Pakkasta on piisannut näin hiihtolomaviikolla. Ei siinä mitään; etenkin iltapäivisin on ollut ihan miellyttävä ulkoiluilma, kun melkein-kevätaurinko on päässyt lämmittämään. Pieni ongelma tuo paukkupakkanen on ollut, kun isommat lapset haluaisivat ja voisivatkin olla ulkona, mutta vauvaa en ulos raaski viedä. On siis pitänyt soveltaa.
Tilanne on sikäli vaikea, että nuo kaksi hurjapäätä haluaisivat ulkoilla useita tunteja päivässä, mutta vauva - jos ei satu nukkumaan liinassa juuri silloin - taas viihtyy paremmin sisällä. Itse en ole vielä niin taitava, että osaisin olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Ollapa nyt se puistotäti tai vastaava! Oma ratkaisuni ei ole mikään paras mahdollinen, mutta siihen on ollut tyytyminen: esikoinen ja keskimmäinen saavat olla pihalla ilman minua joko keskenään tai muutaman muun isomman lapsen kanssa. Onneksi on ihanan suojainen piha ja ikkunoista sinne näköyhteys. Esikoinen sai aikoinaan olla pihalla yksin pieniä aikoja, kun jaksoi itse avata alaoven. Ikää taisi silloin olla hurjat 3,5 vuotta. Keskimmäinen ei vielä ole niin vahva, että saisi itse alaoven auki, mutta esikoisen avustuksella pääsee kuitenkin tarvittaessa sisälle. Hyvä niin.
No, nyt kun pakkaset hellittävät toistaiseksi, pääsemme helpommin ulos, ja vauvakin viihtyy siellä paremmin, kun ei naama jäädy. Vielä, kun minulle olisi siellä muutakin tekemistä kuin seisomista ja heilumista. Ei tarkene edes neuloa, mikä on harmi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti