Ilmeisesti tänään on se päivä, jolloin melko pitkään kestänyt opiskelijuuteni virallisesti päättyy. Tai näin ainakin toivon.
Viikko sitten opinnäytteeni (aiheena "Kehon ja mielen yhteys balettitunnilla" - vähän kökkö nimi, mutta en jaksanut keksiä parempaakaan) ilmeisesti hyväksyttiin Opetus- ja tutkimusneuvoston kokouksessa. No, mitään varmaa tietoahan siitä ei vielä ole, mutta saamani kopiot tarkastajien lausunnoista antavat hyvin vahvan oletuksen asiasta. Molemmat tarkastajat olivat kaiken lisäksi sitä mieltä, että minussa olisi jatko-opiskelija-ainesta :) En taida kuitenkaan ihan vielä lähteä tavoittelemaan tanssitaiteen tohtorin epämukavaa hattua ;)
Tuntuu oudolta, että uusi oppiarvoni on TaM, tanssitaiteen maisteri. Ammattinimike on tanssinopettaja, tai tarkemmin sanottuna balettipedagogi - jos tuota nyt missään käytetään. Aikaisempi maisterius tuli uima-altaassa joskus vuonna yksi ja kaksi. Siitä sai sellaisen kivan ompelumerkin ommeltavaksi uimapukuun. En ikinä päässyt niin pitkälle, että olisin sen merkin todellakin mihinkään ommellut. Laiska jo silloin, näemmä :)
Eivätkä näköjään mitkään muutokset tapahdu ilman pientä kriisinpoikasta. Viimeisen viikon olen miettinyt, olenko ihan tosissani. Tätäkö haluan tehdä "isona"? Ilmeisesti haluan, vaikka juuri nyt työelämään astuminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Onneksi ei tarvitse, kun äitiysloma on päällä. Ja todennäköisesti jo vuoden kuluttua alan haikailla takaisin tanssisaliin opettamaan. Jos yhtään itseäni tunnen :)
Kaikille tutuille tiedoksi: Mikäli vain saan tuon himotun todistuksen postissa vielä tämän viikon aikana (ja samalla varmistuu valmistumiseni ihan oikeasti), maisteriskahveille voipi tulla joskus lokakuun lopulla. Ennen en uskalla mitään järjestää - voihan olla, että juhlapäivänäni olenkin Jorvissa :)
Hyvin varovasti siis: Saa onnitella :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti