Tänä iltana sytytän kaksi sinivalkoista kynttilää. Teolla kunnioitan sekä sotiemme veteraaneja että heidän suurtyötään Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi. Kun vielä satun pitämään kynttilöistä, vaikuttaa sekin asiaan :) Kynttilöiden palaessa on hyvä myös keskittyä seuraamaan, ketkä sinne Linnan juhliin tänä vuonna oikein menevätkään ja millaisia pukuja ja kampauksia naisvierailla onkaan. Tätä ohjelmanumeroa seuraan sukkapuikot viuhuen: esikoisen sukat sain valmiiksi eilen, ja nyt olisi urakkana kuopukselle vastaavat.
Itsenäisyys on tärkeä asia. Kun sen eteen on tehty töitä, sitä osaa arvostaa ihan eri tavalla. Ja siitä myös haluaa pitää kiinni. Olen miettinyt, pitäisikö luoda perinne esim. sankarihaudoilla käymisestä. Sodissa ei kyllä kukaan sukulainen kuollut, mutta sekä isänisä että miehen ukki olivat rintamalla. Jotenkin haluaisi välittää lapsille tämän päivän merkitystä enemmänkin, kuin vain ylimääräisen vapaapäivän muodossa. Esikoinen kyllä kertoi, että päiväkodissa olivat eilen laulaneet "suomenlippulaulua". Jostain syystä mieleeni tulivat heti "siniristilippumme"-laulun sanat. Kun ne on aikoinaan ala-asteella oppinut, ne ovat jossain tuolla selkärangassa, josta ne saa tarvittaessa kaivettua käyttöön :)
Nyt olisi erinomainen aika ottaa nauhuri (tai vastaava) ja mennä kyselemään isovanhemmilta (siis omilta, ei lasten) sota-ajasta ja muutenkin menneestä ajasta. Jos noita tarinoita ei tallenna, ne häipyvät ja unohtuvat hyvin pian. Ihmismuisti ei ole rajaton. Rikkaus on sekin, että miehen vaari on Viipurista kotoisin. Siellä käytiinkin porukalla, kun esikoinen oli vajaa 1,5v. Lihaniemen talosta oli juuri ja juuri kivijalka enää jäljellä. Onneksi oli vaari mukana reissulla, sillä hän osasi jutuillaan "rakentaa" paikat ennalleen. Ja loput rakentamisesta hoiti mielikuvitus. Nykyään Lihaniemi on viipurilaisten retkeilyaluetta (sekä sotilasaluetta), vaikka aiemmin siellä oli hyvinkin runsaasti asutusta. Sotien aikana siitä mentiin yli sen verran monta kertaa, että se, mikä jäi omilta jäljelle, tuhoutui vihollisten käsissä. Pihapiirit ovat kaikki kasvaneet umpeen, ja vesirajakin paennut. Tiet ovat niin huonossa kunnossa, että helpommin perille pääsee kävelemällä - tai traktorilla. Mutta tulipahan käytyä ja kokemusvarasto karttui yhdellä.
Rauhallista ja muistorikasta Itsenäisyyspäivää toivottaen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti