Terveisiä Lontoosta!

Menin, olin ja tulin takaisin.

Olipa mukava visiitti Lontooseen, vanhaan kotikaupunkiini ;) Kahdeksan
vuotta sitten muutin sieltä takaisin Suomeen, ja kuusi vuotta sitten
kävin siellä viimeeksi piipahtamassa. Jännä fiilis, kun ikään kuin
mikään ei olisi muuttunut, mutta on kuitenkin. Vanhojen aikojen
kunniaksi kävin kävelemässä Angelin alueella, jossa aikoinaan asuin.
Amwell Streetin ja Lloyd Streetin kulmassa ollut pieni "maitokauppa"
oli laittanut lapun luukulle. Ilmeisesti sitä pitänyt vanha rouva on
kuollut. Muuten kaikki näytti samalta kuin silloin ennen :)



Visiittini ajan asuin vanhan ystäväni luona. Viime kerrasta on kohta
peräti neljä vuotta. Olin silloin hänen häissään morsiusneitona.
Skotlannissa. Emme tainneet lakata puhumasta muuten kuin nukkuaksemme
ja syödäksemme :D Aivan mahtavaa, kun näinkin pitkän ajan jälkeen
tuntuu, että ei ole ollut erossa ollenkaan. Juttu luisti ikään kuin ei
olisi koskaan tauonnutkaan. Mieletöntä!



Oli ihan pakko käydä myös koululla. Yllättäen koko paikka näytti paljon
pienemmältä kuin muistin. Ja huomattavasti rapistuneemmalta. Lisäksi
opettajat ovat yhtä lukuunottamatta vaihtuneet. Kiersimme ystäväni
kanssa kuitenkin katsomassa vanhoja tanssisaleja, ja näimme myös
nykyisten oppilaiden treenaavan. Vaikea uskoa, että siitä on todellakin
jo kahdeksan vuotta aikaa, kun itse tuolla treenasin. Poislähtiessämme
päätin, että en enää mene käymään koululla, ellen ole menossa sinne
opettamaan. Ei ole mitään järkeä käydä paikoissa, joissa on joskus
ollut, jos menneisyydellä ja nykyisyydellä ei ole mitään muuta yhteistä
nimittäjää. Opiskeluvuodet Lontoossa eivät koskaan enää palaa...



Koko reissu ei suinkaan ollut noin surumielinen. Oli meillä hauskaakin
:) Sunnuntai vietettiin Lontoon keskustassa ostoksia tehden. Pienellä
budjetilla tehdään pieniä ostoksia, etenkin kun en omista
"rouva-visaa". Rahat riittivät kuitenkin ihan hienosti, mitä nyt en
tänään oikein saanut enää ostettua syötävää ;) Tulipahan ostettua
tuliaisia sekä itselle että perheelle, ja se on tärkeintä :) Lontoon
keskusta on mukavan kompakti, joten kävelemällä pääsee kätevästi
paikasta toiseen. Jo silloin 90-luvun puolivälissä :) Turistia en
leikkinyt shoppailua enempää, mutta onpahan ainakin yksi syy lisää
käydä Lontoossa uudelleen ;) Ja seuraavalla kerralla taidankin ottaa
miehen ja lapset mukaan. Vaikka erittäin mukavaa oli olla reissussa
ihan yksin.



Ai niin, olipa hyvä, että muistin pakata rintapumpun mukaan. Ilman sitä
olisin ollut kirjaimellisesti hätää kärsimässä. Pumppasin n. kaksi
kertaa päivässä, aamulla ja illalla, ja joka kerta tuli saaliiksi n.
3dl maitoa. Viemäriin vain, vaikka vähän maidon haaskuu 
harmittikin. Eipä sillä olisi mitään muutakaan käyttöä ollut.



Kotijoukoista sitten. Kun minä lähdin lauantaina puolenpäivän aikaan
lentokentälle, mies pakkasi lapset autoon ja hurautti kesämökille.
Tekstiviestein oltiin reissun aikana yhteydessä, ja kuulemma ihan
hienosti heillä oli mennyt. Esikoinen oli tosin jo lauantai-iltana
kysellyt, koska äiti tulee kotiin :) Kuopuksen ruokahuollosta en tiedä.
Oli mies ottanut pakkasesta lypsymaitoja mukaan, mutta sitä en tiedä,
tuliko niille käyttöä. Todennäköisesti :) No, nyt ei pakkasmaitoja
tarvita. Odottelen vain, että kuopus vähän havahtuisi, jotta saisin
pingotusta vähän pois. Ei pelkoa maidon loppumisesta parin päivän
reissun aikana ;)



Jepulis jee, huomenna koittaa arki. Ei siinä mitään pahaa, itse asiassa
odotan huomista innolla :) Kannattaa käydä välillä vähän kauempana ja
ottaa etäisyyttä tähän kotielämään. *janka suosittelee -leima*

Poistun petiin armaitteni väliin nukkumaan. Ja ihan varmasti näen unta englanniksi :)