11.9.2006

"Missä olit silloin, kun..."


Tuttu kysymys monille, arvatenkin. Missä olit silloin, kun Kennedy murhattiin? Missä olit silloin, kun ihminen astui ekan kerran kuun pinnalle? Missä olit silloin, kun kuulit Elviksen kuolemasta? Missä olit silloin, kun kuulit Persianlahden sodan syttymisestä? Missä olit silloin, kun kuulit Estonian uppoamisesta? Missä olit 11.9. 2001, kun WTC:n tornit sortuivat New Yorkissa?


Persianlahden sodan syttymisestä kuulin yhtenä lukioaikaisena aamuna. Tapani mukaan meikkasin huoneessani, ja kuuntelin samalla radiota. Kesken ripsivärin laiton alkoi ylimääräinen uutislähetys, jossa sodan alkamisesta kerrottiin. Ensimmäinen tunti koulussa oli historiaa. Tunnin aihe oli ainakin ajankohtainen...


Kun Estonia upposi 1997, olin Lontoossa opiskelemassa. Sielläkin tuo onnettomuus sai paljon palstatilaa eri lehdissä. Olin ekalla vuosikurssilla, ja meidän tuli tehdä omat soolot ikään kuin harjoitteluna kevään A-level Dance -tutkintoa varten. Jotenkin ne monet kirjoitukset lehdissä tuosta onnettomuudesta saivat minut valitsemaan sen sooloni aiheeksi. Tanssin nimeksi tuli "No way was I going to fall asleep and die", joka oli suoraan lehdestä kopsattu. Joku selvinneistä oli ajatellut juuri noin istuessaan myrskyävän meren armoilla pelastusveneessä. Musiikin miksasin itse (kasettisoittimella :) ). Pääasiassa se oli ääniefekteistä koottu, alussa myrskytuulen ulvontaa, lopussa ensin hiljaisuus, ja sitten Dingon Autiotalon lopusta otettu tipahtelevien vesipisaroiden ääni. (Mieletöntä dramatiikkaa :) )


Viisi vuotta sitten odotin esikoista ja olin kotona. Silitin pyykkiä olohuoneessa ja katsoin aamuteeveetä. Lähetys keskeytyi ylimääräisen uutislähetyksen vuoksi. Pääaiheena oli terrori-isku New Yorkin WTC:n torneihin. Näin ruudulta, kuinka lentokone törmäsi toiseen torniin. Hetken kuluttua näytettiin, miten tornit sortuivat. Seisoin silitysrauta kädessäni suu auki, enkä voinut uskoa näkemääni todeksi.


Kun elokuussa 2004 oltiin koko perhe Nykissä (miehellä oli kolmen viikon työmatka), ehdimme yhtenä viikonloppuna käydä kääntymässä tuolla Ground Zerossa. Monttu oli iso, ja sitä ympäröi teräsverkkoaita. Aitaan oli ripustettu mustavalkoisia kuvia ajalta ennen, aikana ja jälkeen WTC:n sortumisen. Silloinkin tapahtuma hiljensi, kuten se tekee nytkin. Viisi vuotta tapahtuneen jälkeen.


P.S. Jääkiekon maailmanmestaruudesta kuulin pari viikkoa tapahtuman jälkeen. Olin nimittäin silloin vielä Lontoossa, eikä missään - siis yhtään missään - siitä mainittu. Niinpä kotiin soittaessani siitä kuulin, kun älysin kysyä. Että semmoiset olivat ne bileet meikäläisellä :)


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti