Äitiys on erittäin kehittävää ja suosittelenkin sitä kaikille, jotka kaipaavat lisää organisaatiokykyä ja tehokkuutta, haasteista puhumattakaan. Vai mitä sanotte tästä:
Ensin sairastui esikoinen. Tiistaiaamuna hän heräsi kuumeisena. Keskiviikkoaamuna kuumetta oli jo keskimmäiselläkin. Samalla ilmeni myös hengenahdistusta, joten käytiin lääkärissä toteamassa virustulehdus ja hakemassa keuhkoputkia avaavan lääkkeen resepti. Keskiviikkona iltapäivällä minäkin aloin tuntea oloni hieman huteraksi, joten nappasin Buranan ja menin lasten kanssa sänkyyn pötköttämään. Kuumetta oli siinä vaiheessa 37.8.
Yö meni siten, että mies hoiti lasten tarpeet vauvan imettämistä lukuunottamatta ja minä vain nukuin. Torstaiaamuna nappasin toisen Buranan ja jatkoin nukkumista. On luksusta, kun mies on sellaisessa työpaikassa, josta voi jäädä hoitamaan perhettä kotiäidin sairastuessa*. Torstai-iltana kahdeksalta nousin sängystä nukuttuani koko päivän, kävin suihkussa ja mittasin kuumeen. Ei kuumetta, kauhea nälkä.
Sanoisin, että on tehokkuuden huippua sairastaa reilu vuorokausi ja olla sen jälkeen normaalikunnossa. Jaksaa taas hoitaa edelleen kuumeisia lapsia. Nyt myös vauvalla on lievää lämmönnousua.
Näin meillä.
(* alunperin tarkoitus oli kirjoittaa siitä, miten laulu "kotiäiti sairastaa, häntä hellikäämme" ei mene ollenkaan niin. No, kun mies oma-alotteisesti tarjoutui jäämään kotiin hoitajaksi, että saisin kunnolla levättyä, hautasin aikeeni kirjoittaa tuollaisen sysimustan kirjoituksen sairastamisesta yhdistettynä kotiäitiyteen. Hyvä niin :) )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti