Lämpimät terveiset

Ihana, ihana syysloma on vietetty, ja vain hyviä muistoja jäi siitä :) Nautimme nimittäin koko perhe etelän lämmöstä ihan Kreetalla asti. Mahtavuutta!!

No, syksy se oli sielläkin, ja vuodenaika näkyi mm. hieman epävakaisena säänä. Yksi mahtava ukkosmyrsky koettiin (tosin silloin istuttiin illallisella ravintolassa ja raivokkain osa myrskyä ehti mennä ohi ennen kuin lähdimme takaisin hotellille) pari sadekuuropäivää (jolloin kyllä oli lämmintä ja aurinkoistakin aina välillä) sekä yksi selkeästi sateinen päivä. Mutta oli sitä aurinkoa ja lämpöäkin sen verran, että kroppa ja mieli rentoutuivat, leppeään Välimereen pääsi uimaan eikä uima-altaankaan vesi niin kamalan kylmältä tuntunut :)

Epävakaisesta säästä johtuen alkuviikolla meressä oli melkoisesti vaahtopäitä. Ranta oli oikeasti tosi matala ja loiva, mutta aallot tuntuivat aluksi hurjilta. Meistä aikuisista. Lasten mielestä nuo olivat ehdottomasti parasta koko lomassa :) Ja etenkin se, kun sai aalloissa hyppiä niitä vasten. No, huvinsa kullakin... ;)

Hotelli oli ihan rannalla. Sen uima-allasalueelta pääsi suoraan hiekkarannalle ja siitä Välimereen. Emme olisi voineet parempaa sijaintia toivoa, kun lapset ovat melkoisia vesipetoja. Viiden huoneiston pikku hotellissa ei edes tullut uima-altaalle ruuhkaa, vaikka kaikki huoneistot olivatkin varattuja.

Huoneiston parvekkeelta oli hyvät näkymät uima-altaalle ja hiekkarannalle. Myös sateisena päivänä :)

 Yhden epävakaisen päivän aurinkoisen osan vietimme Haniassa vanhassa kaupungissa kierrellen ja ostoksia tehden. Vanhan kaupungin satama oli tosi kaunis sekä rannalta että majakan muurilta nähtynä.

 Lomalla oli kaikilla tilaisuus rentoutua. Työasiat eivät kyllä tulleet kertaakaan mieleen koko loman aikana, mikä tuntui erityisen hyvältä. Ja se minun tapani rentoutua oli aurinkotuolissa (varjon alla) loikoilu neuletyö hyppysissä. Kas näin:

Ja alkuillasta myös parvekkeella oli hyvä istua, nauttia maisemista ja neuloa. Retsina toimi ihan hyvänä kyytipoikana parina iltana ;)

Kreeta näin turistikauden lopussa oli kyllä niin viihtyisä paikka, että mielelläni menisin sinne uudelleen. Hyvä mieli jäi lomasta, ja nyt jaksaakin ihan uudella innolla ja energialla vetää nämä seuraavat 7 työviikkoa ennen joululomaa :)

P.S. Käsityöblogin puolella on matkatuliaisista juttua...

Loman tarpeessa

Tässä vaiheessa vuotta, kun aamulla kellon soidessa on vielä melko pimeää ja illalla töistä tullessa on myös jo pimeää, alkaa tehdä mieli lomalle. Yhtään ei piristä tämä jatkuva vesisade ja harmaus. Syksy voi olla kaunis, mutta tänä vuonna kyllä erityisen kostea ja varmaan siksikin myös kylmänkalsa. Maalla tosin viime lauantaina oli näinkin kaunista:

Ainakaan vielä ei sade ole ihan kamalasti häirinnyt kukkapenkkieni kasvustoa. Auringonkukat hehkuvat (etenkin silloin, kun ei sada) ja suureksi hämmästyksekseni myös idänunikko päätti aloittaa kukkimisen nyt syksyllä!

Mutta minä en tällä hetkellä loista, kukoista tai hehku. Ensi viikon syysloma ei tule yhtään liian myöhään. Onhan tässä jo töitä paiskittu urakalla huomenna yhdeksän viikkoa. Akkujen lataamisen jälkeen jaksaa kevyesti tämän vuoden jäljelläolevat seitsemän viikkoa vetää vaikka päällään seisten. Sillä sitten on vuorossa joululoma. Ja sen loman voimalla porskuttaa helposti kevään ihan sinne toukokuun loppuun asti - etenkin kun talvilomalle pääsee lepäämään helmikuun lopussa.

Harmi vain, että syyslomallekin olisi vaikka mitä suunnitelmia, kun homma taitaa kallistua siihen, että sitä vain on ja rötvää sohvannurkassa (neuletyö kädessä) ja piupaut välittää mistään to do -listoista... Mutta ehkä olen sen ansainnut :)

Puusta pudonneet omenat

Tulee ihan oma lapsuus ja nuoruus mieleen, kun näitä omia lapsia ja heidän puuhiaan katselee. Se kyllä on sanottava, että ennen vanhaan (hah :) ) sitä lapset (siis minä ;) ) olivat paljon kekseliäämpiä kuin nykyään.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka salaherkuttelu. Isäni oli aikoinaan kova leipomaan, ja meillä taisi aina olla korvapuusteja pakastimessa. Niitä oli ihana syödä puolijäisinä niin, että pussista otti aina vain sen yhden, jolloin vajaus oli vaikeampi huomata. Ja kun pusseja oli useampi, pystyi syömään useamman puustin ennen kuin mikään pusseista näytti yhtään liian vajaalta. Kekseliästä, eikö? Tai jos löysi äidin karkkikätkön, niin siitäkin otti vain vähän. Ja jos oli sellaisia herkkuja, joissa oli paperikääreet, niin tietenkin ne paperit jemmattiin roskikseen muiden roskien alle. Puhumattakaan siitä, että jos herkku oli jotain sellaista, joka vaati astioiden käyttöä, niin totta kai salaherkutteluun käytetyt astiat pestiin ja kuivattiin ja laitettiin paikoilleen.

Tässä suhteessa nämä omat "omenat" ovat hieman kauemmaksi puusta pudonneet. He nimittäin ensinnäkin syövät kaikki herkut kerralla. Senhän nyt huomaa sokeakin. Toisekseen, salaherkuttelun jälkien kätkeminen ei ihan suju: kääreet jätetään levälleen ja astiat ennemmin jemmataan sängyn alle (!) kuin pestään, kuivataan ja laitetaan takaisin kaappiin.

Mutta en viitsi nyt ohjata ja opastaa, vaan teen tässä samalla empiiristä tutkimusta aiheesta. Katsotaan, kuinka pitkään menee, että alkaa salaherkuttelu sujua kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ;)

Uteliaisuus se kissankin tappoi ;)

Aikoinaan psykologian tunnilla ihana(n höpsö) opettajamme kertoi ns. cocktail-kutsuilmiöstä. Onko tuttu? Jos ei ole, niin briiffaan lyhyesti. Siinä siis ajatuksena on, että olet kutsuilla, jossa on paljon väkeä. Juttelet eri ihmisten kanssa ja vaellat väkijoukossa ryhmästä toiseen, mutta jos joku mainitsee nimesi ja satut sen kuulemaan vaikka vain puolella korvalla, niin huomiosi kiinnittyy heti siihen, mitä joku on sinusta sanomassa tai jo sanonut. Eikö olekin mielenkiintoista? ;)

Bloggaaminen on oikeastaan aika yksinäistä puuhaa. Täällä näppis sauhuten kymmensormijärjestelmällä naputan sitä sun tätä, mutta yhtään en tiedä, kuka näitä juttuja lukee - vai lukeeko kukaan. Onneksi siis on tilastot ;)

Tässä tämänpäiväisestä (aikaisemmasta) postauksesta tulleita tietoja:

Tuon mukaan mm. Venäjällä on sivun katselijoita peräti 14.  добро пожаловать vaan teille! :)
Toisaalta, jos "liikenteen lähde" eli mistä tänne blogiin on tultu, on tällainen

niin kyllä vähän ihmetyttää.  (Tuo on siis jonkun hakukoneen sivu, ja sivulla hakusanaparina "buy viagra". Ekaa kertaa tuon tänne kirjoitin, ja nyt jännityksellä seuraan sitten, kuinka paljon liikenne noilla sanoilla lisääntyy :D )

Hienoa, että on lukijoita! Ja vaikka olenkin ihan kamalan utelias tietämään, keitä te mahdolliset lukijat olette, niin olkaa rauhassa, en sitä tietoa teiltä kuitenkaan utele :)

Syntymäpäivää

Taas on päästy siihen vaiheeseen vuotta, että juhlakausi meillä alkaa. Sunnuntaina jo juhlittiin, että saatiin siihen käytettyä koko päivä, mutta tänään varsinaisesti on eskarilaisen 6-vuotissynttärit. Mihin ihmeeseen se aika oikein kuluu?? Vastahan oli se maanantai, kun näihin aikoihin (klo 15.20) mietin, että ei se synny kuitenkaan ja katsoin harmistuneena "Murhasta tuli totta" -ohjelmaa. Olin päättänyt, että kun se loppuu (klo 16), lähden hakemaan kahta vanhempaa lasta päiväkodista. Miehenkin olin hätistellyt aamulla töihin koska "ei se synny kuitenkaan tänään". Kaksi tuntia myöhemmin pieni tytöntylleröinen makoili sylissäni Naistenklinikan synnytyshuoneessa :)

Nyt tuo pieni on iso - ainakin omasta mielestään. Ja onhan nyt eskarilainen selvästi isompi kuin perjantaina 2 vuotta täyttävä serkkunsa :) En ole pahemmin vauva-aikoja haikaillut, mutta tänään huomasin miettiväni, että en taida enää koskaan päästä kantamaan pientä vauvaa kantoliinassa, ellen sitten mummona lapsenlapsiani niin kanna. Ei ole meillä enää vauvaleluja, mutta muutaman pienen pienen vauvanvaatteen olen kyllä muistoksi säästänyt. Helpottunut olen siitä, että saan olla muutakin kuin äiti. Lapset viihtyvät enemmän kavereittensa kanssa kuin äidin helmoissa. Vähänhän se surettaa ("eikö minua tarvitakaan enää muuhun kuin ruokkijaksi, siivoojaksi ja pyykinpesijäksi?"), mutta päällisin puolin olo ja fiilikset ovat hyvät. Lapset kasvavat ja itsenäistyvät askel askeleelta, ja niin pitääkin. Hassuinta tässä on, että minäkin pysyn yhä vain ikinuorena: päivääkään en tunnusta vanhentuneeni näiden kuuden vuoden aikana :D