Esikoinen olisi eilen halunnut lähteä ostamaan uusia leluja. En suostunut. Perusteluni oli, että kun näyttää siltä, ettei nykyisistäkään leluista oikein pidetä huolta, niin miksi niitä pitäisi ostaa lisää. Esikoinen kysyi, miten niin niistä leluista ei pidetä huolta. Sanoin sen näkyvän siinä, että lastenhuoneessa vallitsee kaaos (jo toista viikkoa - nämä meidän lapset tykkäävät edelleen leikkiä siten, että kaatavat kaikkien laatikoiden sisällön lattialle ja kiemurtelevat siellä lelujen seassa jokusen tovin ennen kuin kyllästyvät).
Hetken hiljaa oltuaan esikoinen sanoi, että hän siivoaa huoneen lauantaina (eli tänään), kun on vapaapäivä, ja sitten hän saakin lisää leluja. Sanoin: "Selvä", enkä oikeasti (hyi minua!) uskonut mitään tapahtuvan.
No, heti, kun aamun lastenohjelmat loppuivat, esikoinen ryhtyi hommiin. Tässä tulos:
Mies oli sitä mieltä, että täytynee suunnistaa lähimpään lelukauppaan... (ja juuri lähtivät).
Minä täällä saan rauhassa potkia itseäni. Tyhmä äiti, tyhmä äiti. Ei kannattaisi aliarvioida noin viisivuotiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti