On jälleen se aika vuodesta, kun ammattini puolesta saan jännätä esiintyjiä. Tanssikoulujen joulunäytösten aika siis. Omista ryhmistäni yksi esiintyi viime viikonloppuna sekä lauantaina että sunnuntaina. Tytöt, iältään 10-11 -vuotiaita, olivat aika tytinöissään. Itse olin ahertanut näytöksen eteen koreografian tekemisen ja ohjaamisen lisäksi puvustusrintamalla. Kuudentoista sifonkisen kietaisuhameen tekemiseen vierähti tunti jos toinenkin, onneksi tunnit olivat palkallisia.
Tyttöjen esitykset menivät hyvin, ja täytyy tässä samalla puolella sanalla kehua myös vähän itseä. Tanssikoulu täytti 30v, ja kolmen näytöksen ryppäästä ensimmäisessä esiintyi myös koulun vanhoja oppilaita. Kuinka ollakaan minäkin pääsin lavalle vielä "vanhoilla päivilläni" esiintymään. Saatiin ryhmä kasaan, ja lämmitettiin tanssi vuodelta 1990. Ah, sitä nostalgian ryöppyä, mikä yllemme puski kenraaliharjoituksissa puoli tuntia ennen näytöksen alkamista!! Huiman hauskaa, uskotteko :)
Itse tanssiminen ei jännittänyt yhtä paljon kuin uusi aluevaltaus: juontaminen. Pomoltani olin pari viikkoa aikaisemmin saanut tehtävän juontaa tuo nostalgianäytös. Niinpä löysin itseni lavan reunalta mikrofonia puristamassa. Onneksi juonnot olin kirjoittanut etukäteen valmiiksi, niin ei tarvinnut sanoissa takellella. Ja hienosti ne menivät :)
Niinhän sitä luulisi, että nyt voi pikku hiljaa rauhoittua joulua odottamaan. Kattia kanssa. Toisessa työpaikassa näytökset ovat vasta edessä. Tanssin suhteen homma on paketissa, kaikki 17 tanssijaa (3 lasta ja 14 aikuista) osaavat hommansa ja tanssi näyttää hienolta. Harmaita hiuksia, ryppyjä ja tummia silmänalusia aiheuttaa puvustus. Vaihtoehto a) on ommella itse kaikki 17 esiintymispukua, kun vaihtoehto b) on pyytää jokaista tuomaan kotoaan valkoisen t-paidan ja verkkarit. As it happens, vaihtoehto b on oikeasti poissuljettu, sillä balettia ei tanssita t-paidassa ja verkkareissa. Olen siis käyttänyt aikaani tehokkaasti vaihtoehdon a kimpussa. Aluspukuja on valmiina 6, hameita ei vielä yhtäkään. Esitys on kymmenen päivän kuluttua. Ei muuta kuin puku kerrallaan. Stressiä en vielä tunnusta.
Esiintymisen myötä heräsi muuten jälleen valtava kaipuu tanssisaleille. Siis itse treenaamaan. Sehän on vain järjestelykysymys, ja nyt pohdin, jaksanko ryhtyä asiaa järjestelemään heti joululoman jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti