Vietin tovin jos toisenkin selaamalla vanhoja postikortteja! Ilmeisesti minussakin asuu pieni tavarahamsteri, kun löysin täyteen pakatusta vanhasta kenkälaatikosta itselleni osoitettuja synttärikortteja (Onnea 7-vuotiaalle!) sekä ystäviltä ulkomaanmatkoilta saatuja postikortteja. Olivatpa ystäväni matkustelevaisia! Loppujen lopuksi pelkkä selaaminen ei riittänyt, vaan kaikki kortit piti lukea läpi. Muutama pieni paketillinen nessuja meni siinä hommassa... (enkä voi edes hormoneja syyttää, pöh).
Kaiken muistelemisen jälkeen päädyin pakkaamaan kortit tyhjien maitotölkkien sisään ja viemään pahvinkeräykseen. Jepulis. Kuka niitä vanhoja kortteja jaksaa kymmenen vuoden välein lukea? Kiitän siis hyvää muistiani ja korttien herättämiä muistoja hyvistä hetkistä ja jatkan elämääni :)
Löysinpä myös vanhat päiväkirjani. Olin kova tyttö pitämään päiväkirjaa nuorempana. Kyllä vain! Pöydällä oli auki viikkomuistio, jonne tunnollisesti kirjoitin joka päivälle muistiin päivän tapahtumia. Salaisempaan päiväkirjaan sitten tilitin teinitytön ajatuksia. Huh huh, kylmä hiki nousi otsalle ja myötähäpeän aalto pyyhkäisi ylitseni, kun niitä sivuja selasin ja luin. Kokkoon vain! Kiitos ja näkemiin! Yhtään en sure menetettyä kansanperintöä ;) Säästin päiväkirjoista ainoastaan kaksi: toiseen olin kirjoittanut Lontoossa vietetystä ajasta lähinnä koulukuulumisia ja koti-ikävää, toiseen esikoisen odotusajalta raskausjuttuja. Ne voin jättää jälkipolville kyllä :)
En kuitenkaan taida olla yhtään kokemuksesta viisastunut. Nimittäin kesän alennusmyynneistä ostin itselleni peräti kaksi uutta päiväkirjaa! Koska historia oli yksi lempiaineitani koulussa ja koska historia on kirjoitettu pääasiassa miehisestä näkökulmasta (sodat ja muut, mitä muuta ne ovat kuin testosteronia täynnä), ajattelin, että kyllä nyt pitää jotain herkkää ja vaaleanpunaistakin saada jätettyä jälkeen kun minusta joskus aika jättää. Ajattelin, että voisin kirjoittaa ylös kauniilla kymmensormijärjestelmän rapauttamalla käsialallani omaa historiaani. Lapsuus- ja nuoruusjuttuja, omista vanhemmistani ja isovanhemmistani tietämiäni asioita, ajatuksia äitinä olemisesta ja naiseksi kasvamisesta. Heh. Toistaiseksi olen vain haaveillut loogisesta järjestyksestä ja kirjoittanut mitä mieleen tulee. Viimekertainen päiväkirjamerkintä taisi koskea tätä jääkaappimagneetin julistamaa totuutta:
Täytyy varmaan tsempata ja todellakin kirjoittaa niitä lapsuus- ja nuoruusmuistoja, ettei omille lapsille jää sellaista mielikuvaa, että naisena olemista inhosin. Koska sehän ei pidä paikkaansa. Naisena on kiva olla, jos ei tarvitsisi koko ajan tehdä niin kamalasti asioita ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti