Seuraa tiukkaa tilitystä. Ne teistä, jotka eivät halua lukea vanhemmuuden arvostelua tai imetyskummasteluja, skipatkaa tämä postaus. En ota vastuuta herneenpaloista nenissä ;)
Olen jostain kumman syystä löytänyt itseni viime aikoina lukemasta Kaksplussan keskustelupalstaa. Lähinnä "vauvat 0-12kk" -aluetta. Valikoin aiheet huolella otsikon perusteella, mutta silti törmään kirjoituksiin, jotka saavat minut joko hieman surulliseksi tai joskus jopa melkoisen kettuuntuneeksi.
Ensinmainittuun kategoriaan kuuluvat (valitettavasti) kaikki ne viestit, joissa jaetaan väärää tietoa, lähinnä imetyksestä. Liian usein on vieläkin niitä, joiden mielestä "imetä, imetä, imetä vain, niin kyllä se maito sitten riittää, niin riitti minullakin". Tai "kun se kerran heräilee noin usein, niin anna lisäruokaa, niin minäkin annoin jo 2,5-kuiselle ja sen jälkeen se alkoi nukkua 12 tuntia yössä."
Kettuuntuneeksi minut (valitettavasti - kai?) saavat ne viestit, joissa valitetaan sitä, ettei lapsi toimi niin kuin vanhemmat haluaisivat. (Joo, osuukohan tuo omaan nilkkaan...?) "Kuinka kauan saa kolmikuista huudattaa?", "Millä ihmeellä saan viisikuisen nukkumaan yhtenäiset 10 tunnin yöunet?", "Koko elämänikö joudun imettämään, kun vauva 3kk ei huoli maitoa muualta kuin rinnasta?", "Kamalaa, kun vauva syö kolmen tunnin välein. Ei saa hetkeäkään hengähtää!", "Vauva haluaa koko ajan olla sylissä. Millä opetan vauvan viihtymään itsekseen?"
Kraah!
Tulipa tässä mieleeni lehtikirjoitus, johon oli haastateltu noin kolmikymppisiä esikoisvauvojen vanhempia. Eräälle pariskunnalle tuli järkytyksenä se, että jokailtaiset ravintolaillalliset eivät enää onnistuneet vauvan synnyttyä. Jos en ihan väärin muista, niin jutussa mies jopa murjaisi, että jos he olisivat tuon tienneet, he eivät ehkä olisi lasta vielä halunneet.
Ei lapsi ole mikään statussymboli, jota näytellään kaikille ketkä vain ihailevat, ja jonka voi sitten jättää oman onnensa nojaan, kun se alkaa häiritä vanhempien "normaalia elämää". Pieni vauva kaipaa syliä ja läheisyyttä. Sellaiseksi se on luotu, kunnes itse omaan tahtiinsa oppii olemaan myös yksin - taito, jota nykyään ihaillaan ihan liikaa.
Jo helpotti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti