Näyttää pikku hiljaa siltä, että remontin ensimmäinen kierros on kuin onkin lähestymässä loppuaan. Kiitos kuuluu ensisijaisesti isälleni, joka on meillä asian hyväksi ahertanut, sekä Miehelle, joka on ahertanut siinä mukana. Minä sen sijaan tyydyin tällä kertaa vain dokumentoimaan projektia :)
Meillä siis oli 90-luvun alussa laitetut mäntyportaat. Siihen maailmanaikaan suosittiin nimenomaan luonnollista puupintaa. Siitäpä syystä mäntypaneelikatotkin olivat vain lakattuja (ja olihan siinä urakkaa maalata ne valkoisiksi tässä remontin aikana). Portaat sijaitsevat yhden ikkunan edessä ihan vain siitä syystä, että kun isäni 90-luvun alussa rakensi taloon yläkerran korottamalla kattoa, portaiden paikaksi valikoitui kyseinen paikka. Ei tarvinnut kattokehiä rikkoa :) Ikkuna on pohjoisseinällä, joten kamalan paljon valoa ei sieltä muutenkaan tule, mutta ajan kuluessa tummuneet lakatut mäntyportaat tuntuivat vievän sen vähänkin valon, mitä ikkunasta sisälle tuli. Niin, ja minä nyt halusin vaaleat portaat ;)
Ennen kuin päästiin itse maalaamisen kimppuun, portaita piti siirtää n. 30 cm oikealle. Näin saatiin yläkertaan tasanteelle hieman enemmän tilaa, koska sinne rakennettu seinä oli nyt kovin lähellä portaiden yläpäätä. Jotta ahtaus ei yllättäisi portaiden alapäässä, isäni suunnitteli L-käännöksen, jolla käynti portaisiin kävisi paremmin. Portaiden siirtäminen oli päivän urakka. Käännöksen tekeminen vei pari päivää. Ja sitten olikin maalaamisen vuoro.
(Portaat käännettiin toiselle sivulle "lepäämään", että saatiin nikkaroitua ylimmän portaan taakse jäävän seinän yläreuna kuntoon.)
(Seuraavaksi ylätasanteen leventämisen vuoro. Tämän jälkeen jo ladottua laminaattia purettiin aikamoinen ala, että saatiin se ladottua uudelleen tuolle uudellekin osalle ilman saumoja.)
(Kun portaat oli saatu siirrettyä, oli aika nikkaroida alatasanne.)
Projektia pohjustettiin lukemalla muiden kokemuksia mäntyportaiden maalaamisesta. Soitto Tikkurilan maalilinjalle varmisti vielä sen, mikä jo tiedettiinkin: kevyt lakan karhennushionta riittää, eikä mitään otepohjamaalia tarvita. Niinpä Mies otti kulmahiomakoneen käteensä ja ahersi portaiden kimpussa jokusen tunnin. Isäni sillä välin työsti irroitettuja porraspienoja maalaamalla niitä autotallissa valkoisiksi Helmi-kalustemaalilla. Käsijohde ja portaat muuten maalattiin vaaleanharmaiksi Betoluxilla. Kolmen maalikerroksen jälkeen olimme tyytyväisiä.
(Alakuvassa portaat ovat saaneet yhden Betolux-pinnan. Käsijohde ja kaidepinnat ovat jo valmiit.)
Portaissa oli vanhastaan kumiset jarrulistat. Niiden irroittaminen osoittautui niin työlääksi, että päätimme peittää ne maalarinteipillä ja siten siis säilyttää. Ratkaisu osoittautui ihan hyväksi. Tässä näkymä portaisiin yläkerrasta.
Ja tältä näyttää yläkerran aulatila portaiden maalaamisen jälkeen. Vasemmassa reunassa näkyy seinää, joka rakennettiin aikaisemmin.
Tältä näyttivät portaat aikaisemmin alakerrasta katsottuna:
Vielä pitäisi yläkerran aula sisustaa, ja sen jälkeen päästäneenkin kylppäreiden kimppuun. Kunhan nyt ensin vedetään vähän henkeä välissä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti