Mies ratkaisee

Herkullisen juhannuksen jälkeen en voinut olla huomaamatta sitä, miten vanhat farkut tänä aamuna tuntuivat tavallista kireämmiltä. Yritin urhoollisesti vetää vatsaa sisään ja ajattelin, että kyllä farkut käytössä vähän venyvät. Kun onhan se nyt selvää, että pesun jäljiltä ne ovat tiukemmat kuin parin päivän käytön jälkeen. Niin masokisti en sentään ollut, että olisin vaa'alla käynyt seisomassa. Jokin raja sentään...

Olin ollut kuukauden karkki- ja herkkulakossa (jätski sallittu), ja jo lakkoon ryhtyessäni päättänyt, että juhannuksena sen katkaisen. Eihän nyt juhannuksena voi olla syömättä namia, eihän? Niinpä söin sekä raparperipiirakkaa, jäätelöä (se oli sallittua), lettuja (raparperihillolla ja kermavaahdolla höystettynä) että pussillisen lempparinamejani. Ai niin, ja pari pääsiäisestä jäänyttä Mignon-munaa. Kaiken muun herkullisen ruuan lisäksi, siis. Kun tarkemmin ajattelen, en yhtään ihmettele, että olo on vähän turpeahko ja farkut kiristävät.

Aiemmin päivällä pääsin käymään ihan yksin alennusmyynneissä. Historiallista. Se ei ollut, etten itselleni löytänyt juuri muita kuin alusvaatteita. Lapsille olisi lähtenyt mukaan sitäkin enemmän, mutta henkilökohtaisen taloudellisen tilanteen tietäessäni osasin olla ostamatta liikoja. Harmittelin, ettei minulla ollut a) aikaa, b) rahaa ja c) sopivan hoikkaa kroppaa uusien vaatteiden metsästämiselle. Tavoitteena on yhä edelleen päästä eroon noin seitsemästä liikakilosta ennen töiden alkamista. Ei siis kannata ostaa mitään sellaista, joka voi jäädä jo parin kuukauden jälkeen ihan liian isoksi (nimim. optimisti).

Miehelle alkuillasta sitten kerroin shoppailufiiliksiäni ja valittelin turpeaa oloani. Sähäkkään tyyliinsä hän keksi heti ratkaisun: juoksukengät. Saimme jälleen lapset isovanhempien silmien alle, ja pääsimme ihan kahdestaan (ah, kuinka romanttista ;) ) porhaltamaan urheiluvälineliikkeeseen vain 10 minuuttia ennen sulkemisaikaa. Vauhdilla sovitin parin juoksujalkineita. Alennuksessa lähes puoleen hintaan, toki ne lähtivät mukaan. Mies nappasi itselleen toisen setin juoksuhousuja ja meille molemmille juoksusukat sekä kehotti minua vielä valitsemaan juoksupaidan. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua kauppaan astumisesta kävelimme sieltä tyynen rauhallisina ulos kauppakassi heiluen.

Kyllä kuulkaa kilot saavat kyytiä, kun hölkyttelen miehen rinnalla pururataa ympäri uusilla juoksukengilläni, uudet juoksusukat jalassa ja juoksupaita päällä *tirsk* Paidassa lukee rinnuksessa vielä "run", että varmaan muistaisin, mitä olinkaan pururadalla tekemässä.

Kas näin: kun on ongelma, kerro se miehelle, niin hän ratkaisee asian suit sait sukkelaan.

(Se seuraava ongelma onkin - ja tästä en hiisku miehelle sanaakaan - mistä saada aikaa lenkkeilyyn. Iltaisin olen kotiäitiydestä niin poikki, että ei juurikaan huvita lähteä vielä tuonne maastoon hikoilemaan, eikä muuhun aikaan vuorokaudesta homma onnistu yhtään sen paremmin. Todennäköisesti miehellä on jo jokin suunnitelma mielessä. Jännityksellä odotan huomista, jos silloin jotain tuosta selviäisi.)

Ai niin, kerrottakoon vielä, etten tykkää juoksemisesta yhtään.

 

Hyvä juhannus

Juhannusta vietettiin vaihtelevassa säässä. Mielialatkin vaihtelivat, mutta onneksi lopulta ihan aurinkoiseen suuntaan, kun kesäpaikkassa lapsia viihdyttämässä olivat myös anoppi ja käly avopuolisonsa kanssa. Oli mahtavaa, kun sai välillä vain istua ja kuunnella hiljaisuutta - eikä edes ollut yö ;)

Tämänvuotinen keskikesän juhla meni mukavasti omalla pienellä porukalla. Syötiin hyvin, levättiin hyvin, puuhasteltiin vähän, poltettiin kokkoa ja laulaa luikautettiin. Kylmä sää sai aikaan itikattomat illat, ja se oli mukavaa se. Nyt on kesäpaikassa siivottu, poltettu risuja juhannuskokossa, saatettu ranta lopulliseen kesäkuntoon, korkattu uusi laituri ja uusi vesilelu sekä testattu, että vanha moottorivene edelleen toimii. Ai niin, ja nurmikkokin leikattiin - eikä sitä ole vähän. Lisäksi tuli paikattua runkovesiputki, ja taisi ollakin ensimmäinen juhannus tuossa paikassa, kun ei tarvinnut vettä säästellä.

Enpä muuten tänä vuonna käynytkään meressä uimassa. Kun ilman lämpötila oli 12 astetta ja meriveden lämpötila 11 astetta, ei ero ollut niin suuri, että olisin kokenut pakottavaa tarvetta käydä vedessä vilvoittelemassa. Riitti, että istuskelin kuistilla hetken löylyjen välissä. Lapset sen sijaan olivat jälleen kerran oikeita vesipetoja. Ja mikäs oli ollessa, kun hiekkarannan veden aurinko tänään lämmitti n. 15-asteiseksi eikä juuri tuullutkaan. Minun kastautumiseni jääköön heinäkuun puolelle. Toisaalta, kun viime vuonna hoidin talviturkin pois jo Vappuna ja tänä vuonna jää heinäkuulle, niin keskiarvohan pysyy edelleen tässä juhannuksen tienoilla :)

Tämän postauksen loppuun jaan kaikille lukijoille herkullisen kanasalaatin ohjeen. Tällä aloitimme mittumaarin vieton perjantaina puolilta päivin.

Kanasalaatti 4-6 hengelle:

lehtisalaattia

kurkkua

punainen paprika

puolikas hunajameloni

paketti Kariniemen valmiiksi paistettuja kananfileitä (250g)

paketti Apetinan fetajuustokuutioita aurinkokuivatuilla tomaateilla maustetussa öljykastikkeessa

paahdettuja cashew-pähkinöitä

Salaatista tulee tosi maukas, kun sen antaa maustua jääkaapissa vähintään 30 minuuttia ennen tarjoilua. Johannalle kiitos tästä ohjeesta :)

Ja jälkkäriksi helppo raparperipiirakka vaniljakastikkeen kera, nam.

 

Lomalta kuuluu

Onko ihan liian kliseistä sanoa, että aika on jälleen rientänyt?

Mutta kun se on :) Huomenna vietetään juhannusta, ja lomaa on takana kolmisen viikkoa. Vähän itsekehua peliin: olen ollut tavattoman ahkera koko kolme viikkoa. Ohjelmaan ovat kuuluneet niin suursiivoukset kuin pihanlaitotkin. Siivoaminen on kivaa (vaikka on kolme kerrosta siivottavana), mutta hieman ärsyttää se, että kun selkäni käännän, sotku ilmestyy juuri siivottuun paikkaan kuin tyhjästä. Edelleen jaksan ihmetellä sitä ilmeistä luonnonlakia, jossa kotiäidille jää siisteydestä huolehtiminen vaikka taloudessa asustaisi useampikin täysin siivoamaan kykenevä aikuinen. Veistä haavassa kääntää se, että kotiäidin siivoamista ei edes arvosteta, kun heti ollaan sotkemassa.

Omassa pihassa on se kiva juttu, että sitä saa varustaa kesäkuntoon mielin määrin :) Toukokuun alussa ostin ison erän orvokkeja, joita laitoin kuistin kaiteelle parvekelaatikoihin sekä keinuun amppeleihin. Ovat tuuhentuneet mukavasti, ja kukkivat tosi kauniisti. Vähän aikaisemmin perustin pari perennaa. Koska piha myllätään perusteellisesti ensi kesänä (toivottavasti viimeistään), en viitsinyt monivuotisia kasveja hankkia pioninsiemeniä lukuunottamatta. Nekin istutin paikkaan, johon ei todennäköisesti kosketa ollenkaan enää. Perennojen kohtalo tosin näyttää aika kurjalta. Ensinnäkin ne ovat täynnä rikkaruohoja. Toisekseen kahden kolmesta yli kävellään tai ajetaan kuorma-autolla mukavan säännöllisesti. Kolmanneksi sen kolmannenkin perennan onnistui mies tallomaan keskiviikkona pensasaitaa leikatessaan. Ja neljänneksi, kun puhutaan katekompostista, se tarkoittaa, että sitä ei missään nimessä kannata haudata maahan perennapenkin alle, sillä siitä on todennäköisesti kukille enemmän haittaa kuin hyötyä.

Koska perennoille näyttää käyvän ikävästi - tai sitten ne yllättävät minut heinä-elokuussa uskomattomalla kukkaloistollaan, se jää nähtäväksi - olen vieraillut orvokkienkin ostamisen jälkeen Kukkatalossa. Viimeisimmän reissun tein eilen, kun kävin hakemassa markettoja, auringonkukan ja kaksi nättiä sinkkiämpäriä. Ja kukkamultaa, sitä ei sovi unohtaa. Vips vain, ja pihassa portaiden vieressä oli kaksi kaunista "kukkapenkkiä". Ja sain samalla sen pitkään himoitsemani auringonkukankin :) Nyt toivon, että nuo pysyvät hengissä ja kaunistuvat vanhetessaan.

Pihaan haikailen vielä terassiakin, jolla voisi nauttia iltapäiväteen auringonvarjon alla. Paikka on jo katsottuna, mutta siinä on pieni ongelma: se sijaitsee isojen rekkojen tiellä. Siinä toisen perennapenkin kupeessa. Ei viitsi mitään rakennella, kun silloin eivät rekat pääse tuomaan raksalle tavaraa. Eli ensi kesään menee sekin.

Ja samaan aikaan saan kaihoten katsoa, kun naapurit tontin molemmin puolin tekevät hienoja pihoja. Toiselle puolelle on tehty hieno hiekkalaatikko ja leikkimökit siirretty sen välittömään läheisyyteen ja lisäksi - niin niin, suolaa haavoille - heidän terassinsa saa upean laajennuksen. Toiselle puolelle jo kaavoitetaan uutta taloa, mutta jäljelle jäävä piha onkin niin ojennuksessa, kuin olla saattaa. Ja minä vain mietin, että ensi kesänä mekin...

Lasten kanssa päivät ovat menneet yllättävän hyvin. Esikoinen ja keskimmäinen ovat tehokkaasti ulkoistaneet itsensä kavereille, hyvä että heitä kotona ensinkään näkee. Kuopuksen kanssa olemme sitten puuhanneet pihassa (ankeaa, kun ainoa hiekka, josta voi tehdä kakkuja, on sepeliä) tai lähteneet lähipuistoon. Jossa kuopus ei kuitenkaan viihdy ilman leikkiseuraa, eli muita lapsia. Hiljaista lähinnä ollut sillä rintamalla.

Viime viikolla pakkasin mukulat autoon ja huristelin kaupan kautta vanhalle pihalle. Siellä saivat painaa ympäri pihaa vanhojen kavereidensa kanssa, kun me äidit istuimme pihan penkeillä, joimme kahvia (minä join teetä) ja juorusimme. Ihanan rentouttavaa, sanoinko jo? Ekana päivänä sain lapset houkuteltua autoon vain 7,5 tunnin ulkonaleikkimisen jälkeen (eväiden voimalla virtaa riitti), tokana päivänä vanhalla pihalla remusimme viitisen tuntia. Uskotteko, että uni maistui ;)

Ja nyt olemmekin Inkoossa viettämässä juhannusta. Hommia täälläkin riittää. Tänään istutin taimia. Heh, ei mitään uutta, siis :) Leikkasin myös nurmikkoa ennen kuin leikkuri hyytyi. Illalla vielä öljysin kaikki n. sata (siltä se ainakin tuntui) kovapuusta valmistettua puutarhakalustetta, jotta ovat kunnossa, kun niitä olisi tarkoitus alkaa urakalla käyttää, ja siivosin vähän.

Huomenna saadaan polttaa kokkoa. Sen ja lounassalaatin lisäksi ei minun ohjelmassani olekaan muuta. No, kun telkkarista näkyvät vain Ylen kanavat (jostain syystä kesällä Maikkarin ja Nelosen kanavien signaalia ei ole täällä päin), netti tökkii eikä ruohonleikkurikaan toimi, pitänee varmaan joko lukea hyvää kirjaa tai neuloa kahta työtä eteenpäin (ja viimeistellä kolmatta). Kamalan vaikea valita ;)

Ai niin, ja varmaan pitäisi se talviturkkikin uskaltaa riisua. Juuri nyt, kun ulkona sataa tihuttaa ja lämpömittari näyttää 10 astetta, ei uiminen meressä järin houkuta. Huomenna ehkä kuitenkin ryhmäpaine (anoppi ja käly) voivat saada mielen muuttumaan. Mutta se jää nähtäväksi.

Vaikka Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, niin valoa ainakin piisaa. Siitä kannattaa kait nauttia.

Hauskaa juhannusta itse kullekin! Ja kesää noin niin kuin ylipäätään.