Mitäs jos...?

Mistä tietää, että on ollut erityisen hyvä päivä?

No tietenkin siitä, kun lähipiirin vauvauutiset (saldo joulun jälkeen: kaksi tyttö- ja kaksi poikavauvaa, lisäksi kaksi masua kasvamassa ja kuukauden sisään "poksahtamassa") saavat mielen niin herkistymään, että iltasella ehdottelen miehelle, josko meillekin vielä se neljäs tulisi...

Ainahan sitä saa ehdotella :)
Ja kyllähän minä sen vauvan ottaisinkin, mutta en usko enää jaksavani kolmatta kertaa organiseerata elämää vauvan ja vanhempien lasten kanssa. Ainakaan alle neljän vuoden ikäerolla.
Kun alkaa tämä elämä olla jo melkoisen leppoisaa: esikoinen on reipas eskarilainen, keskimmäinenkin on reipas kerholainen ja kuopus on hyvää vauhtia tulossa reippaaksi leikki-ikäiseksi, joka jo ihan mielellään pukee (vain vähän autettuna, jos hän saisi päättää) itse, syö itse, käy potalla kiitettävän hienosti (autettuna) ja touhuaa itsekseen (niin hyvässä kuin pahassa).

Kokemuksen melkoisen syvällä rintaäänellä voisin sanoa, että jos tähän leppoisaan eloon nyt vielä vauva tulisi, niin leppoisuus voisi olla elämästä hyvinkin kaukana. (Vaikka siis ihan oikeasti olisi aivan ihanaa olla vielä kerran raskaana ja synnyttää - ja pikkuvauvan äiti.)

Onko ongelma ongelma?

Teenkö kärpäsestä härkäsen? Onko tämä nyt ollenkaan ongelma vai suurentelenko ja kuvittelenko vain?

Pikkumainen tai en, minua häiritsee suuresti eräs asia. Naapurin lapset. Tai itse asiassa naapurin lapset ovat oikeastaan ihan kivoja lapsia, mutta se, miten he käyttäytyvät, välillä ahdistaa. Ei ole vain kerran, kun on tehnyt mieli lallattaa päin naamaa, että "kantelupukki kaakattaa..." Kun joka asiasta pitää tulla oven taakse sanomaan. "Nyt se ja se on pihalla ilman pipoa." "Arvaa mitä, esikoinen kiipesi puuhun." "Siellä se keskimmäinen ajaa pyörällä. Saako se?" Todella ärsyttävää.

Ehkä olen vain lepsu ja selkärangaton äiti ja huoltaja, kun en todellakaan jaksa joka asiasta komentaa. Jos keskimmäinen hilluu ulkona ilman pipoa, niin onko se naapurin lasten asia? Tai jos esikoinen on kiivennyt pieneen pihapuuhun, johon naapurin lapsilla ei ole asiaa, niin pitääkö siitäkin tulla (rangaistuksen näkemisen toivossa) minulle kertomaan? Ikään kuin en näkisi ikkunasta, mitä pihalla nenäni alla puuhataan.

Kantelemiseen liittyvä ainakin yhtä ärsyttävä piirre on "en se minä ollut" -tauti. Homma alkaa siitä, että naapurin lapset tulevat soittamaan ovikelloa ja kun avaan oven, ilmoittavat, että meidän lapset ovat - sanotaan nyt vaikka - näyttäneet kieltä heille, kun ovat olleet keskenään tuossa ikkunan alla pihalla. Kun luonnollisesti kysyn, mitäs itse ovat tehneet, on yleisin vastaus "ei me mitään tehty, ne sen aloitti". Ja voi vinde, kun juuri sillä hetkellä alkaa tilanne ottaa päähän isommalla vaihteella. Juu, eivät naapurin lapset koskaan itse tee mitään, vaan aina nämä meidän perilliset ovat niitä, jotka aloittavat ja tekevät typeriä juttua. Voi kiesus.

Onhan se kiva, että pihalla on lapsille seuraa, mutta kolikolla on aina se toinenkin puoli. (Ja siinä vaiheessa, kun naapurin lasten äiti soittaa ja ilmoittaa jostain yhtä tyhjänpäiväisestä jutusta, jonka lapseni ovat kuulemma tehneet, minun on erittäin vaikea hillitä itseäni ja vain todeta, että pitääpä jutella asiasta sankarien kanssa...)

Satusetä

Keskimmäisellä ei sormi mene suuhun silloin, kun häneltä pyydetään selitystä aiheesta x. Siinä on sellainen satusetä, ettei paremmasta väliä. Ja joka kerta joku muu on tehnyt jotakin, ei hän koskaan itse - fiksua varmaan sekin :)

Olimme viikonloppuna jälleen maalla käymässä. Normaalisti majailemme talon yläkerrassa, mutta lapset tykkäävät leikkiä alakerrassa. Siellä on lämmin, kun on kamiina. Satuinpa käymään siellä tänään. Sotku oli melkoinen. Siivosin nopeasti tavarat paikoilleen, ja kun lapset sitten tulivat paikalle ja pyysin selitystä huoneen kunnosta, keskimmäinen oli heti valmiina: "No kun Jormanka* oli täällä leikkimässä eikä se uskonut kun me sanottiin, että ei saa sotkea. Se Jormanka rikkoi noita nukkekodin esineitä ja sit se halus piilottaa Afrikan Tähden rahat ja sit se sano, että kamiinaan pitää laittaa lisää puita tai muuten tulee kylmä. Ja me kyl sanottiin, että kamiinaan ei saa koskea, mut ei se totellu." (ja tähän viaton ilme ja heiluen selittävät kädet, niin kuva on täydellinen)

Näin.

* Jormanka on keskimmäisen keksimä nimi jollekin. Mielenkiintoinen, vaikkakin monen muun korviin aika epämääräinen.

No jopas taas!

Onpa Iltalehdellä jälleen raflaava otsikko: "Rintaruokinta saattaa lisätä allergiariskiä."

Kyseessä on uutinen perjantaina Helsingin yliopistossa tarkastettavasta tohtorinväitöksestä, jossa tutkittiin 200 lasta 20 vuoden ajan ja etsittiin riskitekijöitä atopian puhkeamiselle. Eipä sekään tuosta lehtijutusta selviä...

Selvästi virheellisesti on monien muiden päivälehtien verkkosivuilla kerrottu, että yli kuuden kuukauden imetys lisäisi huomattavasti allergiariskiä niillä, joilla on allergialle altistava geeni. On toimittajilla mennyt sekaisin imetys yleensä ja täysimetys, joka tarkoittaa, että vauva ei saa mitään muuta ravintoa äidinmaidon lisäksi. No, tästä yli kuuden kuukauden täysimettämisestä ei tarvitsisi olla niin huolissaan, sillä vaikka kuuden kuukauden täysimetys on nykyinen suositus, se vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen perusteella toteutuu vain prosentilla puolen vuoden ikäisistä vauvoista. Hyvin harva tarkoituksella jatkaa täysimetystä yli puoli vuotta, ja sittenkin herää kysymys, onko täysimetystä jatkettu yli suositusten siksi, että vauva on jo valmiiksi allerginen eikä mikään muu kuin äidinmaito sovi, vai (tutkimuksen mukaan) siksi, että yli 9kk täysimetyksellä äiti pyrkisi suojelemaan vauvaansa allergioilta.

On todella tympeää, että termejä näin sotketaan ja samalla aiheutetaan huolta, ahdistusta ja pahaa mieltä etenkin imettäville äideille. Voisihan tuon tulkita niinkin, että mitä sitä turhaan imettämään, kun ei se kuitenkaan mitään suojaa...

Mutta on tuossa tutkimuksessa paljon hyvääkin. Ensinnä se, että nykyinen 6kk suositus yksinomaisesta rintaruokinnasta (kuten lehdissä lukee) eli täysimetyksestä on ihan perusteltu suositus. Ja sitten se, että tutkimuksen 200 vauvasta peräti 58% oli täysimetyksellä vielä puolivuotiaana. Tässä sitä näkee, mitä oikea tuki ja miten-tieto voivat vaikuttaa imetyksen sujumiseen.