Joulu vuonna 2012 lähenee loppuaan. Jos jouluksi lasketaan siis vain nämä kolme päivää: jouluaatto, Joulupäivä ja Tapaninpäivä. En kuitenkaan ole hätäinen. Joulukuusta ei riisuta ja viedä ulos ennen Nuutinpäivää. Kynttilöiden polttaminen jatkuu. Glögiä juon vielä pitkään (koska se vain on niin hyvää). Ulkona on ihana jouluinen sää, eikä yhtään haittaa, että viimeisten kolmen päivän aikana lumitöitä on tehty oikein urakalla. Kinokset pihalla vain kasvavat päivä päivältä isommiksi.
Nyt, kun viimeisetkin lahjat on avattu ja lapset ovat kavereittensa kanssa lahjoista keskustelleet, alkaa valitus ja vinkuminen. Kun "kaikki muut" saivat omat tietokoneet ja uudet puhelimet ja muut hilavitkuttimet, niin kuulemma ihan tylsiltä tuntuvat ne lahjat, joita pukki tänne meidän matalaan majaamme lapsille toi. Eikä kinkkuakaan haluta syödä, kun se ja etenkin joululaatikot ovat niin pahanmakuisia.
Jälleen vannon, että ensi vuonna lasten lahjat voi laskea yhden käden sormin, jos ollenkaan. En minäkään mitään lahjoja saanut, enkä valita, joten miksi minun pitää kuunnella kiittämättömien lasten valitusta.
Yritän kuitenkin kynsin hampain pitää kiinni jouluntunnelmasta. Nyt, kun jouluaattokestitykset sekä joulupäivän vierailut on hoidettu (ja oikein mukavaa oli, ei siinä mitään), olen vakaasti päättänyt viettää Tapaninpäivän nauttimalla joulukuun lumihangista ja pakkasista sisätiloista käsin (ulkona näyttää tosi kauniilta!) neulomalla ja rentoutumalla. Saatan jopa vähän lukeakin jotain. Tyhjennän hiljalleen konvehtirasiaa ja piparkakkupurkkia ja sormiani lämmittelen tarvittaessa kuuman glögimukin ympärillä. Ja kun tulee nälkä, käyn jääkaapilla hakemassa kinkkua, joululaatikoita ja rosollia lautaselle ja syön annoksen nautiskellen. Tämäkin joulu loppuu pian, ja arki koittaa nopeammin kuin toivoisinkaan. Huomenna autonnokka suunnataan kohti Inkoota, ja siirrymme ruokinemme sinne siivoamaan vapaa-ajan lepopaikkaamme remontin jäljiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti