Taas on päästy siihen vaiheeseen vuotta, että juhlakausi meillä alkaa. Sunnuntaina jo juhlittiin, että saatiin siihen käytettyä koko päivä, mutta tänään varsinaisesti on eskarilaisen 6-vuotissynttärit. Mihin ihmeeseen se aika oikein kuluu?? Vastahan oli se maanantai, kun näihin aikoihin (klo 15.20) mietin, että ei se synny kuitenkaan ja katsoin harmistuneena "Murhasta tuli totta" -ohjelmaa. Olin päättänyt, että kun se loppuu (klo 16), lähden hakemaan kahta vanhempaa lasta päiväkodista. Miehenkin olin hätistellyt aamulla töihin koska "ei se synny kuitenkaan tänään". Kaksi tuntia myöhemmin pieni tytöntylleröinen makoili sylissäni Naistenklinikan synnytyshuoneessa :)
Nyt tuo pieni on iso - ainakin omasta mielestään. Ja onhan nyt eskarilainen selvästi isompi kuin perjantaina 2 vuotta täyttävä serkkunsa :) En ole pahemmin vauva-aikoja haikaillut, mutta tänään huomasin miettiväni, että en taida enää koskaan päästä kantamaan pientä vauvaa kantoliinassa, ellen sitten mummona lapsenlapsiani niin kanna. Ei ole meillä enää vauvaleluja, mutta muutaman pienen pienen vauvanvaatteen olen kyllä muistoksi säästänyt. Helpottunut olen siitä, että saan olla muutakin kuin äiti. Lapset viihtyvät enemmän kavereittensa kanssa kuin äidin helmoissa. Vähänhän se surettaa ("eikö minua tarvitakaan enää muuhun kuin ruokkijaksi, siivoojaksi ja pyykinpesijäksi?"), mutta päällisin puolin olo ja fiilikset ovat hyvät. Lapset kasvavat ja itsenäistyvät askel askeleelta, ja niin pitääkin. Hassuinta tässä on, että minäkin pysyn yhä vain ikinuorena: päivääkään en tunnusta vanhentuneeni näiden kuuden vuoden aikana :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti