27.6.2005

Olipa juhannus


Hyvää juhannusta vaan näin jälkikäteen. Meidän juhannus oli ihan kiva,
mitä nyt välillä kävi mielessä, että meno ei ollut aina kovin sopivaa
lapsille...



Lähdimme jussin viettoon jo torstai-iltana. Suuntasimme auton nokan
kohti sitä samaa vanhaa kalastustilaa, josta jo aikaisemmin kerroin.
Perjantaina paikalle saapuivat muut vieraat: anopin ystäväpariskunta,
miehen siskon kaksi kaveria ja miehen veljen kaksi kaveria. Mitä
olikaan odotettavissa, kun kantoivat kaljaa korikaupalla sisään
kylmäkellariin...



Aatto sujui helteisessä meiningissä. Kaljapullot sihahtelivat auki,
puhe ja nauru raikui. Ja lapsillakin oli kivaa, kun pääsivät jälleen
rantaan leikkimään :) Herkuteltiin grilliruualla ja paistateltiin
auringonpaisteessa. Yötön yö sai normaalin rytmin täysin sekaisin, ja
niinpä vain huomasin nukuttavani lapsia puolen yön paikkeilla. Koko
päivä lasten kanssa ulkona oli minustakin vienyt mehut, joten painoin
pääni tyynylle pupusten viereen suunnilleen samoihin aikoihin.
Yllättäen mieskin tuli nukkumaan yhtä "aikaisin". "Vanhukset" jatkoivat
vielä hetken, samoin "nuoriso". Jälkimmäisen joukon juhlinta oli
huomattavasti äänekkäämpää, kuin edellisen joukon.

Olin nukkunut n. 3 tuntia, kun heräsin hirvittävään möykkään: tum, tum, tumtumtum TUM.

Syöksyin salamana sängystä ylös (mies perässä) ja säntäsin portaiden
juurelle (nukuimme alakerrassa, nuoriso juhli yläkerrassa, talossa
70-luvun kierreportaat, joiden yläpäässä vanerilevy lapsiporttina).
Eikös vain yksi miespuolinen, noin kolmen promillen humalassa oleva
nuori juhlija ollut heittänyt kuperkeikkaa portaat alas. Toinen, ei
läheskään niin humalassa ollut, nuori juhlija oli saanut otteen
kaiteesta noin portaiden puolivälissä, ja hänen matkansa oli pysähtynyt
siihen. Alas asti kierinyt oli putoamisen jälkeen tajuttomana lyhyen
hetken (n. 15 sek), mutta suuri onni onnettomuudessa: mitään sen
vakavampaa ei tapahtunut kummallekaan. Olisi ollut tosi ikävää
kartuttaa tämän juhannuksen muutenkin ikävää kuolintilastoa kahdella :(
Sydämentykytystä - ja unettomuutta, en oikein saanut sinä yönä enää
nukuttua - pirulaiset aiheuttivat minulle ja muillekin tapahtuman
nähneille/kuulleille, ja muutaman mustelman itselleen.



Seuraavana aamuna sain kuulla seikkaperäisen selvityksen juhannusyön
tapahtumista. Tämä alaskierinyt nuori mies oli nostanut tuon toisen
(nuoren naisen) "säkkinä" olkapäälleen, jolloin painopiste oli
siirtynyt taakse ja kaatanut miehen. Edes vanerilevy ei ollut
pysäyttänyt, korkeintaan hidastanut, ja tuon tapahtuman jälkeen oli
kauniisti kolmessa osassa. Todennäköisesti tuo voimakas humalatila oli
vähän jeesannut, ja mies oli kierinyt alas niin rennosti, ettei mitään
ollut mennyt rikki. Jotain iloa siis siitäkin kännistä.



No, juhannus jatkui, ja portaistakin tuli turvalliset kuopukselle (ts.
hän ei päässyt portaisiin :) ), kun mies heti ensitöikseen nikkaroi
hienon uuden portin portaiden yläpäähän.



Lauantaina jälleen olut virtasi ja ruoka oli hyvää - ja lapset
kuukahtivat yöunille puolen yön tietämissä. Ja kun mies tuli
vartioimaan lasten unta, minä suunnistin rantaan nauttimaan osani
muurinpohjaletuista. Kun kokkoa ei saanut kulovaaran takia polttaa,
päätimme tehdä rantaan hiekalle pienen notskin ja sen voimalla paistaa
lettuja. Söin peräti viisi (vaikka ei meillä lasketa :) ) jättilettua
sokerilla, ennen kuin maltoin lähteä itsekin nukkumaan. Mies oli jo
ennättänyt lasten viereen, mutta muut jatkoivat rannassa juhlimista.
Onneksi mitään onnettomuutta ei enää sattunut.



Aika raju juhannus, etten sanoisi. Ensi vuonna mennäänkin Etelä-Savoon
minun vanhempieni mökille viettämään vähän rauhallisempaa juhannusta.
Joko se on tämä ikä tai uusi status (=äiti), mutta en enää jaksaisi
yhtään noita kännijuhlia. Hyvä, että itse sain edes juotua ne kolme
siideriä, mitä olin juhannukseksi itselleni varannut.  Tänään meni
yksi ruuan kanssa, ja ne kaksi muuta saunan jälkeen. Mistä tulikin
mieleeni, että merivesi oli kylmää, mutta tulipahan ainakin talviturkki riisuttua :)



Mies aloitti kesälomansa ensimmäisen osan juhannukselta, joten
seuraavat pari viikkoa menevät lomaillessa. Katsotaan, mitä silloin
sattuu ja tapahtuu...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti