Kurinpalautusta

On tämä tällaista suurperheenäidin elämää välillä, kun pitää naapureidenkin lapsia ojentaa.

Jostain syystä meille tullaan aina riehumaan, pelaamaan pleikkaa ja syömään kaapit tyhjiksi. Kun sitten kyselen lasten kavereilta, saavatko he kotona riehua, käydä jääkaapilla koska haluavat ja pelata pleikkaa silloin kun tekee mieli, on vastaus lähes poikkeuksetta negatiivinen. Ihmettelen, millä logiikalla muksut kuvittelevat, että meillä sitten saa tehdä sitä kaikkea, mitä ei kotona saa tehdä.

Yksi selitys voi tietysti olla se, että Mies, joka on kaikki illat vastuussa lapsista, on sallinut tuon kaiken minun tietämättäni. Se on tiedossa, että Mies on jonkin sortin anarkisti, joka on edelleen varhaisessa keski-iässä sitä mieltä, että säännöthän on tehty rikottaviksi. No, nyt tulee toinen järjestys taloon, kun aloitan ensi viikolla kahden kuukauden kesälomani lasten kanssa.

Tässä kesäsäännöt:

- sisällä ei kuljeta kengät jalassa

- keittiöön ei ole lapsilla asiaa ilman erillistä kutsua

- kellari on täysin lapsilta kielletty, etenkin kavereiden kanssa

- ikkunoista ei kuljeta, sitä varten on ovi keksitty.

- katolta ei hypitä trampoliinille

- roskat tuodaan roskikseen eikä jemmata ulkoportaiden alle

- perennakukkia ei poimita maljakkoon ellei äiti sitä nimenomaan pyydä

- pleikkaa ei pelata kuin silloin kun siihen on erillinen lupa

- pallopelit hoidetaan pihalla, mieluiten koulun kentällä, jossa niille on kunnolla tilaa

... noin niin kuin päällimäisenä.

 

Ugh, ylipäällikkö on puhunut!