Hammaslääkärissä

Jälleen se aika vuodesta, jolloin lapsilla oli aika hammashoitajalle.
Tai suuhygienistille. Oli mikä oli, selvyyden vuoksi puhun nyt
hammaslääkäristä :)



Vuosi sitten, kun esikoinen kävi edellisen kerran hammaslääkärissä,
lääkäri kysyi tutista ja pullosta. Kerroin, ettemme ole pulloa juuri
tarvinneet ja että tuttikin jäi (äidin pienellä avustuksella) käytöstä
esikoisen täyttäessä kaksi. Lääkäri vaikutti hyvin tyytyväiseltä.
Seuraava kysymys koski juomia. Mitä esikoinen tavallisesti juo. Aloitin
luettelemisen vedestä ja päädyin lehmänmaidon kautta äidinmaitoon.
Lopetettuani lääkäri oli erittäin hämmästyneen näköinen. Olin jo ennen
hammaslääkärille menoa varustautunut sitä perinteistä "äidinmaito
muuttuu sokerilitkuksi, kun vauva täyttää x kuukautta eikä siitä ole
sitten enää mitään ravitsemuksellista hyötyä" -blaablaablaata vastaan,
mutta minun ei tarvinnut sanoa sanaakaan (vain hymyillä ystävällisen
maireasti) kun kuopus, silloin reilut 2kk, uinui kauniisti liinassa.
Eihän nyt hyvänen aika ole ollenkaan loogista, että samoista rinnoista
esikoisen juoma maito olisi sokerilitkua mutta kuopuksen juoma maito
juuri sopivaa ravintoa vauvalle! Eivät rinnat nyt niiiiin erinomaiset
ole, vaikka ovatkin upeat systeemit :) Hetki meni lääkärillä siihen,
että sai ajatuksensa järjestykseen.



Nyt tänä vuonna, kun kuopuskin on jo yli vuoden, olin varustautunut jopa edellistä vuotta paremmin. Olin mm. lukenut Mitoulaksen tutkimuksen maidon rasvapitoisuuden muuttumisesta sekä tankannut Satu Alaluusuan tutkimuksen abstraktia pitkän imetyksen vaikutuksista hampaisiin. Myös Brian Palmerin artikkeli oli tullut tutuksi. Ilokseni mitään noista ei tälläkään kertaa tarvittu :)



Koska hammaslääkäri ei kysynyt, mitä esikoinen juo, en tullut
kertoneeksi äidinmaidon osuudesta esikoisen nesteytyksessä. Kuopusta
imetin vastaanotolla, mutta sekään ei saanut aikaan minkäänlaisia
ihmettelyjä. Hammaslääkäri kyllä kysyi, syökö kuopus vielä öisin, johon
vastasin totuudenmukaisesti kyllä. Kerroin kuitenkin - myös
totuudenmukaisesti - etten tiedä tarkkaa imemiskertojen määrää, sillä
imetän melko unissani. No, tätä vieressänukkumista hammaslääkäri hetken
kauhisteli, mutta ei jäänyt siihen vatvomaan - mistä jälleen pisteet
lääkärille :) Yövieroituksesta hän kyllä sitten mainitsi. Sanoi, että
noin kahden vuoden iässä olisi hyvä saada yöimetykset loppumaan. Lisäsi
kyllä heti perään: "Mutta sehän on asia, joka on täysin perheen
päätettävissä". *kilinkilin* pisteitä jälleen hammaslääkärille.

Minulle jäi tuosta käynnistä hyvä mieli. Ja niin jäi esikoisellekin :)
Hänen hampaansa katsottiin siten, että hän sai mennä siihen
hammaslääkärin tuoliin istumaan. Se oli jännittävä paikka, ja ennen
kuin hän itse uskalsi istua tuoliin, piti äidin näyttää, miten siinä
ollaan. Maataan vain :) Ja jos nukahtaa, niin sitten saa kutittaa
hereille :) Tämän pienen demonstraation jälkeen esikoinen uskalsi
hienosti istua tuoliin eikä sormikaan värähtänyt, kun tuoli käännettiin
makuuasentoon. Suu aukeni pyynnöstä hienosti, ja hammaslääkäri sai sekä
laskea hampaat (yhteensä 20) että vähän tarkemmin syynätä niitä. Tähän
syynäämiseen kuului olennaisena osana hampaan pinnan kuivaus sekä
pienellä lampulla valaiseminen.



Esikoisella on hammaslääkärin mukaan kauniit ja täysin ehjät hampaat. Hyvin hoidetut :)

Kuopuksella on hammaslääkärin mukaan seitsemän hammasta. Sen enempää ei
kuopus suostunut yhteistyöhön, ja tuonkin antoi tehdä vähän nihkeästi.



Ensi vuonna taas uudestaan.