Hengissä ollaan

... vaikka samaa ei voi ihan sanoa tästä blogista. Jopa ne muutamat kuvat vuodesta 2009 eteenpäin ovat hävinneet kuin tuhka tuuleen ilmeisesti Vuodatuksen palvelinta kohdanneen onnettomuuden seurauksena. No, kuvat ovat minulla kyllä tallessa, ehkä saan ne tänne joskus siirrettyä uudelleen.



Kesä tuli, oli ja meni. Käsityöblogiini kirjoitinkin paljon siitä, mitä tein keväällä. Nimi kyllä kertookin... ;) Huhti-toukokuussa oli työn puolesta kiireistä mutta ihanaa aikaa. Toteutin yhden pitkäaikaisista haaveistani ja ompelin alusta loppuun itse tutu-puvun. Se on siis se klassisen baletin esityksissä käytetty lyhyt tyllistä tehty hame, joka leviää tanssijan lanteilta kuin lautanen. Innostuin niin, että tilasin Jenkeistä vinot pinot hienoja tanssipuvuissa käytettyjen korsettien kaavoja. Olin niin urhea, että poljin pyörällä kamalassa vastatuulessa Naapurikaupungin Eurokankaaseen ostamaan taftia ja tylliä ja sifonkia ja rigilene-nauhaa ja hakasia, että sain tehtyä lisää esiintymispukuja :D Minkäs sitä ihminen luontaiselle maanisuudelleen mahtaa ;)



Nyt on siis arki jälleen edessä. Opettajan kutsumuskuukaudet ovat takanapäin, ja täytyy sanoa, että töiden alkamista en olekaan pitkään aikaan näin paljoa odottanut. Pää pursuaa ideoita ja kropallakin on kamala tarve päästä jo tekemiseen käsiksi. Puhumattakaan siitä, että yhteisen 10 viikon loman jälkeen tiiviisti perheen kanssa - lukuunottamatta miehen kanssa Roomaan tekemäämme 4 päivän matkaa ennen juhannusta ja 3 päivän Lontoon työmatkaa heinäkuun alussa - on aivan i-h-a-n-a-a!! saada jälleen päivisin omaa aikaa silloin, kun lapset ovat koulussa ja eskarissa. Ne tunnit ovatkin sitten arvokkaita! Osa niistä menee luonnollisesti töiden tekoon, kun tämä työ nyt on tätä, että puolet tehdään yksin kotona ja puolet oppilaiden kanssa tanssisalissa, mutta noin joka toinen viikko päivän tunnit ovat vähemmän työpainotteisia, eli saan ommella! Tai lukea! Tai katsoa televisiota! Tehdä mitä haluan - rauhassa!



Lapsista koulun alkaminen ei ole kivaa. Esikoinen on - niin sanoakseni - aivan kypsä. Keskimmäinen on vähän innostuneempi, onneksi. Kuopus olisi halunnut jo tällä viikolla päiväkotiin kavereita moikkaamaan, ja oli tänäänkin hirveän pettynyt, ettei menty. Eskari siis on vanhan päiväkodin yhteydessä, ja moni päiväkotikavereistakin siirtyy samaan eskariin. No, tulee lisää lomia. Syyslomakin on jo 10 viikon kuluttua. Ja siitä joululomaan on "vain" kahdeksan viikkoa. Aika menee niin nopeasti - kuten on huomattu - että ei sitä huomaakaan ;)



Ai, mutta tehtiinhän me kesällä muutakin kuin lomailtiin! Tämä vanha talo sai uuden maalipinnan. Ensin skrapattiin vanha maali pois alakerran vaakalaudoituksesta. Sitten pestiin yläkerran pystylaudoitetut seinät, joissa maali oli vielä hyvässä kunnossa. Ihmekö tuo, kun lauta on siellä uudempaa, vasta 90-luvun alusta, kun alakerran kohdalla lauta on 50-luvun alusta. Sitten maalattiin. Ei me mitään telineitä hankittu, tikkailla keikuttiin, ja hyvin se niinkin sujui :) Enkä usko, että aikaakaan olisi säästetty yhtään. Sää ei maalareita suosinut, joten koko urakka kesti ensimmäisestä skrapanvedosta maalausvälineiden puhdistamiseen vajaan kuukauden verran. Kraah! Siihenhän se kesä sitten menikin :-P Jännä, miten päällimmäisenä mielikuvana tästä kesästä on sää. Nimenomaan selvästi kurjempi sää, jos vertailukohtana ja tavoitteena pitää kahden viime vuoden kesiä. Minäkin tilasin toukokuussa nettikaupoista ihania hellemekkoja. Ehkä kaksi kertaa tarkenin niissä olla. Pöh. Nyt täytyy toivoa intiaanikesää ;) Kelpaisi sitä keskipäivän vapaat tunnit viettää aurinkoisella terassilla istuen ja päivää paistatellen... :)