Olen vakavasti harkinnut hankkivani ensi vuodelle sellaisen näppärän seinäkalenterin, jossa on jokaiselle perheenjäsenelle oma sarakkeensa, että pysyvät menot ja tärkeät asiat järjestyksessä ja mielessä. On se kumma, että elämän ruuhkavuodet tarkoittavat myös erilaisten muistamista vaativien asioiden... öh... muistamista.
Esikoisella ja keskimmäisellä on molemmilla opettajat, jotka ovat ihanan aktiivisia kertomaan tulevista tapahtumista (kokeet, retket ja muut koulujutut) Wilmassa. Nuorimmaisen eskarissakin tapahtuu joka viikko. Niistä viestitään joko hakijan kautta tai sitten reppupostilla. Omat työjutut vaativat muistamista ja kalenterin käyttämistä - ja toistaiseksi niiden kanssa on mennyt ihan hyvin :)
Mutta nämä lasten asiat.... Hoh hoijakkaa. Sitä pitää vain todeta, että sama pää kesät talvet. Eikä voi edes raskautta tai imetystä syyttää, jos hetkellinen dementia iskee.
Aikaisemmin tällä viikolla tapahtunutta:
Kuopuksella oli merkitty maanantaille eskarilaisten yhteiskuntaopin tunti koululla ekaluokkalaisten kanssa. Lapussa luki, että eskarilaiset lähtevät kävelemään koululle klo 9.15. Me kun asumme tässä melkein koulun vieressä, olen sopinut eskariopettajien kanssa, että vien neidin suoraan koululle silloin, kun siellä pitää olla. Niinpä lähdimme mekin marssimaan peräkanaa koulua kohti maanantaiaamuna klo 9.15. Vartti sen jälkeen soitin eskarinumeroon ja kyselin, mahdammeko olla oikeassa paikassa, kun muita eskarilaisia ei vain näy eikä kuulu. Vastaus: "Oi ei, eikö sun mies kertonut?" Ja tiesin heti, mistä oli kyse. Ei ollut Mies kertonut, enkä kyllä yhtään ihmettelekään. Ihminen, joka unohtaisi oman päänsäkin, jos se ei olisi valmiiksi kropassa kiinni :) Kotiin tulleessa kuukausiohjelmassa oli väärä aika. Eskarilaiset olivat aloittaneet ekaluokkalaisten kanssa yllin tunnin jo klo 8.45. Silloin, kun keskimmäisen (tokaluokkalainen) koulu alkoi. Niinpä niin. Puoli kymmenen aikaan yllin tunti oli juuri päättynyt, joten jäimme odottamaan eskarilaisten seuruetta, joka lähtisi kävelemään kohti päiväkotia.
Illalla kotona töiden jälkeen otin asian Miehen kanssa puheeksi: "Arvaa mitä tänään tapahtui? Me mentiin eskarilaisen kanssa koululle, ja kun muita eskarilaisia ei kuulunut, soitin eskariopelle ja sain kuulla että..."
"Ai hitto, sori! Mä unohdin kertoa aikataulumuutoksesta."
Niinpä niin.
Tänään sainkin makeat naurut aamulla, kun eskariope kertoi Miehen eilen käyneen kääntymässä päiväkodilla - siitä huolimatta, että eilen aamulla toivotti eskarilaiselle ja minulle hyvää vapaapäivää :D
Miten kaiken sitten muistaisi? Lanka sormen ympärille solmuun? Vai se perhekalenteri seinälle riittävän näkyvälle paikalle?
Perhekalenteri!!! Olen itse päättänyt, että meille tulee sellainen nyt ensimmäistä kertaa ja odotankin siksi vuodenvaihdetta kiihkeästi. Hyvä IHME, miten paljon muistettavaa onkaan kolmen koulu- tai hoitoikäisen lapsen ja kahden monitoimiyrittäjävanhemman perheessä. En voi käsittää, miten kymmenlapsiset perheet pitävät kaikki langat käsissään! Oikein mukavaa ja lohduttavaa kuulla, että muissakin perheissä unohdellaan ja ollaan väärässä paikassa oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa väärään aikaan :)
VastaaPoistaLohdullista kuulla kyllä, mutta kun noita ei niin hauskoja tilanteitakin sitten sattuu. Perhekalenteri tulee meillekin, kunhan löydän mieleisen. Tänään näin postissa sellaisen Angry Birds -perhekalenterin, joka näytti ihan kivalta :)
Poista