Niistä varpajaisista.
Mies kotiutui joskus viiden aikaan aamulla. Seitsemältä kuopus heräsi ja vein hänet potalle. Kuinka ollakaan, mies nukkui vessassa, paita pään yli vedettynä. Selvä, ajattelin. Humalan määrä oli ilmeisesti melkoinen (ja myöhemmin päivällä mies ei edes muistanut nukkuneensa vessassa saatika että minä olisin siellä kuopuksen kanssa käynyt, vaikka me pari sanaa siinä vaihdettiinkin). Mentiin vauvan kanssa takaisin nukkumaan, ja kun muutama tunti myöhemmin heräsimme "ihan oikeasti", nukkui mies jo sohvalla.
Oli tullut ryynättyä. Ja juotua viinaa. Ja siitä ei hyvää seuraa...
Käsivarret mustelmilla ja leuassa ventti. Oli kuulemma intoutunut painimaan erään toisen miehen kanssa. Ihan kaverillisesti tosin. Ja painimisen lisäksi piti rymytä puskissa ja harjoitella sissimäisiä syöksähdyksiä. Ja siinä selittyi se ventti leuassa. Kaverit olivat olleet laittamassa miestä taksikyydillä kotiin jo yhden aikaan yöllä. Mitä tekee mies? Päättää olla menemättä taksiin (joka oli siis tilattu paikalle) ja lähtee kävelemään taksitolpalle. Haloo!!! Kolmisen tuntia käveltyään ympäri keskustaa (ja tästä ajasta ei ole kuulemma mitään muistikuvaa), mies päätyi rautatieasemalle taksitolpalle ja siitä pirssillä sitten kotiin. Tohinassa onnistui hävittämään reppunsa, ja samalla kännykkänsä ja meidän digikameran (ja jostain tuntemattomasta syystä myös vyönsä :-o ). Kakka juttu sanon vain.
Mitä mies tästä oppi? Kuulemma sen, että seuraavalla kerralla hän juo vain olutta eikä koske väkeviin ollenkaan.
No, ei tuo nyt kovin tyytyväinen itseensä ollut. En minäkään olisi ollut.
Että sellainen reissu tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti