Mitä kolmen alle kouluikäisen äiti voisi tehdä jouluyönä, kun kaikki muut ovat jo nukkumassa? No tietenkin istua rauhassa sohvalla, nauttia hiljaisuudesta, juoda glögiä ja syödä pipareita ja torttuja ja ajatella asioita. Ja neuloa aina silloin, kun muistaa sormiaan liikuttaa :)
Näin vanhemmiten joulut menevät ohi aina vain nopeampaa. Jotkut sanovat, että joulu on lasten juhla. Siten se on ainakin totta, että aikuiset hoitavat kaiken tarpeellisen: ruuat pöytään, lahjat kuusen alle, järjestyksen taloon. Täytyy myöntää, että tämä oli ensimmäinen joulu, kun koin olevani yksi noista vastuullisista aikuisista. Ja olo on kuin järjestysmiehellä ison keikan jälkeen.
Lapset olivat heti aamulla kuin tulisilla hiilillä: "Äiti, koska ne lahjat avataan, me ei jakseta odottaa!" Yritä siinä sitten selittää, että ensin käydään haudoilla, sitten saunotaan, sitten syödään paljon ja hyvin ja vasta sitten on lahjojen vuoro. Tämän joulun jälkeen minä koen olevani potentiaalinen anglikaanisen joulun kannattaja: kun kaikille on selvää, että lahjat saa vasta joulupäivän aamuna, ei ole mitään syytä kiukutella ja kitistä. Miehen kanssa ihmeteltiinkin, mikä kumma on saanut suomalaiset ryhtymään siihen, että lahjat jaetaan jo aattoiltana...? (Keskustelimme myös joulunvieton historiasta, mutta se on liian pitkä stoori kirjoitettavaksi näin jouluyön rentoutuneessa tunnelmassa :) ) Esikoinen kertoi mummolle, että joulupukkia ei ole olemassa, vaan että se on sellainen joulusatu. Mutta hyvin reippaasti lähti miehen ja keskimmäisen kanssa ulkoa vanhalta talolta katsomaan, oliko pukki kenties eksynyt, kun ei tänne kuulunut. Lahjojen jakaminen ja avaaminen sujuivat hieman rauhallisemmissa merkeissä kuin viime vuonna, jolloin tärkeintä taisi olla se, kuinka monta pakettia saa repiä auki. Tänä vuonna oli malttia katsoa, mitä paketista paljastui sekä seurata, mitä muut saivat lahjaksi. Hieman olivat lapset pettyneitä lahjojen vähäiseen määrään. No, kun menemme ottamaan uutta vuotta vastaan toiseen mummolaan, on sielläkin lahjoja odottamassa. Eikä se määrä vaan se laatu...
Kerrottakoon vielä sekin, että itse sain toivotun joogamaton lahjaksi. Siinä meni se viimeinenkin tekosyy olla treenaamatta kotona... ;)
Olen tainnut aikaisemminkin sanoa, että joulussa tätä nykyä parasta on joulunalusaika, ne kaikki valmistelut ja fiilistelyt. Hyvänä kakkosena tuleekin sitten tämä hetki, kun lapset ovat nukkumassa ja talo on hiljainen. Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Näihin tunnelmiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti