikin mökillä aika laaja ;) Ja nykyään sana "kakka" tarkoittaa kakan, pissan ja kakun  lisäksi sujuvasti myös kenkää ja ruokaa :D Se vähä, mitä vaippoja tarvittiin, selvittiin hienosti harsoilla. Ihanaa oli, ettei tarvinnut ensin ostaa vaippoja ja sitten käytön jälkeen roudata niitä roskiin. Seikka, jonka takia ilomielin puen lapsilleni kestovaipat kertisten sijaan.

Loma siis jatkuu vielä viikon, kunhan mies ensin tämän viikonlopun ajan auttaa tätiään talonrakennusprojektissa ja minä pesen pyykkiä ja vähän huushollaan :) Palailen linjoille elokuun alussa, kun arki jälleen koittaa meidän perheeseen.

 

Terveisiä lomalta!

Ollaan kotona käymässä. Mies oli aiemmin luvannut mennä auttamaan
tätiään omakotitalon rakennuspuuhissa, ja tänään ja huomenna hän
lunastaa lupauksensa. Keskeytimme siis mökkeilyn ja tulimme käymään
kotona. Ihan hyvä, saan pyykit pestyä ja kodin tuuletettua. Meillä kun
on aina kesällä (varsinkin) täällä tuskasen kuuma. Ja kun ollaan
lietsussa, ei ikkunoitakaan uskalla jättää auki, että vähän ilma
kiertäisi.



Reissattiin tuossa viikonloppuna ja alkuviikosta. Vähän kiirettä pitää,
kun nykyään meillä on kolme kesäpaikkaa, joissa pitää ehtiä käymään.
Se, missä käydään eniten, on siellä Inkoon lähellä. Toiseksi eniten
käydään Etelä-Savossa, Kutemajärvellä. Matka vain on melko pitkä, joten
siellä ei varsinaisesti piipahdeta, vaan mennään enemmän olemaan.
Kolmas, tosi kiva paikka mutta harvoin vierailtu, on Fiskarsissa, ison
järven rannalla oleva appiukon vanhempien kesäpaikka. Nykyään siellä
käydään lähinnä kutsusta - eli kerran kesässä - ja tänä kesänä tuo
visiitti sattui viime viikonlopulle. Mitä se pitikään sisällään?
Syömistä, saunomista ja uimista lähinnä :) Saunominen ja uiminen pitää
toistaiseksi hoitaa porrastetusti (ts. mies vahtii lapsia kun minä
saunon ja uin ja minä vahdin lapsia kun mies saunoo ja ui) suurimmaksi
osaksi aikaa. Toisinaan homma hoituu kyllä ihan porukallakin, kun
kuopuskin osallistuu saunomiseen - vaikkei luonnonvesissä vielä
tykkääkään uida vaan lähinnä läträtä rantavedessä.

Oli mukavan lämmintä. Sekä ilma että vesi :) Kyllä kelpasi.



Alkuviikosta palattiin Inkooseen. Sama meiniki jatkui sielläkin:
syömistä, saunomista ja uimista. Merivesikin oli +18-asteista, joten
minäkin tarkenin uida pitkään ja hartaasti. Siellä on vanha
moottorivene. Ei mikään hieno, lähinnä soutuveneestä seuraava :)
Käytiin lossiasemalla ostamassa merikortti, ja päästiin oikein
matkustamaan. Eilen aamulla lähdettiin päiväretkelle Porkkalaan.
Kuopuksen kummitädin perheellä on siellä saari, jossa vierailtiin.
Veneellä matkaan meni reilut puolitoista tuntia suuntaansa. Mikäs siinä
oli seilata, kun oli tyyntä ja aurinkoista. Sisäreittiä mentiin, ja
ohiajavien veneiden pärskeistä vähän kastuttiin. Rehellisyyden nimissä
kerron, että vähän pelotti silloin, kun ajettiin n. 2km matka selällä.
Mies kuitenkin suoriutui kipparin hommissa paremmin kuin hyvin, eikä
matkan aikana tapahtunut mitään merkittävää. Perille saareen päästiin
hienosti, ja päivä saaressa hujahti ohi. Mikäs siinä on ollessa, kun on
hyvää seuraa, ruokaa, juomaa ja tietty se sauna ja uintimahdollisuus ;)

Illalla lähdettiin veneellä takaisin Inkooseen päin, ja paluumatkakin
meni tosi hienosti. Mitä nyt kuopus vetäisi veneessä parit kunnon
itkupotkuraivarit ja esikoinen nukkui koko matkan :)



En ole mikään aurinkoihminen, sillä palan herkästi. Nyt olen ollut
kaukaa viisas ja lätrännyt joka päivä aurinkovoiteiden kanssa. Naamalle
ja käsivarsille ynnä muille herkästi palaville paikoille olen sivellyt
suojakerrointa 30 ja muualle suojakerrointa 25. Ja kas, olen
päivettynyt (uskaltaisinko sanoa, että vähän ruskettunut), mutten
palanut. Paitsi ihan vähän rajoista. Niin joo, ja ne aurinkolasit
voimakkuuksilla ovat tosi hyvä juttu. Joka päivä taputan itseäni
selkään ja kehun, miten fiksu olin, kun ne keväällä viimein hommasin :)



Viikonloppu vietettäneen jälleen Inkoossa, ja ensi viikolla mies palaa
töihin. Tosin vain viikoksi. Heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa ovat
sitten vielä lomaviikkoja, ja niistä ainakin toinen (tai siis se
ensimmäinen) ollaan Kutemajärvellä, Kangasniemellä. Tervetuloa vain
synttärikahveille, jos siellä päin sattuu joku tuttu ajelemaan ;)

Vitsi

Edelliseen kirjoitukseen viitaten - vaikka ei tällä hetkellä kuvaakaan
millään tavalla tätä meidän perheen eloa ;) - muistin yhden vitsin,
jonka satuin lukemaan Valituista Paloista muutama vuosi sitten. On aika
osuva, jos ajatellaan myyttejä ja harhaluuloja kotiäidin elämästä (ts.
sehän on "vain" kotona):



Mies tulee illalla töistä kotiin ja näkee kahden vanhemman lapsensa
pihalla leikkimässä yöpuvuissaan. Hän hieman ihmettelee näkemäänsä.
Päästyään sisälle taloon häntä kohtaa hävityksen kauhistus: keittiö on
kuin pommin jäljiltä, maitoa ja ruuantähteitä lattialla, tiskipöytä
notkuu likaisista astioista ja hella on törkeän näköinen. Olohuoneessa
lasten lelut ovat hujan hajan ja yksi kukkaruukku kaatuneena mullat
levinneenä lattialla. Mies huolestuu. Onkohan vaimolle sattunut jotain?
Hän kiipeää portaat ylös ja huhuilee vaimoaan. Kodinhoitohuoneen ovi on
auki, ja hän kurkkaa sisään. Järkyttyneenä hän katselee
likapyykkiröykkiöitä. Nyt miestä alkaa jo pelottaa. Hän hiipii
makuuhuoneen ovelle ja kurkkaa sisään. Helpotus on suuri, kun mies
näkee vaimonsa sängyllä löhöämässä ja lukemassa naistenlehtiä yöpuku
päällään täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Ihmetellen hän kysyy
vaimoltaan, mitä kotona on tapahtunut. Vaimo vastaa: "Muistathan, kun
aina kotiin tultuasi kysyt, mitä me olemme täällä päivän aikana
tehneet? No, tänään emme tehneet yhtään mitään niistä asioista."



:DD