30.7.2008

Vesipetojen klaani


Ihanaa, kun on ollut aurinkoista ja lämmintä. En valita säästä (vaikka lämmin ilma tarkoittaakin enemmän ötököitä ulkona ja kuumuutta sisällä), kun näitä lämpöisiä päiviä on kuitenkin sen verran vähän vuodessa. Ja mikäs täällä maalla on ollessa, kun meri on tuossa vieressä, jonne tarpeen tullen pääsee vilvoittelemaan :)

Lapset käyttävätkin vettä vilvoitteluun useamman kerran päivässä. Matalassa rantavedessä on kiva polskia ja leikkiä - vaikka pulkilla (!), eikä se, että pintaveden lämpötila on 20 asteen paremmalla puolella, haittaa yhtään. Niin kuin viime kesänäkin, olen jo alkanut odottaa, koska lapsille kasvavat kidukset. Sen verran paljon päivittäinen elämä on siirtynyt rannan suuntaan.

Kaikki kolme tenavaa ovat innokkaita vesipetoja. Nuorimmainenkin, jonka mielestä parasta on päästä hyppimään laiturilta veteen. Toki niin, että joko minä tai mies pidämme taaperoa käsistä kiinni ja sitten "dippaamme" hänet veteen. Sitä saakin tehdä ihan hiki hatussa väsymiseen asti. Ennemmin aikuinen tuossa touhussa väsyy kuin tuo vajaa kaksivuotias. Ei laiturilta veteen hyppiminen ole esikoisesta ja keskimmäisestäkään yhtään tyhmää, päätellen hyppyjen määrästä ja riemunkiljahduksista ja naurun pyrskähdyksistä hyppyjen jälkeen. Esikoinen oppikin jo viikonloppuna hyppäämään laiturilta pää edellä. Keskimmäinen vetelee sujuvasti mahalleen tai pommilla, ja kellu-uikkarit takaavat sen, että tyyppi nousee pintaan kuin korkki :) Koiraa uivat molemmat ihan sujuvasti, sukeltavat kuin hylkeet ja esikoinen jo harjoittelee rintauinnin vetoja. Ja jos kuopus isoihin sisaruksiinsa tulee, niin jo ensi kesänä on hän mukana hyppyjoukoissa - kellu-uikkarit päällä.

Lienee sanomattakin selvää, että sauna lämpiää joka ilta, ja sellainen mukava saunaan, uimaan, saunaan, uimaan -rundi toistuu useita kertoja.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti