Emme päässeet Tapaninpäivän rekiajelulle, vaikka olisikin ollut tarpeeksi lunta sen toteuttamiseksi. Sen sijaan huristelimme appiukon luo perinteisille Tapaninpäivän päivällisille.
Joulu oli mukavan rentouttava, vaikka esikoinen olikin kipeä ja minäkin kovassa nuhassa. Oltiin suunnitelmien mukaan anoppilassa, ja aattona syötiin hyvin, saunottiin hyvin ja rentouduttiin hyvin. Vesisade ei meitä haitannut juurikaan. Ja minua ei lainkaan, kun en nokkaani ulos pistänyt :) Lahjojakin tuli ihan kivasti, ja suurin osa niistä erittäin mieluisia. Lapset saivat hieman leluja, toisin sanoen juuri riittävästi, että jaksoivat niillä leikkiä.
Minä sain neulottua lähes kaikki keskeneräiset projektit loppuun. Nyt on itselläni hauska tupsupipo, treeneihin lämpöiset villasukat ja testaan, onnistunko huovuttamaan itselleni tumput, vai epäonnistunko surkeasti. Voin myös aloittaa villatakin neulomisen - langat ovat jo odottamassa. Suklaata tuli syötyä enemmän kuin laki sallii. Nyt ei teekään sitten yhtään mieli mitään makeaa, joten suurin osa lahjaherkuista jää varastoon odottamaan. Muistan, kun lapsuuteni jouluihin kuului joulupäivän aamuna aina seuraavanlainen aamupala: iso lasi kylmää maitoa ja maitosuklaalevy. Kun maito oli juotu ja suklaa syöty, otin toisen lasillisen maitoa ja join sen parin joulutortun ja -piparin kanssa. Nam :) Olen selvästi vanhentunut, kun nykyään joulupäivän aamupala koostuu järkevästi kaurapuurosta, teestä ja paahtoleivästä. Tai sitten yritän vain näyttää lapsille hyvää esimerkkiä...
Haave isosta talosta ja lämpöisen juhlavasta sukujoulusta elää edelleen. Anoppilassa joulu on kyllä lämmin, mutta ei kovin juhlava (tai en voi kutsua sitä siksi, jos jouluateriakin syödään verkkarit päällä). No, nyt joulu on tämän vuoden osalta juhlittu ja jäämme odottamaan ensi joulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti