5.2.2008

Kun maas' on hanki



Onpa ollut tympeä talvi. Niinpä heti, kun on mahdollista, pitää käyttää tilaisuus hyväkseen. Näin tein eilen, kun olin keskimmäisen ja kuopuksen kanssa pihalla aamupäivällä. Maassa kymmenisen senttiä yöllä satanutta nuoskalunta, eikä vauvaa liinassa (toisin kuin niin monena aikaisempana talvena). Kyllähän sen arvaa, mitä alkaa tehdä mieli ;)

Homma lähti liikkeelle lumilyhdystä. Pitihän sitä testata, osaanko vielä pyörittää sopivia lumipalloja. Osasin :) Ja lyhty pysyi harvinaisen pitkään ehjänäkin, vaikka pieniä jalkoja vipelsi ympärillä. Sitten tein muutaman pikkuapulaisen kanssa ison kolmen pallon lumiukon. Sain ihailevia katseita osakseni etenkin näiltä alle metrinmittaisilta. Ukon kaveriksi innostuin muovaamaan rusakon :) Kauempaa katsottuna yhdennäköisyys oli ilmeinen. Tämä tosin oli melko pönöttävä pupu, niin kuin vahtipupun pitääkin, heh.

Ja lopuksi, ennen kuin raahasin nälkäisen jälkikasvuni sisälle syömään, heittäydyin selälleni tallaamattomaan lumeen ja tein lumienkelin. Ja toisen. Lunta - jee!

No, se ilo ei pitkään kestänyt, sillä tänään suurin osa lumesta on muisto vain. Samoin kuin lumiukko ja rusakkokin. Tosin heidän kohtalokseen koitui pihan kaksi kouluikäistä tyttöä, jotka antaumuksella potkivat luomukseni kumoon eilen illalla. Näin ikkunasta. Toki aina parempi, että potkivat lumityyppejä kuin mummoja, mutta silti vähän harmittaa. Onneksi otin ukkeleista pari kuvaa. Harmi, että otin kuvat kännykällä ja että kännykän usb-piuha ei jostain kumman syystä toimi. Jää siis näyttämättä luovuuteni hedelmät. Aina ei voi voittaa.

Jos talvi oli tässä, mä en ala.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti