Olen tässä miettinyt, miten helppoa olikaan kotiäitinä oleminen. Työnteko on ihanaa ja olen suuresti motivoitunut, mutta illalla kotiin tullessani alkaa päässä kiristää. Mieskin tiesi, että kun palaan työelämään, olen illat töissä. Minä tiesin, että arjen saaminen rullaavaksi vie aikansa. Silti tähän on vaikea tottua.
Hoidan lasten aamut miehen lähtiessä aikaisin töihin. Esikoinen lähtee ihan sopuisasti kouluun ja kuopus päiväkotiin, mutta keskimmäisen kanssa tekemiset ovat yhtä vinkumista. Ja koska en suostu kohta kuusivuotiasta enää pukemaan vaan oletuksena on, että hän tekee sen itse, olemme aina myöhässä. Jopa silloinkin, kun menemme muita myöhemmin päiväkotiin.
Illalla opetustuntieni jälkeen tulen yleensä kotiin iltayhdeksän tienoilla, parina päivänä viikossa jopa sen jälkeen. Ja lähes poikkeuksetta minulle jää lasten iltapuuhat. Onhan se selvää, että kun mies käy päivätöissä ja iltaisin on ollut rakentamassa autokatosta, on hänelläkin voimat vähän vähissä siinä vaiheessa, kun vauhdissa olevat alamittaiset on saatava rauhoittumaan iltapalapöytään, siitä ohjattua iltapesulle ja lopuksi vielä nukkumaan. Mutta ai että kun ärsyttää se, että hän odottaa minun tulevan kotiin, ja jättää komentamisen ja hoputtamisen minulle.
Näen tässä selvän noidankehän: kun yöunille meno viivästyy, aamuisin saan kuunnella väsykitinää, joka raastaa hermojani päivä päivältä yhä enemmän. Ja koska en ole kotona iltapuuhia hoitamassa ennen kuin yhdeksän jälkeen, kierrettä ei tunnu saavan poikki millään.
Tietysti voisin vain antaa olla ja kärsiä nahoissani, mutta se ei oikein sovi minulle. En myöskään ole valmis jättämään työtäni vain siksi, että mies saisi illat levätä kun minä hoidan kodin ja lapset. Miehen kouluttaminenkaan ei varmaan oikein onnistu, ei ainakaan riittävän nopeasti. Mikä olisi se neljäs vaihtoehto, millä tilanteen saisi käännettyä negatiivisesta positiiviseen? Ja miksi aina minun on se keksittävä? (Ehkä siksi, kun tilanne nimenomaan minua häiritsee, sanoisi rakas mieheni. Hän itse ja lapset ovat tähän oikein tyytyväisiä. Lapsista on mukava saada valvoa pitkään.)
Ja tähän loppuun vielä ruma sana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti