Joulun odotusta

Ihanaa, kun tulee joulu!!! Vaikka joululahjat ovat vielä vaiheessa ja vaikka maa ei olekaan valkoinen. Seuraa jouluhehkutusta :)

Joulussa ihanaa on ruoka. Olen sitä lajia, joka tykkää perinteisestä jouluruuasta. Aaton aterialla kasaan lautasen täyteen rosollia, laatikoita (kaikki käyvät, vaikka porkkanalaatikko on suosikkini) ja kinkkua. Herkuttelen myös lihapasteijoilla ja lihaliemellä. Glögi kuuluu jouluun olennaisena osana myöskin. Ja ehdottomasti rusinoiden ja _kokonaisten_ manteleiden kera. Ei siis muruja tai hiutaleita minun glögiini, kiitos vain! Jälkiruuaksi joulutorttuja, pipareita, luumukiisseliä kermavaahdolla ja tietysti suklaata :) Jouluaattona ennen saunaa olemme perinteisesti herkutelleet riisipuurolla. Niin tänäkin vuonna. Joulupäivän aamupalani taas on jo pitkään koostunut joulutortuista, pipareista, suklaalevystä ja isosta lasillisesta kylmää maitoa. Siitä vain mallia lapsille näyttämään... ;) Herkkuja on monenlaisia, ja ihanaa, että niitä saa myös napostella ilman mitään ruoka-aikoja. Manteleita ja rusinoita on kulhossa olohuoneen pöydällä, isossa korissa sivupöydällä vuorostaan on karkkia: Fazerin parhaita, kettukarkkeja, Dumbleja ja Marianneja. Välipalaksi voi nappailla lisäksi myös punakylkisiä omppuja ja makeita satsumia/klementiinejä, jos tekee mieli jotain terveellistä.

Joulussa on ihanaa myös pelkkä oleilu. Mitään ei tarvitse tehdä. Voi vain olla, kuunnella joululauluja, katsoa jouluisia ohjelmia telkkarista tai vaihtoehtoisesti ulkona satavaa lunta (jos niin hyvä tuuri käy) ja - niin - herkutella.

Ihanaa on nähdä lasten into. Meillä ei edelleenkään puhuta joulupukista, ja lapset tietävät, että olen sormet rakkuloilla neulonut joululahjoja. Taitavat nuo tietää myöskin, että joululahjat tulevat eri ihmisiltä, eikä miltään tontuilta. Silti se jännitys, odottamisen ilo, kaikki lahjoihin liittyvä (no, kuka lapsi ei nyt lahjoja odottaisi...). Sitä on hauska seurata vieressä. Ja on mahtava nähdä saamiseen liittyvä ilo, joka osaltaan myös lisää sitä antamiseen liittyvää iloakin.

Joulussa on ihanaa kiireettömyys. Kun aloitamme joulunvieton, heitämme kellot nurkkaan. Tänä vuonna joulu tietää peräti viittä kiireetöntä päivää. Mahtavaa!

Joulustressiä en ilmeisesti kuitenkaan ole kyennyt välttämään. Kortit sain postiin jo torstaina, samoin kuin ne pari lahjaakin, jotka piti antaa postin vietäviksi. Ja kun tänä vuonna joulua vietetään vanhempieni luona, riittää, että ilmestymme paikalle ja autamme äitiäni sitten pöydän kattamisessa. Ei siis huolta ruuista tai herkusta sen kummemmin. Osa joululahjoista on vielä vaiheessa, mutta todennäköisesti valmistuvat suht ajallaan. Etenkin kun monet vielä tekemättömistä lahjoista ovatkin Loppiaislahjoja. Siitä huolimatta suu on kipeä. Ja miten se stressiin liittyy? No, olen sitä sorttia, joka reagoi kiireeseen suulla: huulten sisäpinnat ja kieli ovat jälleen kerran täynnä kipeitä aftoja. Puhuminen sattuu syömisestä puhumattakaan. Kaikista mukavinta olisi vain roikottaa kieltä suun ulkopuolella, mutta se ei näyttäisi kovin fiksulta. Onneksi kohta on joulu.