Miksi pitäisi?

Kuherruskuukausi päivähoidon suhteen edelleen jatkuu kuopuksella. Viikonloppuisinkin pitäisi päästä päiväkotiin, ja sitten harmittaa, kun kerron, että päiväkoti on viikonloppuisin kiinni. Neiti on itse reippaus, ja kuulemma hienosti soluttautuu mukaan leikkiin kuin leikkiin, vaikka on ryhmän nuorin.

Keskimmäinen sen sijaan edelleen vähän protestoi päiväkotiin lähtemistä. Protestoinnin taustalla on päivälepo. Häntä harmittaa, kun pitää levätä klo 12-13, ja on lisäksi ihan varma, että eskarilaiset eivät ainakaan lepää silloin - vaikka on monta kertaa kuullut, että kyllä muuten lepäävät. Lisäksi ollaan nyt sovittu päiväkodin aikuisten kanssa, että keskimmäinen sitten herätetään heti, kun se vain sopii, eli kun isommat lapset pääsevät nukkarista toiseen huoneeseen leikkimään pienten jäädessä vielä nukkumaan.

Kaksiosaisten työpäivieni takia meillä hoidon tarve on hieman poikkeuksellinen. Olin kuvitellut kesällä, että tokihan jaksan ja ehdin parina aamuna viikossa Helsinkiin treenaamaan, mutta ainakaan vielä kuvitelmat eivät ole todeksi muotoutuneet (tosin treenejäkin on ollut vasta pari viikkoa). Niinpä aamulla meillä ei ole mikään kiire. Jo tutustumisjaksolla elokuun alussa kerroin, että tuon lapset pääsääntöisesti klo 9 ja 10 välillä, ja vielä silloin asia oli hoitajille ihan ok. Kun ei ole tarvetta viedä aikaisemmin - itse asiassa joinain päivinä voisin viedä lapset päivikseen vieläkin myöhemmin, mutta kun lounas tarjoillaan klo 11 ja päiväunille mennään klo 12, niin ihan hirveän myöhäiseksi en viitsi vientiä jättää. Lisäksi omat lapseni tuntien se ulkona kavereiden kanssa leikkiminen on heille todella tärkeää, ja aamupäiväulkoilu lasten ryhmässä alkaa usein klo 9.30.

Uskoin siis kaiken olevan tältä osin kunnossa, kunnes torstaina yksi hoitajista sanoi, että olisi itse asiassa parempi, jos meidän lapset tulisivat päivikseen aamulla jo viimeistään puoli yhdeksän aikaan. Taisi nähdä naamasta, miten hämmästynyt tokaisusta olin, kun kiirehti selittämään, että niin, heillä pienryhmätoiminta ja muu yhteinen ohjelma alkaa heti aamupalan jälkeen puoli yhdeksältä.

Nyt olen sitten pohtinut mielessäni (varhaiskasvatuksen laatua toki korkealle arvostaen), pitäisikö minun pienryhmä- ja muun toiminnan takia kiirehtiä aamuisin lapsia päiväkotiin noin tuntia ennen kuin meillä oikeasti hoidon tarve alkaa. Vastauksesta en ole vielä varma. On hyvinkin mahdollista, että yhtenä aamuna viikossa tuo täällä päässä onnistuisi, kun tarkoituksena on ehtiä klo 9 Helsingin junaan, mutta että joka päivä...

Olisiko sittenkin pitänyt hakea lapsille paikkaa vuoropäiväkodista?

Ymmärrän kaupan kassahenkilöä

Kävipä eilen töissä hauskasti, en sentään punastunut eikä toinenkaan osapuoli pahastunut ollenkaan.

Olin aloittamassa aikuisbaletin 2-3 tason tuntia. Mukaan tuli uusi tyttö. Pyysin tätä täyttämään ilmoittautumislomakkeen, kuten asiaan kuuluu. Ja koska ryhmässä on myös muutama alaikäinen (16-17v), joiden pitää viedä ilmoittautumislomake kotiin allekirjoitettavaksi, kysyin tältä uudelta tytöltä ihan rutiininomaisesti, onko hän täysikäinen. Huvittuneena ja ehkä imarreltunakin vastasi, että ikää on jo 30 vuotta.

Ulkonäön perusteella voi siis olla vaikea päätellä toisen ikää - etenkin kun päällä on tanssitreenivaatteet ja hiukset kiinni :D Nauroimme tälle tapahtumalle hetken, ja sitten palasimme itse asiaan.

Olisikin kyllä kiva, jos joku vielä joskus minuakin luulisi alaikäiseksi. Tai vaikka parikymppiseksi. Sekin riittäisi :)

 

Jepjep

Tulin vain kertomaan, että rrrrrrakastan työtäni :)

Mielettömiä ideoita tuleville tunneille sinkoilee pääni sisällä, ja kunhan vain saisin ne kaikki kiinni ja järjestykseen, niin pysyisin itsekin niiden perässä. Menneen viikonlopun vietin alan kurssilla, jossa innostus tätä työtä kohtaan vain kasvoi :) 

Onhan siinä eroa, opettaako lapsia, jotka ovat pääsykokeissa valittuja ammattiin tähtäävän koulun oppilaiksi ja treenaavat vähintään viisi kertaa viikossa kuin että opettaa lapsia, jotka haluavat kenties vain harrastaa, ja käyvät tunnilla kerran-pari viikossa. Suhteellisuudentajun on pysyttävä vahvasti mukana tässä hommassa.

Mutta on tämä vain niin ihanaa :) (Heh, kuulostaako jo liian imelältä ;) )

Olen muuten aika hienosti hanskannut noin sadan oppilaan nimien ulkoaopettelun viimeisen kahden viikon aikana. Viimeisen uuden ryhmäni tavatessani olin sentään niin fiksu, että olin tehnyt kaikille tarranimilaput, jotka sitten teippasin jokaiselle rintapieleen. Lapset tykkäsivät :)

Kolmas viikko lähti käyntiin tänään, ja hyvältä näyttää. Nyt voikin jo aloittaa joulujuhlatanssien suunnittelut, ettei vain tule kiire. 14 viikkoa aikaa...