16.12.2005

Joulu tulla jolkottaa


Tunti sitten loppui tämän vuoden viimeinen koulupäivä, ja virallisesti pääsin joululomalle. Hurraa!! Lomafiiliksiä vähän latistaa se, että maanantaina olisi tarkoitus vielä pukertaa muutaman kirjoitustehtävän kimpussa, mutta vasta maanantaina :) Onhän tässä viikonloppukin välissä. Lapsilla viimeinen päiväkotipäivä ennen joulua on tiistaina, ja sen jälkeen olenkin taas kotiäiti tammikuun yhdeksänteen päivään asti, jolloin palaan koulunpenkille. Miehen lomista ei ole tietoa. Toivon, että hän voisi edes muutaman päivän pitää vapaata, mutta se nähdään sitten.


Eilen vein joulukortit postiin. Kaksi yötä niitä askartelin. Sitä ennen oli saatava yhdistyksen joulukorttiprojekti alta pois :) Olen täysin hurahtanut korttien askarteluun (samoin kuin neulontaan - neljäs villasukkapari työn alla, samoin kuin uusi pipo, villatakki, villahousut ja huovutetut tumput), ja nyt jo suunnittelen _ensi vuoden joulukorttien designia. Halvat on huvit, joo.


Lahjatkin ovat valmiina lähes kaikille niille, ketkä niitä meiltä tänä vuonna saavat. Ei niistä sen enempää, ettei yllätys paljastu ;) Miehelle vinkkasin eilen - Hesarista luetun perusteella - oman lahjatoiveeni, timanttisormuksen. Sanotaanko, että toiveesta ainakin 3/4 on vitsiä. Niin, Hesarissa luki muutama päivä sitten, että ei voi mennä pieleen, jos antaa naiselle lahjaksi timantin. Olisi ihan kiva tietää, miltä tuntuisi saada timantti lahjaksi. Mieluiten tietysti sellainen, jonka voi paljain silmin havaita ;)


Ihan oikeasti, tällä hetkellä minulla ei ole mitään sen kummempia lahjatoiveita. Ei ainakaan sellaisia, mitä saisi kaupasta. Lahjakortti kangaskauppaan tai lankakauppaan olisi erittäin mieluinen yllätys. Uusi 1000 palan palapelikin otettaisiin mielihyvin vastaan. Ja jos saisin varmuuden siitä, että kevään opiskelut menevät putkeen, olisin ikionnellinen lahjansaaja.


Lapset varmaan saavat taas kasapäin leluja. Parina aikaisempana vuonna olen joulukuun alussa kirjoittanut kirjeen "joulupukille", jonka mukaan lapset ovat sitten suurimman osan lahjoistaan saaneet. Tänä vuonna en ole kirjettä ennättänyt rustata. Lisäksi esikoinen alkaa olla jo sen ikäinen, ettei pahemmin perusta pehmeistä paketeista. Itse haluaisin hänen saavan uudet pussilakanat (esim. se Nalle Puh ja Möhköfantti on tosi kiva), luistimet ja kypärän (näistä on onneksi jo sovittu anopin kanssa) ja sen leikkihuoneen, joka pitäisi miehen kanssa toivottavasti ennen kesää remontoida. (Leikkihuone on muuten tosi vaikea kääriä lahjapaperiin, enkä usko, että kirjallinen lupaus sen tulemisesta esikoista kovin ilahduttaisi...) Kuopukselle toivon niin ikään uusia pussilakanoita. Taaperoautokin voisi olla kova sana - tai sitten siitä tulisi vain riitaa esikoisen kanssa *huoh* Onpas tämä vaikeaa, tämä lahjojen miettiminen.


Vaikka vietämmekin joulua poissa kotoa (anopin luona tänä vuonna), olen ajatellut viimeistään ensi viikolla leipoa satsin pipareita ja torttuja. Suunnitelmissa oli elämäni ensimmäisen (ihan totta!) piparkakkutalon tekeminen, mutta kovin suuritöisenä taitaa se siirtyä ensi jouluun. Oveen ripustin joulukranssin jo viime sunnuntaina, samoin jouluvalot on laitettu jo päälle. Parvekkeella ne ovat muovikuusessa ja keittiössä on ikkunalla perinteinen (sähkö)kynttelikkö. Heti, kun löydän meidän messinkisen joulutähden, ripustan sen makuuhuoneen ikkunaan. Voi olla, että tuokin jää ensi jouluun...Ja jotta pääsisin joulutunnelmaan, olen ajatellut siivota joululaulujen tahtiin :) Tämän tosin teen silloin, kun lapset ja mies ovat poissa kotoa. Siivoamisesta ei nimittäin tule mitään, jos paikalla on liikaa häiriötekijöitä.


Nyt kun vielä sataisi kunnolla lunta, olisi oikein mukavaa odotella joulua. Joka muuten onkin jo viikon kuluttua, kääk!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti