Hyvä työ

En ajatellut kirjoittaa päivän hyvästä työstä, vaan omasta työstäni. Siitä, mistä palkka minulle maksetaan. Kai sekin on "hyvä työ" siinäkin mielessä, että se saa myös muut kuin itseni hyvälle tuulelle ja iloiseksi. Ainakin mitä oppilaita on uskominen ;)

Työssäni on monta hyvää puolta. Ensinnäkin työaika. Aamut ja päivät saan viettää miten haluan, ja iltaisin sitten hypin ja hillun tanssisalilla 4-5 tuntia kerrallaan. Iltavirkun unelmajobi ;) Työ on kuitenkin kaksiosainen. Aamulla ja päivällä hoidan suunnittelun ja illalla sitten sen suunnittelun toimeenpanon. Suunnittelussa on hommaa kyllä. Musiikit tulevat cd-levyiltä ja jokaiseen liikesarjaan pitää valita tunnelmaltaan, tempoltaan ja rytmiltään sopiva musiikki. Ja mielellään riittävän pitkä tai sopivan lyhyt. Käytännössä siis yhden tanssitunnin suunnitteluun menee n. puolitoistakertainen aika. Ihan itse voi kukin laskea, kuinka paljon suunnittelua vaativat ne 17 viikottaista opetustuntia ;) Ei se kuitenkaan niin kamalaa ole, kuin tuo antaa ymmärtää, nimittäin lähestulkoon samoilla suunnitelmilla mennään 3-4 viikkoa.  Jos olisi se pianisti tunnilla, ei tarvitsisi musiikkia niin miettiä, vaan voisi suunnitella hieman vapaammin. Mutta jos jossitellaan, niin lehmätkin lentää...

Toisekseen työn laatu. Töissä ei juurikaan istumaan ehdi. Käytännössä tulee liikuttua vähintään tuo 17 tuntia viikossa. Ei tahti joka viikko tai joka tunti ole sellainen, että hiki opettajaltakin lentää, mutta jos olisi askelmittari, niin siinä kyllä numerot vaihtuisivat rivakkaan tahtiin :) Varmaan ymmärrettävää, että liikkuva työ vaatii rauhalliset harrastukset :D Viikonloppuisin ja lomilla mieluiten vain olisin ja löhöäisin, jos saisin valita. Kolmen aktiivisen lapsen äitinä valinnanvapaus on tosin harvinainen käsite. Niinpä olen onnellinen rauhallisista aamuista ja päivistä, kun saan olla rauhassa kotona lasten ollessa koulussa ja eskarissa. Jos en silloin tunteja suunnittele, niin mukavasti menee aika sohvalla tai ompelukoneen ääressä istuessa. Eikä harmita yhtään :)

Kolmanneksi on ihan pakko mainita ne opettajien kutsumuskuukaudet, kesä- ja heinäkuu. Loma-ajat ovat ihan samat kuin koululaisilla. Viikon syysloma, mukavan pitkä joululoma, viikon talviloma, pääsiäisvapaa, vappuna sekä aatto että päivä vapaat ja kaiken kruununa kymmenen viikon kesäloma. Mutta tässä loma-asiassa on myös se varjopuolensa: löhöilyyn ei ole aikaa, kun muukin perhe on lomalla ja vaatii yhteisiä aktiviteetteja. Olen useamman kerran miettinyt, miksi yhteistä aikaa ei voisi viettää myös sohvalla loikoilemalla, vaan aina tekemällä jotain aktiivista yhdessä...

Neljäntenä ja viidentenä tulevat sitten ihanat oppilaat ja upea työympäristö. Ei haittaa, että toimipisteitä on useampi, kun jokaisessa niissä tuntee olevansa kuin kotonaan ;) Tunne tosin saattaa tulla myös siitä, että samoissa saleissa hengasin nuoruusvuosinani useamman tunnin viikossa...

Kaikkea tätä hyvää tasapainoittavat sitten ne ei niin kivat puolet. Matala palkka näyttäisi olevan pysyvä ja muuttumaton osa taiteellisella alalla toimivien työtä. Niin, ja sosiaalinen elämä on kutistunut huomattavasti ja tapahtuu pääosin verkossa. Kun itse on kaikki arki-illat kiinni töissä ja ystävät vuorostaan työskentelevät päivisin, ei tapaamisiin juurikaan jää aikaa. Onneksi sentään on netti! Ilman sitä olisi varmasti vieläkin yksinäisempää.

Yhtään syyllisyyttä en pode kuitenkaan siitä, että NAUTIN päivistä yksin kotona. Tai siitä, että nyt on miehen vuoro hoitaa lapset iltaisin. Onhan se nyt paljon helpompaa, kun lapset ovat kouluikäisiä kuin mitä oli silloin, kun talo oli täynnä alle kouluikäisiä ja he olivat kotiäidin - eli minun - vastuulla ja hoidossa koko päivän heräämisestä nukkumaanmenoon. Kun ekat 7 vuotta ne hommat hoidin minä, niin en suostu syyllistymään siitä, että nyt on miehen vuoro. Hänhän on ollut pääasiallisessa hoitovastuussa nyt vasta 3,5 vuotta. Kyllä siihen vielä muutama vuosi mahtuu ;)