Miljoona pikku juttua

Loma vetelee viimeisiään, ja yllätys yllätys, se oli sellainen, että kaikilla oli kivaa :) En siis ole valmiiksi uupunut, kun huomenna menen töihin, vaan hyvinkin rentoutunut ja levännyt.

Tässä loman aikana tuli mieleen, mitä kaikkea pitäisi vielä ehtiä tehdä. Siis ylipäänsä. Eli ehkä kesälomalla ;) Kellaria raivasin tänään (parempi myöhään kuin ei milloinkaan), kun tarkoitus olisi sinne perustaa oma käsityöhuone. No, ei ole mikään pikku urakka kyseessä, kun kellari on täynnä vanhempieni taakseen jättämiä tavaroita, joita heidän pitäisi tulla itse raivaamaan "ihan kohta". Aloitin tänään homman sillä, että järjestin meidän tavarat kaappeihin, ja kasasin vanhempieni tavarat yhteen kirjahyllyyn, joka on myös heidän ja poisvietävien tavaroiden listalla. Meidän tavarat on nyt siis siinä yhdessä kellarihuoneessa siististi pois silmistä, mutta ne kaapit pitäisi seuraavaksi siivota. Huoh. Löysin pari purkamatonta muuttolaatikkoakin (muutimme siis tähän v. 2008 ja vanhempani muuttivat uuteen kotiin v. 2010...). Ne oli onneksi mukavan helppo sortteerata, kun sisälsivät vain ja ainoastaan valokuva-albumeita. Uppouduin muutamaksi toviksi vanhoihin aikoihin, kun selasin albumeita läpi. Ja siinä samalla muistin, että yhdessä kenkälaatikossa on vino pino kuvia, jotka pitäisi albumeihin järjestää. Josta ajatuskulku jatkui siihen, että sitähän voisi vanhoista kuvista skannata ne parhaat (oikeasti, filmien aikakaudella otoksista osa oli tosi huonoja) ja tehdä niistä näppärän valokuvakirjan. Ja edelleen mietin, että samalla voisi tehdä lapsille omat kirjansa, ja antaa kopiot niistä mummeille ja kummeille. Ihana ajatus, mutta mistä irrottaa tuohon se skannaukseen ja kuvakirjan koostamiseen tarvittava aika? Eläkeikään on vielä niin pitkä matka, että sinne en haluaisi odottaa.

Kaapeissa muhii muitakin pikku hommia. Siellä on useita pieniä laatikoita, niitä kannellisia pahvisia "arkistolaatikoita" tms., joihin olen varastoinut vaikka mitä sälää klemmareista alkaen. Oi, kun olisi aikaa käydä kaikki arkistolaatikot läpi ja järjestää niiden sisältämät tavarat! Tosin sitten tulee vastaan se pulma, mihin kaiken tarpeettoman pikkusälän voi lahjoittaa, kun ehjää tavaraa en periaatteessa halua roskiin heittää... Niin pitkälle olen päässyt, että olen ostanut kolme vähän isompaa arkistolaatikkoa. Yhden jokaiselle lapselle. Niihin on tarkoitus kerätä valikoituja esineitä, piirrustuksia ja muita jokaiselle muistoksi lapsuudesta ja nuoruudesta. Häpeäkseni voin tunnustaa, että löysin tänään nuo laatikot vielä myyntipakkauksistaan, siis muovitettuina. Oi voi.

Ja sitten on vielä se pikkuriikkinen homma kuin kankaiden ja lankojen järjestäminen. Heräteostokset ovat pahoja, ja nyt pitäisi miettiä, miten niistä pääsee kunniallisesti eroon. En edes muista, mitä olin ajatellut tehdä mistäkin kankaasta! Ja samaan syssyyn voisin ottaa hoitaakseni äitini kangasvaraston järjestämisen.

Nyt mietin, että kesäloma koittaa äkkiä. Ei tässä ole kuin kymmenisen viikkoa siihen. Sitä ennen tosin hoidetaan töissä pari oppilasnäytöstä puvustuksineen ja tanssien tekemisineen. Pikku juttuja, joopa joo :)

(Pakko)lomaviikko

Kevät tulee hurjaa vauhtia, ja nyt jo aamuisin, kun eskarilaista vien eskariin, ei enää ole pimeä. Eikä iltaisin, kun itse lähden töihin, ole enää pimeä. Hurraa!

Perheemme juhlakausi päättyi viikko sitten keskimmäisen 9-vuotissynttärijuhliin. Nyt voi taas hetken vetää henkeä synttärikakkujen tekemisestä ja kaverisynttäreiden järjestämisestä.

Perinteisesti pian Ystävänpäivän jälkeen koittaa hiihtoloma. Niin kuin tänäkin vuonna. Minulla on mielettömästi lomasuunnitelmia: rentoutumista neuletöiden ja ompelutöiden parissa, ylimääräisten tavaroiden raivausta kierrätykseen, kaappien siivousta (liittyy tuohon edelliseen kohtaan) ja nukkumista aamuisin pitkään. Miehelläkin on paljon lomasuunnitelmia: koko perhe yhdessä laskettelemaan/uimaan/leffaan/hiihtämään/luistelemaan. Ja lapsetkin ovat suunnitelleet lomaohjelmaa: laskettelemaan/luistelemaan/uimaan/leffaan. Mielellään vaikka joka päivä. Ei varmaan ole vaikea arvata, kenen lomasuunnitelmat jäävät muiden jalkoihin...

Tässä siis on koko viikko vielä aikaa uupua täysin, kun perheen kanssa riennetään tapahtumasta toiseen. Hyvä, että ehditään kotona käydä nukkumassa syömisestä puhumattakaan. Lievää kateutta tunsin (ja myönnän sen) kun erään ystäväni FB-postauksen luin. Siinä hän kertoi, että muu perhe lähtee sukuloimaan ja hän jää yksin kotiin.

Olenko ihan kamala ihminen, jos lomaltani toivon mahdollisuutta rentoutua tekemättä mitään urheilullista?