Kiinnostus televisioon menee sykleinä. Tällä hetkellä on jälleen aktiivinen kausi päällä. Kaloreita kuluu samalla, kun useimmiten keinuttelen keskellä olkkarin lattiaa vauva kantoliinassa ja neulon (joululahjoja). Yllättäen hyviä ohjelmia tulee melkein joka päivä. Ehdoton suosikkini on näin torstai-iltaisin tuleva House. Se on pakko nähdä, siitä en tingi. Torstaisin mies saa hoitaa lasten iltapuuhat tai jos minä ne hoidan, ne tehdään hyvissä ajoin, että saan rauhassa ja keskeytyksettä katsoa lempisarjani.
Toinen, johon olen jo jäänyt koukkuun on perjantai-iltaisin tuleva Num3rot. Vaikuttaa oikein lupaavalta :) Harmi vain, että se tulee samaan aikaan kuin karaokeohjelma Tartu mikkiin. Musiikin tahtiin on mukavampi keinutella, nääs :)
Lauantaisin olisi mukava katsoa Nevada, mutta se tulee meidän perheen aikatauluihin nähden liian aikaisin. Ensimmäisen jakson näin, ja pidin näkemästäni suurimmaksi osaksi. Lauantain ohjelmalistaan kuuluvat myös Uutisvuoto ja Frasier. Puolen yön tienoilla näytettävä poliisisarja (jonka nimi koostuu kirjaimista samoin kuin CSI:nkin nimi, mutta ei kuitenkaan ole tuo CSI - enkä jälleen muista, mikä tuon lauantai-illan sarjan nimi onkaan, joten, pahus, syytän jälleen imdeä) on myös yksi suosikkini.
Ylen lastenohjelmia tykkään katsoa lasten kanssa. Muutama on ihanan nostalginen, kuten esim. Matti ja Miisu, sekä perjantaisin (hei, se on huomenna!) Postimies Pate. "Minun aikanani" tunnari tosin laulettiin vielä englanniksi. Nythän se on käännetty suomeksi. Samalla on hyvä neuloa. Harmi vain, että toisinaan pitää samaan aikaan tehdä ruokaa, jolloin jäävät lastenohjelmat näkemättä. Eikä neulominenkaan oikein hyvin silloin onnistu.
Huomaan itsessäni samoja piirteitä kuin - yllätys yllätys - äidissäni: töllö auki vain, kyllä sieltä aina jotain katsottavaa tulee. Nyt on siis tämä vaihe menossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti