Jo joutui armas aika

Kas näin, jälleen on yksi toimintavuosi paketissa. Opettajana vuodenkierto ei olekaan tammikuusta joulukuulle, vaan elokuusta toukokuulle ;)

Kesä ei tullut yhtään liian aikaisin - eikä toisaalta yhtään liian myöhään. Sellaista matalalentoa on tässä viime aikoina eletty, että kiitollisuudella otan vastaan nämä opettajan kutsumuskuukaudet, kesä- ja heinäkuun. Toivoisin voivani ja ehtiväni ommella kaikkea ihanaa (ainakin kankaita on vino pino kaikkeen ihanaan), samoin neulomisrintamalla on ollut hyvin hiljaista, joten sinne haluaisin vähän lisää vipinää. Mutta kun mietin viime kesää ja silloin ollutta omakotitalon ulkomaalausurakkaa, alan olla sitä mieltä, että jos ei tänä kesänä tarvitsisi mitään urakoida. Paitsi yläkerran remontti ja sisustaminen loppuun. Ja ehkä se ikkunaremonttikin. Ja kellarin tyhjennys...

Mutta en mieti niitä nyt, vaan keskityn nauttimaan miljoonasta eri vihreän sävystä luonnossa; lähimetsän huumaavasta kielontuoksusta; auringon lämmöstä; lasten äänistä trampoliinilla (kun jotain kuuluu, tietää, että eivät pahanteossa ole ainakaan ;) ); ihan vain olemisesta. Koska olen sen arvoinen.

Ja vielä loppuun pieni mainos.
Lämpimästi voin suositella Villa Mandalaa kaikenlaiseen rentoutumiseen ja hyvän olon hankkimiseen. Vietimme siellä työporukan kanssa virkistäytymispäivää, ja olimme kaikki sen päivän jälkeen kuin nirvanassa.  Näihin tunnelmiin...

Äiti

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin ensimmäistä kertaa äitiyteni aikana tänään nautin Äitienpäivästä. Jos tästä eteenpäinkin kyseinen juhlapäivä sujuu näin hienosti, siitä taatusti tulee yksi suosikeistani. Lapset ovat jo selvästi sen verran vanhoja, että osaavat ja pystyvät - niin halutessaan - hoitamaan juhlavalmistelut ilman että minun tarvitsee olla vahtimassa. Ihan mieletöntä!

Päivä alkoi perinteisesti sänkyyn kannetulla aamiaisella. Se, mikä teki siitä erilaisen, oli, että me molemmat - mies ja minä - saimme nukkua. Rakas esikoinen oli herännyt jo kuudelta (!) tekemään lettutaikinaa, josta hän korkeimman omakätisesti keskimmäisen hieman avustaessa paistoi neljä taivaallisen herkullista ja ihanan rapeareunaista lettua minulle. Lisäksi - näin kuulin jälkikäteen - hän oli aamulla aikaisin kasteen vielä kostuttaessa vihrtävää nurmikkoa käynyt poimimassa minulle maljakollisen valkovuokkoja. (Avaimet olivat jääneet sisään ja ovi tietysti mennyt lukkoon, mutta kekseliäs nuorimies oli kukat kädessään kiivennyt palotikkaita pitkin huoneensa avonaisen ikkunan kautta sisälle.) Lettujen lisäksi minulle tarjottiin iso kaukalollinen teetä (keskimmäinen teki) ja iso lasillinen tuoremehua (keskimmäinen annosteli, etenkin jääpalat olivat erikoismaininnan arvoiset) sekä kaksi herrrrrrkullista juusto-kurkku-voileipää. Kyllä kelpasi herätä lauluun puoli kymmeneltä :)

Ja ne lahjat! Kuopus tykkää antaa ja saada lahjoja, joten hän oli tässä lajissa kunnostautunut hyvin. Eskarissa valmistetun lahjan (huovutettu taulu) lisäksi hän oli kääräissyt pakettiin yhden kirjan. Eikä haitannut yhtään, että kirja oli minun itse ostamani alkuvuoden alesta. Etelänlomalta isovanhempien kanssa Vapun jälkeen oli mukaan tullut äitienpäivälahjoiksi myös nimikirjainkoru sekä todella kaunis perhosjääkaappimagneetti. Ja olipa kuopus myös askarrellut minulle oman kuvakirjankin, jonka sivuille hän oli piirtänyt kuvia lomalta (palmun, hiekkarannan, lasimaalausikkunan...), teipannut simpukankuoria sekä tuliaiskaramelleja. Keskimmäinen lahjoi minua koulun käsityöntunneilla tehdyllä kännykkäpussilla. Oih! Lahjoihin luen myös kortit. Niitä sain kolmelta lapselta yhteensä neljä kappaletta. Kauniisti askarreltuja 3D-kortteja eskarilaiselta ja tokaluokkalaiselta, ja viidesluokkalaiselta hienon sydänkortin, jossa oli käytetty upeasti varjostusta korostamaan sydäntä. Runosuonikin oli sykkinyt: "Hyvää äitienpäivää! Oot paras äiti! Jos voittaisin lotos jättipotin, ostaisin sulle ja koko perheelle luksuskodin, missä palvelijat auttais ku vaa pyytäis!" sekä "Olet yhtä nätti kuin maailman kirkkain tähti! Todella hyvää äitienpäivää!" (ja tässä viimeisessä runossa i:n pisteet oli sydämiä <3)

Kyllä kyllä, nessuja olisi tarvittu jo heti aamutuimaan ;)

Loppupäivä menikin sitten lekotellen, kuten ilmeisesti pakettiin kuuluukin. Kakkuakin syötiin, ja se oli hyvää (vaikka ei ollutkaan itsetehtyä).

Näitä lisää!

Siunattu kevät!

Lempivuodenaikani on kesä, mutta kevät tulee hyvänä kakkosena. (Ja jottei syksylle ja talvelle tule paha mieli, niin ihan kivoja tekin olette, sille päälle sattuessanne.)

Kevähommia tässä on tehtykin: toppavaatteet on pesty ja varastoon henkareille ripustettu; jouluvalot on poistettu ja kaappeihin piilotettu ensi joulua odottamaan; terassille on kalusteet kannettu, puhtaaksi pyyhitty ja jo koeistuttukin; grilli on korkattu (itse asiassa jo kaksi kertaa, ei vara venettä kaada) ja edelleen toimivaksi koettu; orvokkiamppelit on ostettu ja ulos ripustettu meitä ja ohikulkijoita ihastuttamaan; jälkikompostori on pensasaidan juurille tyhjennetty ja täytetty tuoreemmalla kompostilla; jopa kesäkukan siemeniä olen kukkapenkkeihin narsissien, tulppaanien ja helmililjojen sekaan peitellyt. Ihan mahtavaa!

Ja mikäs tässä on nauttiessa, kun pitkän (pimeän ja kylmän ja erittäin runsaslumisen - joka ei kyllä ole mikään huono juttu) talven jälkeen saa paistatella auringon lämmössä ja heilutella paljaita varpaita lempeässä tuulessa. Ja niin kuin olinkin varma, että ne massiiviset kinokset eivät pihalta sula ennen juhannusta, niin ovatpa ne vain menneen talven lumia. Tänään huomasin, että koivut vihertävät!

En ole yksin tämän keväthuumani kanssa. Lapset ovat keväästä myös aivan hullaantuneet. Ei enää paksuja ulkovaatteita, ei enää painavia talvikenkiä, ei enää pipoa silmillä. Sen sijaan käytössä ovat kevyet ballerinat ja sandaalit, kesämekot ja shortsit, T-paidat ja lippikset. Pulkat on nostettu varaston hyllylle, ja niiden tilalle on kaivettu skeitit ja skuutit.

Mikäs tässä, kesälomaa odotellessa :)

Vappu juhlista jaloin

Pilkun paikastahan se riippuu, miten tuon otsikon lukee ;) Meidän perheessä vapun vietto oli maltillista. Lähinnä nautittiin ylimääräisestä vapaapäivästä sen kummemmin mitään aatetta ajattelematta. Sää oli mitä mainioin pihalla puuhasteluun, ja puuhastelun jälkeen oli hyvä istua aurinkoisella (mutta ikävän tuulisella) terassilla skumppaa siemaillen.

Jostain syystä vappu ei ole koskaan oikein napannut. Ajatus siitä, että pitäisi nauttia piknikkiä jossain tuulisella kalliolla väentungoksessa, on aika kaukana nautinnollisesta vapaapäivän vietosta. Niinpä minun vappuuni kuuluu kotona tai korkeintaan pienessä porukassa hengailu ja ihan vain normaali oleskelu, ilman mitään juhlapaineita. Tänä vuonna en edes ylppärilakkia kaapin perukoilta päähäni kaivanut. Olisihan se ollut näky, kun olisin kompostoria tyhjentänyt valkolakki päässä :D

Jotain perinteitä on sentäs. Munkkeja syödään, tottakai. Tänä vuonna ostettiin sekä Marlin simaa (tai lähinnä simajuomaa) että Fazerin tekemää "kotitekoista" simaa rusinoilla. Selvästikin olisi pitänyt aikaisemmin tehdä simaa, kun rusinat simassa olivat lapsille suuri hämmästelyn aine. Ja mieleen palasi se yksi vuosi, kun siskon kanssa teineinä löysimme perunakellarista kesällä yhden unohtuneen simapullon, ja miten se avatessa "räjähti" niin, että simaa oli koko keittiö täynnä. Ehkä tuossa on se syy, miksi en ole innokas simantekijä ollut...

Erityisen hämmästynyt olen siitä, että se valtava lumimäärä on meidän pihalta poissulanut. Vielä kuukausi sitten en olisi uskonut vappuna istuvani terassilla ilman että olisin nähnyt lunta jossain päin pihaa. Kyllä aurinko on hyvä asia! Mutta en tietenkään valita, että lumet sulivat ennen toukokuuta. Ikävämpää olisi ollut, että olisivat sulaneet vasta juhannukseksi ;)

Kesää kohti!