Kotiäiti sairastaa

Jos joku haluaa tietää, mistä saa elämääkin suuremmat sympatiat sairastavalle kotiäidille, niin täältä!


Viikko mennyt kovassa kuumeessa. Viime lauantaina se alkoi, ja
satunnaisesti on helpottanut aina n. 45min Burana 600mg:sen jälkeen.
Tänään taitaa olla eka kuumeeton päivä - mihin seinään rasti piirretään?


En oikeasti ymmärrä,  miten kukaan voi parantua, jos pitää samalla
huolehtia a) terveistä lapsista tai b) sairaista lapsista. Minä en
ainakaan. Onneksi, kun kuume alkoi, oltiin kaikki mun vanhempieni
luona. Kerroinko jo, että myös esikoinen ja kuopus sairastuivat?
Sunnuntai meni nukkuessa - ja yskiessä. Kuopus vetäisi valehtelematta
24 tunnin unet. Ja minä melkein kanssa. Kun sunnuntai-iltana päästiin
takaisin kotiin, menin lasten kanssa heti petiin. Onneksi mies jäi
maanantaina kotiin meitä hoitamaan. Hänhän oli ollut jo viime viikolla
kovassa kuumeessa. Vaikka oli jo yksi hoitaja, niin siitä huolimatta
sain minäkin hoitaa osani sairaista lapsista, itseni lisäksi. Ei tunnu
kivalta olla juuri nukahtanut, kun joku parkaisee vieressä ja sen
jälkeen on joko huudettava mies auttamaan tai haettava itse sitä, mitä
lapsi on vailla. Usein juotavaa. Maanantaista selvittiin näin.
Tiistaina äitini tuli auttamaan, ja kuopus alkoi olla suht kunnossa.
Esikoisen kova kuume ja vielä kovempi yskä vain jatkuivat. Mies oli
tosin jo maanantaina käyttänyt esikoisen lääkärissä, josta saadut
ohjeet olivat: kuumeen perushoitoa ja yskänlääkettä yskään. Väkisin
piti toista yrittää juottaa, sillä vaikka oli jano, ei suostunut
ottamaan kuin pieniä huikkia kerrallaan :(

Keskiviikkona olin
yksin päivän lasten kanssa, ja aika romuna, kun mies kotiutui n. klo
17. Ei kun suoraan petiin. Kuopus oli elämänsä kunnossa, mutta tosi
kiukkuinen leikkikaverin puuttuessa. Esikoinen kun virui pedissä
kuumeen sahatessa ylös-alas. Niin, ja kaiken lisäksi pelästyin saaneeni
jo korvatulehduksenkin! Järkyttävän kipeä oikea korva. Painetta
pirusti, eikä tukkoisuus aukea sitten millään. Tuli kyllä elävästi
mieleen kotimatka USA:sta viime kesänä, kun kuljin tukkoisin korvin
vielä 3 päivää kotiintulon jälkeen... *huh*

Eilinen sitten.
Kauniisti pyysin miestä jäämään kotiin, että saisin minäkin levätä
mahdollisimman paljon. Hän jäi, ja minä lepäsin. Kuuden aikaan illalla
tuli nälkä, ja raahauduin telkkarin ääreen syömään. Kuopuksessa riittää
virtaa kuin Duracell-pupussa, mutta esikoinen, raukka-parka, on ihan
nuutuneena sänkyssä korkeassa kuumeessa jälleen :(

Yöllä
hikoilin kuin pieni porsas, joten kuumetta vielä silloin. Tänä aamuna
erittäin huonosti nukutun yön jälkeen voin jo paljon paremmin.
Huolissani esikoisen jatkuvasta kuumeesta pyysin miestä käyttämään
lapsen lääkärissä. Kaksi tuntia myöhemmin mies soittaa ja ilmoittaa,
että ovat sairaalassa lastenpolilla, esikoisella keuhkokuume ja menossa
tiputukseen. Voi sitä itkun määrää!!! Voi sitä itsesyytösten tulvaa!!!!
Minkälainen äiti minä oikein olen, kun en edes osaa viedä lastani
ajoissa lääkäriin? No, tässä kunnossa ei ole sairaalaan mitään asiaa
(onpa ironista, olen väliinputoaja), mutta onneksi mies voi olla siellä
esikoisen kanssa, myös yön.
Nyt minun tehtäväni on parannella
itseäni ja vahtia ylivilkasta vauvaa :) Jos esikoisen luo pääsisi
käymään viimeistään sunnuntaina, ellei hän jo silloin pääse kotiin. Mun
pieni rakas esikoinen. Vasta 3,5v ja jo sairaalassa yötä. Nyyh :´(
Kuumeen kotihoitoa ja yskänlääkettä, my ass...



Kaiken lisäksi, esikoinen ei ole tämän taudin (ts. tämän viikon) aikana
käynyt rinnalla kuin kerran! Siis vain yhden kerran. Vaikka hiljainen
tarkoitus on ollut vieroittaa toinen ennen 4v-päivää, tuntuu tosi
julmalta se, ettei hän kipeänä - juuri silloin, kun rinnasta olisi
eniten hyötyä mm. vasta-aineiden ja läheisyyden muodossa - ole halunnut
käydä rinnalla. Olen kyllä tarjonnut. Sen sijaan hän on aina halunnut
"kylmää lehmänmaitoa jääkaapista". Tiistainako se oli, kun kysyin, eikö
hän enää halua tissimaitoa. Vastaus oli ei. Kysyin, että eikö edes
sitten, kun on terve. Sama vastaus. Kolmas kysymykseni oli, eikö hän
halua tissimaitoa edes kesällä mummin ja papan mökillä. Jälleen sama
vastaus. Nyyh tällekin :´( Jos tämä oli vieroitus, niin mielestäni se
tapahtui aivan liian nopeasti. En mä ollut yhtään valmistautunut. Mutta
katsotaan, jahka tuo tervehtyy.

Mutta siis, tähän pieneen
päähäni ei mitenkään tämän kokemuksen valossa mahdu se, miten kotiäiti,
jolla ei ole apujoukkoja, sairastaa kuolematta. Ei, enkä edes halua
tietää. Sillä silloin, kun minä olen kipeä, ehdottomasti vaadin, että
minua hoidetaan. Tai ainakin joku muu kuin minä pitää lapsista huolen.
Ei siis supermutsia täällä.

Sairastaminen pitäisi lailla kieltää.