Kevät tulee hurjaa vauhtia, ja nyt jo aamuisin, kun eskarilaista vien eskariin, ei enää ole pimeä. Eikä iltaisin, kun itse lähden töihin, ole enää pimeä. Hurraa!
Perheemme juhlakausi päättyi viikko sitten keskimmäisen 9-vuotissynttärijuhliin. Nyt voi taas hetken vetää henkeä synttärikakkujen tekemisestä ja kaverisynttäreiden järjestämisestä.
Perinteisesti pian Ystävänpäivän jälkeen koittaa hiihtoloma. Niin kuin tänäkin vuonna. Minulla on mielettömästi lomasuunnitelmia: rentoutumista neuletöiden ja ompelutöiden parissa, ylimääräisten tavaroiden raivausta kierrätykseen, kaappien siivousta (liittyy tuohon edelliseen kohtaan) ja nukkumista aamuisin pitkään. Miehelläkin on paljon lomasuunnitelmia: koko perhe yhdessä laskettelemaan/uimaan/leffaan/hiihtämään/luistelemaan. Ja lapsetkin ovat suunnitelleet lomaohjelmaa: laskettelemaan/luistelemaan/uimaan/leffaan. Mielellään vaikka joka päivä. Ei varmaan ole vaikea arvata, kenen lomasuunnitelmat jäävät muiden jalkoihin...
Tässä siis on koko viikko vielä aikaa uupua täysin, kun perheen kanssa riennetään tapahtumasta toiseen. Hyvä, että ehditään kotona käydä nukkumassa syömisestä puhumattakaan. Lievää kateutta tunsin (ja myönnän sen) kun erään ystäväni FB-postauksen luin. Siinä hän kertoi, että muu perhe lähtee sukuloimaan ja hän jää yksin kotiin.
Olenko ihan kamala ihminen, jos lomaltani toivon mahdollisuutta rentoutua tekemättä mitään urheilullista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti