Sotasuunnitelma

Esikoinen on helppo saada ärsytetyksi (kehen lie tullut...?). Naapurinpoika on huomannut saman, ja käyttääkin tilannetta törkeästi hyväkseen: kun riittävästi ärsyttää lällättämällä, sanomalla ettei oteta leikkiin mukaan, nimittämällä vauvaksi tms., niin esikoinenhan suuttuu. Ja läpsii, valitettavasti. Viime viikolla tilanne meni niin pahaksi, että naapurinpojan äiti kielsi lastansa leikkimästä esikoisen kanssa. Näin.

Juttelimme tilanteesta kotona. Kerroin havainneeni, että ärsyttäessään esikoista naapurinpoika siirtää huomion häneen, jolloin oma typerä käytös (mm. meidän pihassa ei ketään saa haukkua ja kaikkien kanssa leikitään) jää huomioitta. Haukut ja toruthan menevät sille, joka satuttaa, ei sille, joka puheilla kiusaa.

Sovittiin sitten esikoisen kanssa, että tästä lähtien joka kerta, kun naapurinpoika aloittaa haukkumisen tai muun typerän käytöksen, asiasta tullaan sanomaan minulle. Minä voin sitten torua aiheellisesti sitä, joka ei osaa itseään hillitä. Ja jos oikein pahaksi haukkuminen ja verbaalinen kiusaaminen menee, ryhdyn perusteellisemmin juttusille naapurinpojan äidin kanssa. Ja siinä sitä onkin niin topakka täti, että oksat pois. (Ehkä siinä on myös osasyy sille, miksi esikoista vastaan tämä toinen niin hyökkää... mene ja tiedä.) Toivotaan, että kiusaaminen loppuu, kun rangaistukset alkavat kohdistua haukkujaan itseensä.