Mukavia juttuja

Mielenkiintoista huomata, että tänne tulee ehkä liiankin usein kirjoitettua niistä ikävistä asioista, kuten hermojen menetyksestä, lasten riehumisesta ja miehen toisinaan liian pitkistä työpäivistä. Onneksi elämä ei kuitenkaan ole niin synkkää, kuin mitä joistain teksteistä voisi olettaa :)

Mukaviakin juttuja sattuu ja tapahtuu. Esimerkiksi se on erittäin mukavaa, kun vauva nukahtaa kantoliinaan ja nukkuu levollisesti (kuten juuri nyt - uskallankohan jo siirtää toisen sänkyyn nukkumaan...). Mukavaa oli myös ensilumen sataminen, vaikka vesikeli nyt illalla ja pakkanen yöllä tietävät huomiseksi erittäin liukasta ajokeliä. Esikoinen muuten otti heti Stigan käyttöön :) Erityisen mukavaa on olla kolmen lapsen äiti. Heikkoina hetkinä - kuten esimerkiksi nyt - mietin, miltä tuntuisi olla neljän lapsen äiti. Hormonihuuruissa täällä huokailen, ilmeisesti. (Neljän lapsen äitinä oleminen tulisi melko kalliiksi: uusi auto, jonne mahtuu seitsemän henkeä; uusi asunto, jonne mahtuu kuusi henkeä; vaatteita neljälle - jossain vaiheessa teini-ikäiselle - lapselle; harrastukset; ruoka...) Mukavaa on myös se, että koulut on käyty ja tulevaisuus on auki. Nyt ensin nautin kotonaolosta enkä kiirehdikään töihin. Sitten, kun tulee aika palata työelämään, voin valita, minne haluan mennä (tai ainakin mistä haluan töitä hakea). En ole sidottu mihinkään tiettyyn paikkaan. Sopii minulle :)

Erityisen mukavaa on nähdä lasten kasvavan. Vähiten siksi, että kohta ne jo muuttavat pois kotoa ;) Vastuu näistä pienistä ihmisistä voi olla musertava, joten on mukavaa, että sitä vastuuta voi alkaa kohta siirtää lapsille itselleen. Esikoinenkin opettelee kovaa kyytiä lukemaan, ja kirjaimet piirtyvät paperille yllättävän hyvin. Nolona tunnustan vasta vähän aikaa sitten huomanneeni hänen alkaneen piirtää "pääjalkaisia". Missä ihmeen välissä hän on noin kasvanut? Hurjaa!

Elämä on mukavaa ja kivaa, ja vaikka välillä ketuttaa ja tuntuu, että voisi muuttaa autiolle saarelle asumaan joksikin aikaa (eli saisi keskittyä vain itseensä), niin tosi kliseisesti totean, että päivääkään en vaihtaisi pois (joitain tunteja kyllä ;) ).

 

Valkoista

Sataa lunta. Se jää kauniisti puiden oksille, ja kesän kuumuudessa puoliksi kuivunut kuusi (jossa on meidän pihan jouluvalot) ei näytä enää niin karsealta. Maa on aivan valkoinen, ja jalanjäljistä näen, että lumipeite on ainakin sentin paksuinen, ellei paksumpikin.

Lapset ovat innoissaan. Mikäli lumi ei heti sula pois, iltaulkoilun ajaksi kaivetaan pulkat esiin :)

Onneksi mies vaihtoi sunnuntaina talvirenkaat. Tänään on autolle jälleen käyttöä. (Pahus vain, että tallin sijasta se on autopaikalla - pitääkin miettiä, missä on lumiharja.)

Ensilumi lokakuun vikana päivänä. Viime vuonna se satoi tänne (räntänä tosin) muutamaa päivää aikaisemmin. Muistan, koska luin sen omasta blogimerkinnästäni juuri äsken :)

Nyt syömään pipareita ja juomaan glogiä - kun lapsetkin nukkuvat.

Atshii, atshii aivastus

Pärskintää, tyrskintää. Minua aivastuttaa, keskimmäistä aivastuttaa ja vauvaa aivastuttaa.

Minua on aivastuttanut viime helmikuusta asti. Ajattelin sen johtuvan ensin raskaudesta (ts. limakalvot myös nenässä jotenkin kumman kuivat tms.) sitten katupölystä toukokuussa, sitten siitepölystä kesällä. Mutta kun aivastelu vain jatkuu, syy on varmaan jokin ihan muu.

Keskimmäinen on ollut melko räkäinen viimeiset pari viikkoa. "Äkää!" kuuluu keskimmäisen suusta aika usein ja surkealla äänellä. Koska niistäminen ei ole vielä hallussa, jää siistiminen lähinnä nenänalusen pyyhkimiseen. Onneksi tuo ottaa vielä ammaa, ja saa siitä sitten vasta-aineita. Ei tauti ylly toivottavasti kovinkaan pahaksi.

Koska keskimmäinen on kova pusuttelija ja koska vauvakin on saanut pusuista (märistä ja toisinaan melko räkäisistäkin) osansa, on vauvakin nyt nuhassa. Mietin täällä hiljaa mielessäni, mikä kumma siinä on, että päivisin nukkuminen onnistuu - myös vaakatasossa - ihan hienosti, mutta yöllä ei sitten millään. Ei, vaikka sängyn päätyä on vauvan kohdalta vähän kohotettu. Jos jostain saisi sellaisen "Äiti on vähän väsynyt" -imetyspaidan, ostaisin sen viivana ja päälleni pukisin. Pitäisiköhän opetella nukkumaan päikkäreitä?

Muistuu mieleeni esikoisen ensimmäinen joulu. Hän oli silloin kolmisen viikkoa nuori. Ja sai nuhan. Joulun välipäivät nukuin kotona sohvan nurkassa puoli-istuvassa asennossa esikoinen kantoliinassa. Muistelen, että esikoinen nukkui silloin paremmin kuin minä... Mieletön deja vù tämä.

Putki on avattu

Näin saatiin toden teolla päätös kuuden vuoden opintoputkelle: valmistujaisjuhlat, maisteriskahvit. Ruoka oli hyvää (vaikka itse sanonkin ;) ), ja sitä oli riittävästi. Suuri kiitos kaikille teille, jotka tulitte käymään. Teitte päivästä mahtavan! :)

Juhliminen ei toki tähän lopu, ehei. Seuraavaksi vietämme vauvan ristiäisiä. Jos vain papille sopii, niin jo kolmen viikon kuluttua. Sitten joulukuun alussa juhlimme esikoisen 5-vuotissynttäreitä. Siitä kolmen viikon päästä onkin jo joulu ja uusivuosi. Talven viimeiset juhlat vietetään helmikuussa, kun keskimmäinen täyttää kolme. Onneksi sekä isän- että äitienpäivää meillä juhlitaan hieman pienimuotoisemmin. Jos silloinkin olisi isot bileet, alkaisi vanha jo väsyä tähän ainaiseen juhlimiseen ;)

Tämänpäiväisen juhlan jäljet on päällisin puolin siivottu. Ehtii hyvin vetää henkeä ja  huilata ennen ristiäisjärjestelyjen aloittamista...

Keittiössä on ruuhkaa

Eilinen päivä meni sujuvasti keittiössä. Koko perhe vietti siellä aikaansa tungokseen asti. Meidän keittiö kun ei ole suuren suuri. Mies ahkeroi perunasalaatin teossa, minä väsäsin täytekakkupohjia. Tänään aherrus jatkuu, kun täytekakut täytetään ja koristellaan ja sen lisäksi paistovalmiit herkut paistetaan, pöytä katetaan ja lopulta illalla juhlien jälkeen sotkut siivotaan.

Kiirettä pitää, vaikka vieraat tulevat vasta kolmen tunnin kuluttua. Ruuhka keittiössä jatkuu. Mielenkiintoista nähdä, miten noin kolmekymmentä aikuista ja reilut viisitoista lasta mahtuvat tänne meille, kun neliöitä on alle 80. Onneksi vieraat eivät kaikki tule samaan aikaan.

 

5,8 hehtaarin saappaat

Viime aikoina on paljon puhuttu (jälleen) tästä ekologisesta jalanjäljestä. Kävin (jälleen) tekemässä Ekotallaaja-pelin. Oma ekologinen jalanjälkeni on häpeälliset 5,8 hehtaaria. Muikkarit tulevat kulutushyödykkeistä, ruuasta ja liikkumisesta.

Pyrimme kierrättämään kaiken mahdollisen. Biojätteet, paperi ja kartonki on helppoja. Metalli vaikeaa. Lähin metallinkeräyspiste on jossain kaukana, jonne ei pääse, ellei ole omaa autoa käytössä. Tosi ekologista. Vaatteet laitetaan UFFille tai vastaavaan. Tosin itse en ole kirpputori-ihmisiä, ja ostan vaatteeni uusina. Tiedän, huono homma.

Ruokakaupassa en juurikaan mieti hintoja. Ostan sitä, mitä kauppalistalla lukee tai tekee mieli. Yritän suosia kotimaista. Joskus jopa luomua. Harmi, että se on jonkin verran kalliimpaa. Olen ostanut kangaskasseja, mutta jostain kumman syystä ne ovat aina kotona, kun kauppaan on asiaa. Miinusta tulee muovikasseista, joita ostetaan, jotta ostokset saadaan kannettua kotiin. Onneksi toisinaan ostamme myös niitä paperikasseja (joissa on hyvä viedä lehdet kierrätykseen). Meidän ulko-ovessa ei vielä ole "ei mainoksia" -tarraa, vaikka kovasti olen sellaisen hankkimista/tekemistä harkinnut. Pitäisi varmaan ryhtyä tuumasta toimeen, sillä ilmaisjakelulehtiä ei kuitenkaan tule luettua. Hesari on toistaiseksi riittänyt paremmin kuin hyvin. (Toisaalta, jotenkin perverssiä lienee se, että tykkään lukea mm. Clas Ohlsson -liikkeen mainoslehtisiä. Tulisiko niitä, jos ovessa lukisi "ei mainoksia"? Ei varmaan.)

Meillä on auto. Vieläpä paheksuttu city-maasturi. Lisäksi sitä käytetään verrattain ahkerasti. Viimeeksi tänään, kun kävin lasten kanssa läheisessä kauppakeskuksessa ostoksilla. Vaikka julkisetkin yhteydet toimivat täällä maailmankolkassa ihan hyvin, auton kanssa on tietyissä tilanteissa huomattavasti helpompi liikkua. Kuten mm. silloin, kun mukana on kolme lasta ja kaupasta ostetaan paljon tarvikkeita valmistujaisjuhlia varten.

Harrastukseni vievät vähän rahaa ja tilaa. Tai no, silloin kun pyrin pitämään ammattitaitoani yllä ja käymään treenitunneilla, tarvitaan tilaa vähän enemmän kuin silloin, kun istun sohvalla ja neulon. Ja viehän tämä tietokoneen ääressäkin istuminen jotain. Sähköä lähinnä. Ei niin ekologista - toisin kuin ne kehitysmaihin vietävät kampimikrot. Keksinkin: jos esikoisen ja keskimmäisen ylimääräisen energian saisi valjastettua tietokoneen käyttämiseksi, niin varmaan saappaat pienenisivät ;)

Taputan itseäni selkään tosin siitä, että lapset ovat käyttäneet lähes yksinomaan kestovaippoja. Esikoisen aikana yövaippoina oli Pampersit, mutta sen jälkeen emme olekaan ostaneet vaippapakettia (paitsi muutama vuosi sitten USA:n reissulla, kun United Airlines ystävällisesti jätti matkatavaramme JFK:n lentokentälle vaikka lennätti meidät Chicagoon. Matkalaukkuun oli pakattu myös keskimmäisen - silloin 5kk ikäinen - vaipat, ja kun vaippoja ei ollut, piti turvautua kaupan antimiin). Pyykkiä pestään noin 2,5 kertaa viikossa ja yleensä kuivataan narulla sisällä. Toisinaan käytän hyväkseni talopesulan ilmaista kuivuria ja silloin tällöin, jos sattuu olemaan euron kolikoita, pyöräytän koneellisen pyykkituvassa. Euron hintaan.

Pitäisi varmaan kuitenkin pyrkiä kutistamaan tuota jalanjälkeä. Että olisi jotain jättää lapsille perinnöksikin...

Tuotetestausta

Olen pitkään harmitellut ensinnäkin sitä, että lasten kumisaappaiden varret ovat niin lyhyet. Toisekseen olen harmitellut sitä, että kumisaappaita ei ole yhdistetty kurahousuihin. Jälkimmäinen on kuulemma sen verran vaikea toteuttaa, ettei se tule ilmeisesti ikinä onnistumaan (kun lapsilla on erikokoisia jalkoja, vaikka ovatkin ehkä samanpituisia), mutta entä jos lapsetkin saisivat kalastajansaappaita? Varret nivusiin asti.

Kerroin aikaisemmin, että lapsille ostettiin Reiman tec-vaatteet. Tänään niitä testattiin sitten oikein urakalla mm. verrattain syvässä lätäkössä istumalla. Pitiväthän ne vettä, mutta sitä hulahti sitten saappaan varresta ja housunkauluksesta sisään. Eipä tuo menoa haitannut. Hyvin toimivat nuo vaatteet. Kannatti pistää rahat noihin kiinni. Enää pitää saada lapset uskomaan, että ne eivät ole mitään uimapukuja, vaikka vettä pitävätkin.

Sataa, sataa ropisee, pili pili pom

Tuo otsikossa oleva Nalle Puhin sadelaulu on etenkin keskimmäisen suosiossa. Sopii hyvin tämänhetkiseen säätilaan. Ja ilmeisesti huomisenkin.

Huomiselle olisi siis hyvä keksiä jotain järkevää tekemistä. Ulos toki voisi mennä. Varusteet ainakin ovat huippuluokkaa. Lapsille käytiin muutama viikko sitten ostamassa Reiman tec-puvut. Ja jos on mainokseen uskominen, puvut ovat Rukkan sadevaatteiden veroiset. Minua ne eivät tosin juuri auta, sillä vauvan ollessa kantoliinassa edes oma Rukkan punainen sadetakkini ei mahdu kunnolla kiinni. On siis turvauduttava sateenvarjoon. Ja jos myrskyää, varjo on minun tuurillani ulkoilun jälkeen sen tuhannen solmussa. Pili pili pom, vaan.

Onneksi huomiseen on vielä jokunen tunti.

Joulupukki matkaan jo käy

Ensimmäiset joulukuvastot kolahtivat postiluukusta tällä viikolla. Hyvänen aika sentään, onhan nyt jo lokakuun loppu. Aika alkaa valmistautua keskitalven juhlaan...

Lapset ovat riidaksi asti selanneet suurta lelukirjaa. (Eilen sain tarpeekseni tappelusta, ja nostin lehden ylähyllylle - eivät siis selaa enää.) Robotit ja muut hilavitkuttimet on osoitettu ja kerrottu selvin sanoin, että niitä halutaan lahjaksi. Mieluiten jo heti tänään. Kuka sitä nyt jouluun odottaisi. Kun lehti tuli, selasin sen itsekin, ja miehelle ehdotin erinäisiä leluja lapsille lahjaksi. Yksi, mitä kovasti ihmettelin, oli ensiläppäri, joka opettaa lasta ääntämään suomenkieltä oikein. Mietin, eikö lapsille enää puhuta, kun pitää kone hankkia, jotta ääntämys tarttuisi. No, tämä nyt oli sivuseikka. Meille ei leluläppäreitä hankita, se on miehen ja minun yhteinen päätös.

Tänään selasin Hobby Hallin uutta joulukuvastoa. Jostain syystä olen heikkona liinavaatteisiin. Yhä vain haaveilen satiinilakanoista ;) Olisi kiva tietää, onko niissä oikeasti liukas nukkua. Satiineita en tosin hanki, ennen kuin sänky on jälleen vain minun ja miehen nukkumispaikkana. Niin kauan kuin samassa sängyssä nukkuu koko perhe, on tyytyminen tylsään puuvillaan.

Vakavasti puhuen, nyt alkaa olla aika aloittaa joulukorttien tekeminen, jos ne meinaa itse tehdä. Etenkin, jos on tapana lähettää kortteja noin viidellekymmenelle taholle. Tilasinkin kortteja varten leimasimia. Kun ensin saan valmistujaisjuhlat juhlittua alta pois, ryhdyn vapaa-aikoinani askartelemaan. Mieletön kortti-idea on muhinut pääkopassa jo jonkin aikaa, ja alkaa olla aika testata idean toteutusta. Beware, ystävät rakkaat ;)

Meillä ei muuten puhuta tontuista, jotka kyttäävät ikkunoiden takana. Ei meillä puhuta joulupukistakaan. Mitä sitä lapsille valehtelemaan. Tosin lahjojen alkuperää ei ole vielä kerrottu, eikä kerrota, elleivät itse sitä kysy. Ai niin, taisi äitini viime jouluna sanoa, että he papan kanssa auttavat pukkia lahjojen hankinnassa.

Tulisi vielä sitä lunta, ettei olisi niin kamalan pimeää.

 

Naps naps

Ostin tänään siiderin. Edellisestä onkin reilut 9 kuukautta aikaa. Voi vinde, miten suu napsaa. Odotan tässä, että lapset menevät nukkumaan, sitten korkkaan ja nautin *aah* :) (Mikäli en nukahda sitä ennen - toivottavasti en)

Miehellä oli synttärit noin viikko sitten. Annoin hänelle lahjaksi Paha maa -dvd:n. Jos sen vaikka katsoisi illalla siideri kourassa... En muuten enää muista, miltä maistuu Fazerin sininen päärynäsiiderin vauhdittamana. Sitäkin pääsen muistelemaan tänään ;)