Parisuhdelöpinää

Niin, piti olla siellä mökillä, mutta täällä tätä kirjoitan. Ylhäisessä yksinäisyydessä, kotona, aamuyöllä. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin saada tehdä omia juttuja pitkästä aikaa täysin keskeytyksettä :) Tai no, nukkuminenkin olisi aika siistiä, jos tarkemmin ajattelee, mutta en nyt malta mennä nukkumaan - vielä.

Vähän siellä sun täällä on ollut juttua parisuhteen hoitamisesta. Miten etenkin lapsen synnyttyä pitää lähteä miehen kanssa ihan kaksistaan jonnekin hoitamaan sitä parisuhdetta. Esikoisen syntymän jälkeen me ollaan miehen kanssa käyty muistaakseni 7 kertaa elokuvissa ja 2 kertaa huonekaluostoksilla kahdestaan. Täksi kesäksi suunniteltiin kyllä päiväristeilyä Tallinnaan ihan kahdestaan, mutta jostain syystä se jäi. Taidamme olla joko äärettömän laiskoja ja saamattomia tai sitten meidän parisuhteemme hoituu ihan arkipäivän askareiden lomassa. Ai niin, automatkoilla meillä on tapana hoitaa parisuhdetta. Ja ei mitään tuhmia ajatuksia siellä!*katsoo tuimasti* Jos oikein hyvin käy, ajoitamme automatkan lasten uniaikaan. Kun lapset koisaavat takapenkillä, me miehen kanssa juttelemme, hassuttelemme ja naureskelemme etupenkillä - ja matka sujuu erittäin joutuisasti, erinomaisessa seurassa tietenkin ;) Näin kesälomalla noita autoreissuja kertyy, ja parisuhdekin kukoistaa.

Tämän yön olen yksin kotona, huomenna huristelen taas muun perheen luo maalle. Ihana mies ymmärsi, että minä - erakkosielu - kaipasin täyttä rauhaa ja aikaa olla ihan yksin kotona. Niinpä sain kokonaisen vuorokauden. Parisuhteen hoitamista tämäkin: kun äiti on tyytyväinen, koko perhe on tyytyväinen :)

Apua, kello on neljä! Jos haluan huomenna hypätä auton rattiin edes suht virkeänä, on nyt aika mennä ja vallata tuo meidän 240cm sänky kokonaan minulle ;)

Pitkän tauon jälkeen...

Vajaat kaksi viikkoa mökillä meni niin että hujahti. Viime viikon maanantaina hikisen päivän jälkeen, kun mies tuli töistä ja näki tuskaiset kasvoni ;) hän ehdotti, että lähtisin lasten kanssa jo edeltä Kutemajärvelle vanhempieni mökille. Soitto äidille varmistamaan, että meidän sopi sinne mennä viikon etuajassa, ja ei kun pakkaamaan. Jotta miehellä olisi auto käytössä sen viikon ajan, hän ystävällisesti tarjoutui ajamaan meidät mökille ja seuraavana aamuna takaisin kaupunkiin. Niinpä lähdimme yötä vasten köröttelemään. Matka kestää reilut kolme tuntia, ja kun lapset nukkuvat, ajaminenkin sujuu joutuisammin. Eivät ole kovin hyviä automatkustajia nämä meidän lapset, nimittäin.

Tiistaiaamuna olikin sitten mukava herätä ja pulahtaa järveen aamu-uinnille :) Mökillä on pieni hiekkaranta, jossa lasten oli hyvä puljata. Eikä se pieni rantapoukama muutenkaan ole mitenkään syvä, hyvä jos syvin kohta on metrin luokkaa silloin, kun vesi on korkealla. Esikoinen olisi ollut koko ajan vedessä. Aluksi hän "ui" pelastusliivit päällä, sitten hän siirtyi "uimaan" uimarenkaan avulla ja ihan viime päivinä uimarengaskin jäi hiekalle, ja niin vain hän ui koiraa pari metriä kerrallaan :) Ja kun ei pää enää pysynyt pinnalla, jalat pohjaan vain ja hetken levähdys. Pappaa vähän hirvitti, kun esikoinen uimarengas ympärillään juoksi laiturinmitan ja hyppäsi tyylikkäästi mahalleen veteen. Ei kuulemma sattunut, kun yhden pläjäyksen jälkeen sitä kysyin :)

Kuopuskin innostui vedestä yli kaiken. Jos hän olisi saanut päättää, rannassa oltaisiin oltu ihan koko ajan. Innokkaita uimareita lapset ovat molemmat, eivätkä pelkää vettä ollenkaan. Uskon, että siitä saan kiittää vauvauintia. Hyppimisestä puheenollen, kuopuskin innostui hyppäämään laiturilta veteen - tosin papan syliin :)

Viikko meni vauhdilla mökkeillessä aurinkoisessa säässä syöden, uiden ja saunoen, ja mieskin tuli ensimmäisen viikon jälkeen paikalle. Silloin sain minäkin vähän lomailla, kun en ollut ihan koko ajan lastenhoitovastuussa. Esikoinen tietysti touhusi papan kanssa aina, kun oli mahdollisuus, mutta kuopuksen perään piti kyllä aika tarkkaan katsoa.

Toinen mökkiviikko oli säiltään epävakaisempi, ja pari sateistakin päivää tuli koettua. Onneksi kesä kuivaa sen minkä kasteleekin, joten sateesta huolimatta lapset uivat ja leikkivät pihalle sen minkä jaksoivat. Ja paljon jaksoivatkin. Kuopuskin otti jälleen päiväunet ohjelmistoonsa, ja yöunille molemmat sammuivat heti iltayhdeksän jälkeen. Se on aika hyvin tässä meidän perheessä :)

Tämän viikon aikana minäkin sitten liityin "kolmikymppisten iloiseen kerhoon", kuten eräs ystäväni onnittelussaan tekstasi (terkkuja vain, jos olet kuulolla :) ). Tätä merkkitapahtumaa juhlittiin erittäin pienimuotoisesti: esikoinen antoi mummin kanssa tekemänsä kortin, mummi leipoi mustikkapiirakan - ja minä kävin kampaajalla ja leikkautin hiuksista n. 40cm pois. Hurjalta tuntui, sillä tätä lyhyemmät hiukset on aikaisemmin olleet silloin, kun olin7v ja menin ekalle luokalle. Kampaajalle sanoin, että hiuksien pitää yltää ponnarille, ja niin ne yltävätkin, juuri ja juuri. Nyt sitten totuttelen elämään lyhyttukkaisena :) Ja ihan vain syksyä ja koulua ajatellen tämän tein. Aiemmin hiukset olivat niin pitkät ja painavat, ettei edes ponnari pitänyt niitä kunnolla kiinni treenatessa. Nyt saan tukan kiinni näppärästi pienellä soljella. Oppisi vielä olemaan hiukset auki...

Koko kaksiviikkoisen ajan olin nettipimennossa. Tai no melkein. Kangasniemen kunnantalon aulassa olevalla koneella kävin pikaisesti pari kertaa selaamassa sähköpostit. Teki ihan hyvää, vaikka itse sen sanonkin ;) Ja kohta on toinen samanlainen viikko edessä, kun loma jatkuu, ja lähdetään viikoksi sinne Inkooseen.

Kuopus muuten hengasi lähes koko kaksiviikkoisen paljaspeppuisena. Hienosti oppi käymään puskapissalla, vaikka puskan käsite olikin mökillä aika laaja ;) Ja nykyään sana "kakka" tarkoittaa kakan, pissan ja kakun  lisäksi sujuvasti myös kenkää ja ruokaa :D Se vähä, mitä vaippoja tarvittiin, selvittiin hienosti harsoilla. Ihanaa oli, ettei tarvinnut ensin ostaa vaippoja ja sitten käytön jälkeen roudata niitä roskiin. Seikka, jonka takia ilomielin puen lapsilleni kestovaipat kertisten sijaan.

Loma siis jatkuu vielä viikon, kunhan mies ensin tämän viikonlopun ajan auttaa tätiään talonrakennusprojektissa ja minä pesen pyykkiä ja vähän huushollaan :) Palailen linjoille elokuun alussa, kun arki jälleen koittaa meidän perheeseen.

 

Terveisiä lomalta!

Ollaan kotona käymässä. Mies oli aiemmin luvannut mennä auttamaan
tätiään omakotitalon rakennuspuuhissa, ja tänään ja huomenna hän
lunastaa lupauksensa. Keskeytimme siis mökkeilyn ja tulimme käymään
kotona. Ihan hyvä, saan pyykit pestyä ja kodin tuuletettua. Meillä kun
on aina kesällä (varsinkin) täällä tuskasen kuuma. Ja kun ollaan
lietsussa, ei ikkunoitakaan uskalla jättää auki, että vähän ilma
kiertäisi.



Reissattiin tuossa viikonloppuna ja alkuviikosta. Vähän kiirettä pitää,
kun nykyään meillä on kolme kesäpaikkaa, joissa pitää ehtiä käymään.
Se, missä käydään eniten, on siellä Inkoon lähellä. Toiseksi eniten
käydään Etelä-Savossa, Kutemajärvellä. Matka vain on melko pitkä, joten
siellä ei varsinaisesti piipahdeta, vaan mennään enemmän olemaan.
Kolmas, tosi kiva paikka mutta harvoin vierailtu, on Fiskarsissa, ison
järven rannalla oleva appiukon vanhempien kesäpaikka. Nykyään siellä
käydään lähinnä kutsusta - eli kerran kesässä - ja tänä kesänä tuo
visiitti sattui viime viikonlopulle. Mitä se pitikään sisällään?
Syömistä, saunomista ja uimista lähinnä :) Saunominen ja uiminen pitää
toistaiseksi hoitaa porrastetusti (ts. mies vahtii lapsia kun minä
saunon ja uin ja minä vahdin lapsia kun mies saunoo ja ui) suurimmaksi
osaksi aikaa. Toisinaan homma hoituu kyllä ihan porukallakin, kun
kuopuskin osallistuu saunomiseen - vaikkei luonnonvesissä vielä
tykkääkään uida vaan lähinnä läträtä rantavedessä.

Oli mukavan lämmintä. Sekä ilma että vesi :) Kyllä kelpasi.



Alkuviikosta palattiin Inkooseen. Sama meiniki jatkui sielläkin:
syömistä, saunomista ja uimista. Merivesikin oli +18-asteista, joten
minäkin tarkenin uida pitkään ja hartaasti. Siellä on vanha
moottorivene. Ei mikään hieno, lähinnä soutuveneestä seuraava :)
Käytiin lossiasemalla ostamassa merikortti, ja päästiin oikein
matkustamaan. Eilen aamulla lähdettiin päiväretkelle Porkkalaan.
Kuopuksen kummitädin perheellä on siellä saari, jossa vierailtiin.
Veneellä matkaan meni reilut puolitoista tuntia suuntaansa. Mikäs siinä
oli seilata, kun oli tyyntä ja aurinkoista. Sisäreittiä mentiin, ja
ohiajavien veneiden pärskeistä vähän kastuttiin. Rehellisyyden nimissä
kerron, että vähän pelotti silloin, kun ajettiin n. 2km matka selällä.
Mies kuitenkin suoriutui kipparin hommissa paremmin kuin hyvin, eikä
matkan aikana tapahtunut mitään merkittävää. Perille saareen päästiin
hienosti, ja päivä saaressa hujahti ohi. Mikäs siinä on ollessa, kun on
hyvää seuraa, ruokaa, juomaa ja tietty se sauna ja uintimahdollisuus ;)

Illalla lähdettiin veneellä takaisin Inkooseen päin, ja paluumatkakin
meni tosi hienosti. Mitä nyt kuopus vetäisi veneessä parit kunnon
itkupotkuraivarit ja esikoinen nukkui koko matkan :)



En ole mikään aurinkoihminen, sillä palan herkästi. Nyt olen ollut
kaukaa viisas ja lätrännyt joka päivä aurinkovoiteiden kanssa. Naamalle
ja käsivarsille ynnä muille herkästi palaville paikoille olen sivellyt
suojakerrointa 30 ja muualle suojakerrointa 25. Ja kas, olen
päivettynyt (uskaltaisinko sanoa, että vähän ruskettunut), mutten
palanut. Paitsi ihan vähän rajoista. Niin joo, ja ne aurinkolasit
voimakkuuksilla ovat tosi hyvä juttu. Joka päivä taputan itseäni
selkään ja kehun, miten fiksu olin, kun ne keväällä viimein hommasin :)



Viikonloppu vietettäneen jälleen Inkoossa, ja ensi viikolla mies palaa
töihin. Tosin vain viikoksi. Heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa ovat
sitten vielä lomaviikkoja, ja niistä ainakin toinen (tai siis se
ensimmäinen) ollaan Kutemajärvellä, Kangasniemellä. Tervetuloa vain
synttärikahveille, jos siellä päin sattuu joku tuttu ajelemaan ;)

Vitsi

Edelliseen kirjoitukseen viitaten - vaikka ei tällä hetkellä kuvaakaan
millään tavalla tätä meidän perheen eloa ;) - muistin yhden vitsin,
jonka satuin lukemaan Valituista Paloista muutama vuosi sitten. On aika
osuva, jos ajatellaan myyttejä ja harhaluuloja kotiäidin elämästä (ts.
sehän on "vain" kotona):



Mies tulee illalla töistä kotiin ja näkee kahden vanhemman lapsensa
pihalla leikkimässä yöpuvuissaan. Hän hieman ihmettelee näkemäänsä.
Päästyään sisälle taloon häntä kohtaa hävityksen kauhistus: keittiö on
kuin pommin jäljiltä, maitoa ja ruuantähteitä lattialla, tiskipöytä
notkuu likaisista astioista ja hella on törkeän näköinen. Olohuoneessa
lasten lelut ovat hujan hajan ja yksi kukkaruukku kaatuneena mullat
levinneenä lattialla. Mies huolestuu. Onkohan vaimolle sattunut jotain?
Hän kiipeää portaat ylös ja huhuilee vaimoaan. Kodinhoitohuoneen ovi on
auki, ja hän kurkkaa sisään. Järkyttyneenä hän katselee
likapyykkiröykkiöitä. Nyt miestä alkaa jo pelottaa. Hän hiipii
makuuhuoneen ovelle ja kurkkaa sisään. Helpotus on suuri, kun mies
näkee vaimonsa sängyllä löhöämässä ja lukemassa naistenlehtiä yöpuku
päällään täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Ihmetellen hän kysyy
vaimoltaan, mitä kotona on tapahtunut. Vaimo vastaa: "Muistathan, kun
aina kotiin tultuasi kysyt, mitä me olemme täällä päivän aikana
tehneet? No, tänään emme tehneet yhtään mitään niistä asioista."



:DD

Kotiäidin loma, you wish

Mies on ekaa viikkoa lomalla. Loma alkoi juhannuksena. Kotona ollaan nyt toista päivää, ja jo toivon, että menisi töihin :-P



Lomalainen nukkuu aamulla pitkään, lomalainen lukee päivän lehteä
aamupalapöydässä (sitten kun suvaitsee sinne saapua) lounasaikaan asti,
lomalainen ottaa pikku tirsat silloin kun sattuu väsyttämään... Mitä
tekee kotiäiti, joka ei ole lomalla, vaikka mies onkin?

Tekee aamulla nälkäisille lapsille aamupalan, pesee pyykkiä, että olisi
edes jotain puhdasta päällepantavaa, siivoaa keittiön, että siellä
mahtuisi myöhemminkin tekemään ruokaa, imuroi hiekkalaatikollisen
verran hiekkaa sisältä (kun sitä kengissä jatkuvasti ulkoa sisälle
kannetaan), viikkaa kuivat pyykit narulta hyllyyn, pyyhkii kuopuksen
nenän ja syöttää tämän - tai sitten siivoaa sen kamalan sotkun, mikä
jää, kun kuopus haluaakin syödä itse, vaihtaa kuopukselle vaippoja ja
käyttää tätä potalla, lukee lapsille kirjaa ja selvittää lasten
nujakoita. Jees, että sellaista lomaa...



Lomailu on ihan kivaa silloin, kun kukaan ei oleta jonkun keijukaisen
taikovan sotkuja pois, ruokaa pöytään ja puhtaita vaatteita kaappiin,
vaan kun _kaikki_ osallistuvat siihen pakolliseen taloudenpitoon.
Valitettavasti jotta tuo toteutuisi, pitää lomailla kaukana kotoa.
Niinpä minä, ylityöllisetetty ja aliarvostettu
kotiäiti-taloudenhoitaja-kokki-piika-siivooja-lastenhoitaja, huhkin jos
mahdollista vieläkin enemmän silloin, kun mies lomailee. Kaiken lisäksi
mikään ei tunnu sujuvan, kun huushollissa onkin yllättäen liikaa
liikkuvia osia (lue: mies lasten lisäksi). Käsittämätöntä on se, että
vaikka tässä ollaan kohta asuttu 6 vuotta ja astiat ovat muutosta asti
olleet keittiön kaapeissa tasan samoilla paikoilla kuin mitä ovat nyt,
niin silloin, kun mies on joko tiskannut tai tyhjentänyt
astianpesukoneen, niin tavarat ovat missä sattuu. Mieskään ei muista,
mihin on jonkun kipon tai kupin laittanut, ja niitä sitten etsiään
kissojen ja koirien kanssa.



Milloin on kotiäidin vuoro lomailla, kysyn vain?



(Ja tähän loppuun pieni disclaimeri: vaikka mies nukkui aamulla
pitkään, otti parin tunnin päikkärit tuossa päivällä ja luki lehteä
koko sen väliajan, niin juuri äsken hän otti lapset ja lähti käymään
mummolassa - jotta minä saisin olla ihan rauhassa ja tehdä mitä haluan
:)

Ihana mies! ;D )

Sanoja

Kuopus on erittäin puhelias. Valitettavasti hän puhuu kieltä, jota ei juuri kukaan ymmärrä. Sitä sanotaan vauvakieleksi :)



Nyt viimeisen kuukauden aikana suomenkielen sanavarasto on hieman
laajentunut. Ennestään olleiden sanojen "äiti", "hei hei" "tiitti" (=
kiitti) ja "ka" (= kaikki muut sanat ;) ) lisäksi uusia sanoja ovat
"kakka" (tarkoittaa sitä itseään että pissaa että hiekkakakkua :) ),
"kukka" ja "pallo". Myös "pappa" kuullaan aika usein, mutta vielä on
epäselvää, tarkoittaako se isoisää vai jotain muuta. Vähän epäselvempiä
sanoja, jotka myöskin ovat uusia, ovat "tettä" (eli vettä) ja "äkii",
eli jätskiä. Käytännössä kaikki, mitä juodaan on "tettä". Ja aina pitää
saada maistaa, ja jos ei saa, tulee raivari :)



Kuopuksen kanssa on kiva käydä kaupassa, sillä kun sieltä ollaan
lähdössä, hän erittäin kuuluvalla äänellä sanoo "tiitti" ja "hei hei" :D



Esikoinen oli yhtä puhelias samassa iässä. Noin 1v9kk iässä puhe alkoi
kuulostaa enemmän suomelta kuin joltain muulta, tuntemattomalta
kieleltä, ja sitten hän puhuikin jo useamman sanan lauseita. Jos kuopus
seuraa esikoisen jalanjälkiä, voimme odottaa suomenkielistä puhetta
loka-marraskuussa :)

Olipa juhannus

Hyvää juhannusta vaan näin jälkikäteen. Meidän juhannus oli ihan kiva,
mitä nyt välillä kävi mielessä, että meno ei ollut aina kovin sopivaa
lapsille...



Lähdimme jussin viettoon jo torstai-iltana. Suuntasimme auton nokan
kohti sitä samaa vanhaa kalastustilaa, josta jo aikaisemmin kerroin.
Perjantaina paikalle saapuivat muut vieraat: anopin ystäväpariskunta,
miehen siskon kaksi kaveria ja miehen veljen kaksi kaveria. Mitä
olikaan odotettavissa, kun kantoivat kaljaa korikaupalla sisään
kylmäkellariin...



Aatto sujui helteisessä meiningissä. Kaljapullot sihahtelivat auki,
puhe ja nauru raikui. Ja lapsillakin oli kivaa, kun pääsivät jälleen
rantaan leikkimään :) Herkuteltiin grilliruualla ja paistateltiin
auringonpaisteessa. Yötön yö sai normaalin rytmin täysin sekaisin, ja
niinpä vain huomasin nukuttavani lapsia puolen yön paikkeilla. Koko
päivä lasten kanssa ulkona oli minustakin vienyt mehut, joten painoin
pääni tyynylle pupusten viereen suunnilleen samoihin aikoihin.
Yllättäen mieskin tuli nukkumaan yhtä "aikaisin". "Vanhukset" jatkoivat
vielä hetken, samoin "nuoriso". Jälkimmäisen joukon juhlinta oli
huomattavasti äänekkäämpää, kuin edellisen joukon.

Olin nukkunut n. 3 tuntia, kun heräsin hirvittävään möykkään: tum, tum, tumtumtum TUM.

Syöksyin salamana sängystä ylös (mies perässä) ja säntäsin portaiden
juurelle (nukuimme alakerrassa, nuoriso juhli yläkerrassa, talossa
70-luvun kierreportaat, joiden yläpäässä vanerilevy lapsiporttina).
Eikös vain yksi miespuolinen, noin kolmen promillen humalassa oleva
nuori juhlija ollut heittänyt kuperkeikkaa portaat alas. Toinen, ei
läheskään niin humalassa ollut, nuori juhlija oli saanut otteen
kaiteesta noin portaiden puolivälissä, ja hänen matkansa oli pysähtynyt
siihen. Alas asti kierinyt oli putoamisen jälkeen tajuttomana lyhyen
hetken (n. 15 sek), mutta suuri onni onnettomuudessa: mitään sen
vakavampaa ei tapahtunut kummallekaan. Olisi ollut tosi ikävää
kartuttaa tämän juhannuksen muutenkin ikävää kuolintilastoa kahdella :(
Sydämentykytystä - ja unettomuutta, en oikein saanut sinä yönä enää
nukuttua - pirulaiset aiheuttivat minulle ja muillekin tapahtuman
nähneille/kuulleille, ja muutaman mustelman itselleen.



Seuraavana aamuna sain kuulla seikkaperäisen selvityksen juhannusyön
tapahtumista. Tämä alaskierinyt nuori mies oli nostanut tuon toisen
(nuoren naisen) "säkkinä" olkapäälleen, jolloin painopiste oli
siirtynyt taakse ja kaatanut miehen. Edes vanerilevy ei ollut
pysäyttänyt, korkeintaan hidastanut, ja tuon tapahtuman jälkeen oli
kauniisti kolmessa osassa. Todennäköisesti tuo voimakas humalatila oli
vähän jeesannut, ja mies oli kierinyt alas niin rennosti, ettei mitään
ollut mennyt rikki. Jotain iloa siis siitäkin kännistä.



No, juhannus jatkui, ja portaistakin tuli turvalliset kuopukselle (ts.
hän ei päässyt portaisiin :) ), kun mies heti ensitöikseen nikkaroi
hienon uuden portin portaiden yläpäähän.



Lauantaina jälleen olut virtasi ja ruoka oli hyvää - ja lapset
kuukahtivat yöunille puolen yön tietämissä. Ja kun mies tuli
vartioimaan lasten unta, minä suunnistin rantaan nauttimaan osani
muurinpohjaletuista. Kun kokkoa ei saanut kulovaaran takia polttaa,
päätimme tehdä rantaan hiekalle pienen notskin ja sen voimalla paistaa
lettuja. Söin peräti viisi (vaikka ei meillä lasketa :) ) jättilettua
sokerilla, ennen kuin maltoin lähteä itsekin nukkumaan. Mies oli jo
ennättänyt lasten viereen, mutta muut jatkoivat rannassa juhlimista.
Onneksi mitään onnettomuutta ei enää sattunut.



Aika raju juhannus, etten sanoisi. Ensi vuonna mennäänkin Etelä-Savoon
minun vanhempieni mökille viettämään vähän rauhallisempaa juhannusta.
Joko se on tämä ikä tai uusi status (=äiti), mutta en enää jaksaisi
yhtään noita kännijuhlia. Hyvä, että itse sain edes juotua ne kolme
siideriä, mitä olin juhannukseksi itselleni varannut.  Tänään meni
yksi ruuan kanssa, ja ne kaksi muuta saunan jälkeen. Mistä tulikin
mieleeni, että merivesi oli kylmää, mutta tulipahan ainakin talviturkki riisuttua :)



Mies aloitti kesälomansa ensimmäisen osan juhannukselta, joten
seuraavat pari viikkoa menevät lomaillessa. Katsotaan, mitä silloin
sattuu ja tapahtuu...

Voi hyvää päivää!!!

Niistä varpajaisista.

Mies kotiutui joskus viiden aikaan aamulla. Seitsemältä kuopus heräsi ja vein hänet potalle. Kuinka ollakaan, mies nukkui vessassa, paita pään yli vedettynä. Selvä, ajattelin. Humalan määrä oli ilmeisesti melkoinen (ja myöhemmin päivällä mies ei edes muistanut nukkuneensa vessassa saatika että minä olisin siellä kuopuksen kanssa käynyt, vaikka me pari sanaa siinä vaihdettiinkin). Mentiin vauvan kanssa takaisin nukkumaan, ja kun muutama tunti myöhemmin heräsimme "ihan oikeasti", nukkui mies jo sohvalla.

Oli tullut ryynättyä. Ja juotua viinaa. Ja siitä ei hyvää seuraa...

Käsivarret mustelmilla ja leuassa ventti. Oli kuulemma intoutunut painimaan erään toisen miehen kanssa. Ihan kaverillisesti tosin. Ja painimisen lisäksi piti rymytä puskissa ja harjoitella sissimäisiä syöksähdyksiä. Ja siinä selittyi se ventti leuassa. Kaverit olivat olleet laittamassa miestä taksikyydillä kotiin jo yhden aikaan yöllä. Mitä tekee mies? Päättää olla menemättä taksiin (joka oli siis tilattu paikalle) ja lähtee kävelemään taksitolpalle. Haloo!!! Kolmisen tuntia käveltyään ympäri keskustaa (ja tästä ajasta ei ole kuulemma mitään muistikuvaa), mies päätyi rautatieasemalle taksitolpalle ja siitä pirssillä sitten kotiin. Tohinassa onnistui hävittämään reppunsa, ja samalla kännykkänsä ja meidän digikameran (ja jostain tuntemattomasta syystä myös vyönsä :-o ). Kakka juttu sanon vain.

Mitä mies tästä oppi? Kuulemma sen, että seuraavalla kerralla hän juo vain olutta eikä koske väkeviin ollenkaan.

No, ei tuo nyt kovin tyytyväinen itseensä ollut. En minäkään olisi ollut.

Että sellainen reissu tällä kertaa.

ihanaiset rannalla

Aah, mikä päivä! Tämä jos jokin on kesää!



Lähdettiin puolen päivän aikaan (ts. heti herättyämme ;) ) ajelemaan
maalle. "Maalle" on yhtä kuin vanha kalastustila Inkoon lähellä meren
rannalla. Matkalla haettiin kaupasta vähän apetta, että olisi jotain
syötävää, kun perille pääsisimme. Ajomatka ei ole pitkä, joten autossa
(ei ilmastointia; ei hyvä lasten kanssa) ei tarvinnut pitkään
kärvistellä.



Perille päästyämme söimme pika pikaa myöhäisen lounaan ja säntäsimme
rantaan. Miehellä on siellä pieni projekti. Hän on pääsemässä kaislikon
niskan päälle levittämällä alle kangasta ja päälle hiekkaa. Niinpä
rannassa, laiturin vieressä, on aivan ihana, lapsiystävällinen
hiekkaranta. Sekä kuopus että esikoinen olivat ihan innoissaan.
Vaatteet lensivät kaaressa pois, ja koko loppupäivän kaksi nakupelleä
läträsivät rantavedessä. Me olimme miehen kanssa työllistettyjä rannan
kunnostushommissa. Minä haravoin ja kärräsin pois kuollutta kaislaa ja
mies kärräsi rantapenkereelle nyrkin kokoisia kiviä. Kun olin kaislat
saanut vietyä tulevan juhannuskokon paikalle, energiataso hiipui.
Niinpä hain jääkaapista kylmän siiderin ja istuin viltille katsomaan a)
miehen aherrusta ja b) lasten telmimistä, ja annoin auringon paistaa.
Mikäs siinä oli ollessa: kylmää juotavaa ja iholla aurinkovoidetta
suojakertoimella 30. Ei punainen-rapu -efektiä tänään, nääs :)

Ai niin, esikoinen oli reipas ja rohkea, ja halusi omasta aloitteestaan
käydä uimassa. Hrr, merivesi ei kuitenkaan ole mitään tajuttoman
lämmintä vielä, olisiko noin +12-asteista. Minä en käynyt uimassa, mitä
nyt jalkoja liottelin rantavedessä. Periaatteena on ollut, että riisun
talviturkin aikaisintaan juhannuksena - mikäli vesi on niin lämmitä,
että siinä tarkenee uida. En ole kylmän veden ystäviä. Toisaalta, jos
ajattelee, että kylmin vesi, missä olen jussina käynyt pulahtamassa, on
ollut vain +6-asteista, ei tuo +12-asteinen vesi enää niin kovin
kylmältä tunnukaan...



Iltasella lähdimme ajelemaan kotiin päin. Normaalisti olisimme toki
jääneet yöksi, mutta tänä iltana miehellä oli suunniteltu iltameno.
Hyvän ystävän varpajaisia ei sovi missata :) Lapset simahtivat autoon
alta aikayksikön. Päivä rannalla teki tehtävänsä :)



Muuten, sainpa rannalle ihanan tekstiviestinkin. Hyvä ystäväni ja
kuopuksen kummitäti kävi tänä aamuna synnyttämässä pienen tyttövauvan!!
Lisää vauvoja, jee!! :) Tämä oli peräti neljäs ystävä- ja
tuttavapiirissä syntynyt tyttö tänä vuonna. Aikaisemmin syntyi vain
poikia. Kiva, että tuo suhde pikku hiljaa tasapainottuu ;)

Terveisiä Lontoosta!

Menin, olin ja tulin takaisin.

Olipa mukava visiitti Lontooseen, vanhaan kotikaupunkiini ;) Kahdeksan
vuotta sitten muutin sieltä takaisin Suomeen, ja kuusi vuotta sitten
kävin siellä viimeeksi piipahtamassa. Jännä fiilis, kun ikään kuin
mikään ei olisi muuttunut, mutta on kuitenkin. Vanhojen aikojen
kunniaksi kävin kävelemässä Angelin alueella, jossa aikoinaan asuin.
Amwell Streetin ja Lloyd Streetin kulmassa ollut pieni "maitokauppa"
oli laittanut lapun luukulle. Ilmeisesti sitä pitänyt vanha rouva on
kuollut. Muuten kaikki näytti samalta kuin silloin ennen :)



Visiittini ajan asuin vanhan ystäväni luona. Viime kerrasta on kohta
peräti neljä vuotta. Olin silloin hänen häissään morsiusneitona.
Skotlannissa. Emme tainneet lakata puhumasta muuten kuin nukkuaksemme
ja syödäksemme :D Aivan mahtavaa, kun näinkin pitkän ajan jälkeen
tuntuu, että ei ole ollut erossa ollenkaan. Juttu luisti ikään kuin ei
olisi koskaan tauonnutkaan. Mieletöntä!



Oli ihan pakko käydä myös koululla. Yllättäen koko paikka näytti paljon
pienemmältä kuin muistin. Ja huomattavasti rapistuneemmalta. Lisäksi
opettajat ovat yhtä lukuunottamatta vaihtuneet. Kiersimme ystäväni
kanssa kuitenkin katsomassa vanhoja tanssisaleja, ja näimme myös
nykyisten oppilaiden treenaavan. Vaikea uskoa, että siitä on todellakin
jo kahdeksan vuotta aikaa, kun itse tuolla treenasin. Poislähtiessämme
päätin, että en enää mene käymään koululla, ellen ole menossa sinne
opettamaan. Ei ole mitään järkeä käydä paikoissa, joissa on joskus
ollut, jos menneisyydellä ja nykyisyydellä ei ole mitään muuta yhteistä
nimittäjää. Opiskeluvuodet Lontoossa eivät koskaan enää palaa...



Koko reissu ei suinkaan ollut noin surumielinen. Oli meillä hauskaakin
:) Sunnuntai vietettiin Lontoon keskustassa ostoksia tehden. Pienellä
budjetilla tehdään pieniä ostoksia, etenkin kun en omista
"rouva-visaa". Rahat riittivät kuitenkin ihan hienosti, mitä nyt en
tänään oikein saanut enää ostettua syötävää ;) Tulipahan ostettua
tuliaisia sekä itselle että perheelle, ja se on tärkeintä :) Lontoon
keskusta on mukavan kompakti, joten kävelemällä pääsee kätevästi
paikasta toiseen. Jo silloin 90-luvun puolivälissä :) Turistia en
leikkinyt shoppailua enempää, mutta onpahan ainakin yksi syy lisää
käydä Lontoossa uudelleen ;) Ja seuraavalla kerralla taidankin ottaa
miehen ja lapset mukaan. Vaikka erittäin mukavaa oli olla reissussa
ihan yksin.



Ai niin, olipa hyvä, että muistin pakata rintapumpun mukaan. Ilman sitä
olisin ollut kirjaimellisesti hätää kärsimässä. Pumppasin n. kaksi
kertaa päivässä, aamulla ja illalla, ja joka kerta tuli saaliiksi n.
3dl maitoa. Viemäriin vain, vaikka vähän maidon haaskuu 
harmittikin. Eipä sillä olisi mitään muutakaan käyttöä ollut.



Kotijoukoista sitten. Kun minä lähdin lauantaina puolenpäivän aikaan
lentokentälle, mies pakkasi lapset autoon ja hurautti kesämökille.
Tekstiviestein oltiin reissun aikana yhteydessä, ja kuulemma ihan
hienosti heillä oli mennyt. Esikoinen oli tosin jo lauantai-iltana
kysellyt, koska äiti tulee kotiin :) Kuopuksen ruokahuollosta en tiedä.
Oli mies ottanut pakkasesta lypsymaitoja mukaan, mutta sitä en tiedä,
tuliko niille käyttöä. Todennäköisesti :) No, nyt ei pakkasmaitoja
tarvita. Odottelen vain, että kuopus vähän havahtuisi, jotta saisin
pingotusta vähän pois. Ei pelkoa maidon loppumisesta parin päivän
reissun aikana ;)



Jepulis jee, huomenna koittaa arki. Ei siinä mitään pahaa, itse asiassa
odotan huomista innolla :) Kannattaa käydä välillä vähän kauempana ja
ottaa etäisyyttä tähän kotielämään. *janka suosittelee -leima*

Poistun petiin armaitteni väliin nukkumaan. Ja ihan varmasti näen unta englanniksi :)